Muutummeko poliisivaltioksi?

Aika hurjalta näyttää. Eduskunnassa pyörii nyt aivan vaalikauden lopulla mittava lakiuudistus, jossa poliisin valtuuksia tunnutaan lisäävän aivan käsittämättömällä tavalla. Piraattipuolueen puheenjohtaja on tehnyt terävän havainnon: nuo kaksi lakiesitystä ovat niin laajoja (yli 1000 sivua!) että todennäköisesti harva kansanedustajat jaksaa kahlata niitä läpi etenkin kun on kiire ja tulevat eduskuntavaalitkin vaativat valmistautumista. Eikä kansalaisten yksityisyyden puolustaminen ja suojaaminen taida olla Suomessa oikein mediaseksikästäkään. Olen minäkin monissa keskusteluissa kuullut sen kovin yleisen argumentin, että "onko sinulla sitten jotain peiteltävää kun noin haluat varjella yksityisyyttäsi?" ja sitten perään väite ettei kenelläkään kunnon kansalaisella ole mitään peiteltävää.

Usein argumentteina käytetään helposti suureen yleisöön uppoavia perusteluja miten näitä lisäävaltuuksia käytettäisiin vain pedofiilien, kansainvälisten rikollisliigojen, terroristien, huumeparonien ja sarjamurhaajien jahtaamiseen ja sitten heti perään kysymys että "ethän sinä tuollaista hyvää asiaa kuitenkaan halua vastustaa". No ei tietenkään. Kyllähän ne ovat aikamoinen kauhistus kunnon ihmisille.

Näyttää jotenkin kuin olisimme soljumassa jonnekin Yhdysvaltain terrorismin vastaisen lainsäädännön ja Itä-Saksan Stasin tai Neuvostoliiton salaisen poliisin välimaastoon eikä kukaan sitä oikein edes älyä.

Minulla ei ole mitään rikosten tutkintaa tai torjuntaa vastaan. Mutta poliisin toimintaa ei tässä Suomen maassa tunnuta oikein missään valvottavan. Sen tietävät monet poliisiviranomaiset itsekin. Vaikka suurin osa poliiseista on oikeudentuntoisia ja rehellisiä on joukossa aivan liikaa suoranaisia roistoja jotka häikäilemättä käyttävät hyväksi asemaansa jonka tietävät hyvin suojatuksi tehokkaan valvonnan puuttuessa.

En luettele tässä esimerkkejä vaikka voisin pelkästään minäkin yksilöidä kymmenittäin - pari kokemusta on omakohtaistakin. Niistä voidaan aina sanoa että ne ovat vain yksittäistapauksia, joita ei sovi yleistää, niin kuin ne toki ovatkin. Mätäpaiseita on muissakin ammattiryhmässä.

Ongelma onkin poliiseille jo nyt annettujen laajojen yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen puuttuvien valtuuksien valvomattomuus. Ei vastaavaa valtaa ole esimerkiksi lääkärilläsi tai lastesi opettajalla.

Teoriassa valvontaa on - käytännössä ei. Poliisin toimien valvonta on aikamoista silmälumetta. Oikeustieteen tohtori, Rovaniemen yliopiston professori Jyrki Virolainen on antanut blogissaan eräälle ilmiölle oivallisen nimenkin - Paaterointi. Se on verbi joka on muodostettu poliisiylijohtaja Mikko Paateron sukunimestä. Paaterointi tarkoittaa seuraavanlaista ilmiötä: kun joku poliisi töppäilee ja asia nousee ehkä näyttävästi mediassa esille antaa poliisiylijohtaja Paatero siitä välittömästi lausunnon ettei mitään väärää ole tapahtunutkaan. Usein lausunto tulee julkisuuteen niin nopeasti ettei varmasti mitään aitoa tutkintaa ole ehtinyt tapahtua asian tiimoilla.

Ymmärrän, että hyvän johtajan pitää olla puolustamassa joukkojansa. Mutta vääryyttä (käytän tässä tuollaista yleisnimikettä!) tehneiden lähes perusteeton puolustaminen ei ole oikein sopivaa korkeimmalle poliisiviranomaiselle, jonka pitäisi myös huolehtia että omassa laumassa olevat mätäpaiseet sieltä pannaan vastuuseen ja tarvittaessa poistetaan. Paaterohan tuli myös tunnetuksi kuuluisassa ulkomaalaisten isoäitien karkoitustapauksessa, jossa hän Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallbergin kanssa yhdessä julisti ettei poliisin tarvitse noudattaa ja panna täytäntöön KHO:n lainvoimasta karkoituspäätöstä. KHO presidentti on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen moitteet asiasta, josta professori Virolainen on ansiokkaasti tiedottanut. Ylipäänsä erikoista että eduskunnan oikeusasiamies antaa asiassa moitteet mutta taitaa olla siitä kiinni että oli arvovaltaiset kantelijat (mm professori Virolainen) - eihän siellä tavallisten ihmisten tekemiin kanteluihin ole vakavasti suhtauduttu enää vuosikymmeniin!

Lehdistö usein vaikenee tämän tyyppisistä asioista. Tässä oivallinen esimerkki valtamedioiden vaikenemisesta kuin yhdestä suusta josta asiasta kirjoitin 4 vuotta sitten. Minua on vuosikausia huvittanut kun Helsingin Sanomien edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen usein vakuutteli että Hesari kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kun median pitäisi olla vallan vahtikoira oli se Janne Virkkusen aikana enemmänkin parin suurimman valtapuolueen sylikoira ja taitaa olla sitä edelleen - vain puolue on ehkä vaihtunut välillä.

Internet tarjoaa mielenkiintoisia foorumeita joita ei ainakaan toistaiseksi ole kyetty kahlitsemaan vaikka näyttääkin että eri maissa, myös lännessä, vallanpitäjillä on suuri halua suitsia vapaana vellova tiedotus. Lukijoilta itseltään vaaditaan tässä uudessa Internet maailmassa uudenlaista mediakriittisyyttä mutta en minä ainakaan enää halua että minulle uutisia tarjoiltaisiin vain tarkkaan esiseulotussa (=sensuroidussa!) formaatissa.

Tällaisista asioista kiinnostuneiden kannattaa seurata professori Virolaisen blogia. Siellä on terävää ja rohkeaa analyysia oikeudenkäytöstä ja rajukin kritiikki on esitetty 'sofistikoidusti'. Toinen mielenkiintoinen paikka on kansalaisjärjestö Effin ( Electronic Frontier Finland ry ) nettisivusto. Ja jos aiheet, puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, tuntuvat läheisiltä suosittelen liittymistä jäseneksi.