Töissä tarvitaan kusipäitä

Taloussanomissa oli kirjoituksella hauska otsikko: 'Töissä tarvitaan kusipäitä'. Jutussa viitattiin professori Alf Rehniin ja Jari Sarasvuohon. Alf Rehniä olen arvostanut suuresti ja Jari Sarasvuota silloin tällöin. Sarasvuon mielipiteisiin voin yhtyä osassa tapauksia (melko usein!). Osa Sarasvuon lausumista on kuitenkin mielestäni ollut ihan ufoja mutta varmasti ovat palvelleet hänen yrityksensä markkinointia.

Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.

Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.

Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.

Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.

Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.


Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.