Ostin uuden kahvinkeittimen ja vähän vedestäkin

Ostin eilen uuden kahvinkeittimen. Muistan kun aikoinaan vanhemmillani oli kahvipannu, jota kutsuimme yleisesti pulputtimeksi. Sillä keitetty kahvi oli yhtä hyvältä maistuvaa kuin aikoinaan tavallisessa pannussa tai kattilassa isoäidin kiehauttama. Se on eri makuista kuin suodattamalla tehty kahvi.

Nykykielellä on kyse perkolaattorista. Keitin tänään ensimmäisen pannullisen. En kuitenkaan täyttä pannullista kun olin yksin kotona. En tiedä olivatko odotukseni ylimitoitetut vai mistä oli kysymys. Kahvi oli hyvää mutta en nyt ensimmäisellä juomisella osaa sanoa oliko se nyt niin hyvää.

Ongelma voi olla myös vesijohtovesi. Se on niin monella tavoin käsitelty ettei siitä hyvää kahvia voi saadakaan eikä teekään siihen valmistettuna kovin ihmeellistä ole. Teessä veden vaikutus tuntuu mielestäni vielä enemmän. Mutta huomaa sen kahvissakin. Kun menen maalle missä käytämme juomavetenä erittäin syvästä porakaivosta nostettua vettä niin kyllä kahvissa ja teessä maistat eron.

Asuessani Pieksämen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla käytin pitkään Esa Vaherron yrityksen Kuohun kirkasta. Kun tutustuin Esa Vahertoon muistan miten suurin piirtein ensimmäisessä lauseessa sanoin "Hei, sinäkö ole se mies joka myy sitä erinomaista lähdevettä?" ja Esa vastasi jotenkin seuraavasti: "Älä loukkaa minua. Veteni on Suomen parasta porakaivovettä eikä mitään epämääräistä lähdevettä." Ja toden totta. Vesi oli käsittämättömän hyvää. Sitä pystyi säilyttämään omissa ilmatiivissa kanistereissa jopa vuoden ilman että veden maku muuttui mihinkään. Muistan lukeneeni edesmenneen 'terveysprofessori' Toivo Rautavaaran ylistävät lausunnot Kuohun kirkkaasta.

Veden hankinta oli vain pidemmän päälle hankalaa kun nelihenkisessä perhessä kului melkoiset määrät juomavettäkin. Vaikka siirryimme takaisin kunnallisen vesijohtoveden käyttöön olin vakuuttunut ettei sellaisen juominen pitkällä tähtäimellä ollut varmaankaan mitenkään terveyttä edistävää.

Ostin kotiimme kevyen suodatusjärjestelmän juomaveden puhdistamiseksi. Aivan yhtä hyvän maksuiseksi vettä ei saanut mutta huomattavasti paremmaksi kuin suoraan hanasta otettuna.

Keväällä 2010 tapasin aivan henkilökohtaisesti eduskuntatalon edessä puhtaan veden puolesta mieltään osoittaneen Marko Sihvosen. Kirjoitin blogissanikin tapauksesta helmikuussa 2010.

Alkoi taas palautua mieleeni minkälaista hyvä vesi on. Suodattimia minulla ei ole kotona tällä hetkellä mutta taitaa taas olla aika hankkia sellaiset paikoilleen. En tiedä miksi niistä olin tässä välillä luopunut.

Ai niin. Vaikka tässä ei ole kyse tavallisesta juomavedestä ostin taas vaihteeksi helsinkiläisestä Eesti kaupasta gruusialaista luonnon mineraalivettä Borzhomia. Se maksaa noissa Eesti kaupoissa hiukan yli 2 euroa 1 litran pulloissa ja on siten samanhintaista kuin muutkin mineraalivedet, joista suurin osa ei ole edes luonnon mineraalivesiä. Tuo Borzhomi paransi aikoinaan isäni mahavaivat kokonaan eivätkä minullakaan siihen aikaan olleet happovaivat vaivanneet kun join tuota lasin päivässä. Kun Borzhomin maahantuonti Neuvostoliitosta (=Gruusiasta) loppui keskusteli isäni ison mineraalivesivalmistajan kanssa, että ryhtyisivät valmistamaan vastaavaa - kas kun kemiallinen koostumus oli aika hyvin dokumentoitu.

Vastaus olikin mielenkiintoinen. Borzhomissa on natriumia 1305 - 1650 mg/l kun täällä on totuttu että mineraaliveden pitää olla vähänatriumista. Laboratoriopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt. Katselin tuossa eräästä niin siinä oli natriumia 13,8 mg/l eli tuossa Borzhomissa on yli 100 kertainen määrä natriumia! Hehe. Ja kyse on luonnon lähteestä tulevasta mineraalivedestä. Ja Gruusiassa elää pitkäikäisiä ihmisiä. Ja entisen Neuvostoliiton aikana esimerkiksi v 1980 tuotettiin Borzhomia 400 miljoonaa pulloa vuodessa.