Finnair leikittelee työsopimuslain EU tason porsaanreiällä

Olen itse joutunut eräässä YT-neuvottelussa huomauttamaan aiotusta liikkeenluovutuksesta, jossa minäkin olin siirron kohteena, ettei se täytä aidon liikkeenluovutuksen tunnusmerkkejä, jotka on määritelty EU:n liikkeenluovutusdirektiivissä.

Muutenkin homma oli aika hämärä kun liikkeenluovutus oli tytäryhtiöstä emoyhtiöön. Ei siis edes kahden itsenäisen yhtiön välinen  liiketoiminnan luovutus. Enhän minäkään tuosta direktiivistä mitään yksityiskohtia tuntenut mutta kun katsoin luovutuslistalla olevia niin he olivat minä mukaan luettuna 60 v iän molemmin puolin. Niin - eikä liikkeenluovutuksen kohteena käytännössä ollut kuin 2 henkilöä, minä hiukan yli 60 ja kollega hiukan alle.

Onneksi meillä on google. Käytin edessä olevan viikonlopun asian selvittämiseen ja tajusin, että tämähän on hyvin yleinen tapa siivota epätoivottuja tai ikäloppuja tms pois silmistä. Vastaanottava yritys kun voi käynnistäessään YT määritellä,  että 'kiitos kiitos kun saimme näin paljon ihmisiä mutta me ei ihan näin montaa tarvita.' ja irtisanoo siinä YT:ssä tuotannollis-taloudellisin perustein nuo ylimääräiset henkilöt.

Ilmeisesti minunkin syrjäyttäminen sivuun perustui ajatukseen että eihän yli 60 v ikäinen vanha ukko voi enää olla hyödyllinen ja osata mitään kurantteja taitoja - vaikka ei minua siihen asti ollut kukaan taitamattomuudesta tai osaamattomuudesta moittinut - päinvastoin. Mutta tuossakin yhtiössä johto oli jo aikoja sitten etääntynyt kauas varsinaisista työn tekijöistä. Ja näiden uuden omistajan käskyläisten aikana oli yrityksen sisäiset viestintäsuhteet onnistuttu hyvin katkaisemaan ja muuttamaan vain yksisuuntaiseksi ylhäältä alas saneluksi.    
 
Muistan isojen johtajien ilmeet ja änkytyksen kun yksi pojankloppi tulee heiltä neuvomaan liikkeenluovutuksesta. Minulle sanottiinkin, että olemmehan me ennenkin tehneet näin. Siihen jouduinkin lisäämään, että ne liikkeenluovutukset täyttivätkin direktiivin tunnusmerkit erotukseksi tästä. Sitten minulta pyydettiin selvitystä miten niin tämä ei täytä liikkeenluovutuksen tunnusmerkkejä. Siihen totesinkin, että heidän kannattaa konsultoida konserninsa lukuisia juristeja. Ei ole minun tehtäväni selvittää heille direktiiviä.

Oli huvittavaa seurata miten asiassa edettiin. No ensimmäiseksi minun siirrettiin pois siitä luovutettavien listalta, ilmeisesti kuvitellen että sen jälkeen liikkeenluovutus sujuisi. No eihän se sujunut kun muutkin siirrettävät tajusivat (olin konsulttina!) ettei heitä voida ilman heidän suostumustaan pelkällä liikkeenluovutuksella siirtää. Ja kieltäytyivät pakkosiirrosta. Sitten alkoi viikkokausien neuvottelut vapaaehtoisista siirroista yms. No kun kyse oli kahdesta henkilöstä se vapaaehtoinen siirto onnistui kun siitä suostuttiin tasaveroisesti neuvottelemaan.

Minä kutsun tuota liikkeenluovutusta työsopimuslain porsaanreiäksi. Tarkoitus on alun perin ollut ihan hyvä ja mahdollistaa joustavasti liike-elämän ja teollisuuden vaatimien yritysjärjestelyjen joustavuus. Mutta siitä on tullut ainakin Suomessa  myös lähes maaorjuuden tyylinen palkollisten myymis- ja siirtelemisjärjestely, jossa ei siirrettäviltä mitään kysytä etukäteen. Vasta siellä uudessa vastaanottavassa yrityksessä on järjestettävä YT-neuvottelut.

No tässä Finnairin tapauksessa oli jännä katsella toimitusjohtaja Vehviläisen  ilmeitä televisiohaastattelussa. Minusta ilme näytti voitonriemuiselta, että ähäkutti, ei meidän tarvinnutkaan neuvotella teidän työntekijöiden kanssa.

Lapin yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen sanoo aiheesta aika jyrkästi: "Finnair on väärässä". Vähän samanlaiset joilla minäkin tyrmäsin aikoinaan liikkeenluovutuksen, jossa olin mm itse luovutuksen kohteena.

Mielenkiintoinen oli myös professori Koskisen kannanotto: "Jos pitkällä aikavälillä haluaa tulla toimeen henkilöstön kanssa, ei voi ajatella vain johdon näkökulmaa. Pitää ajatella myös henkilöstöä. Tässä on epäonnistuttu Finnairissa".

Oma urani ko yrityksessä jatkui muistaakseni vielä n 5 vuotta eikä minua toista kertaa yritetty sieltä savustaa. Päinvastoin hiukan ennen eläkkeelle jäämistäni ylin johto alkoi jopa kiinnostua mielipiteistäni kun henkilöstön tyytyväisyys oli jo saavuttanut pohjalukemat ja alkoi heijastua asiakastyytyväisyyteenkin. Olisin minä saattanut jopa vaihtaa työpaikkaakin mutta Suomessa on aika kova ikäsyrjintä ja 60+ ikäisen työpaikan saanti ansioilla tai osaamisella on lähes mahdotonta. Enkä minä taas ollut ymmärtänyt rakentaa aikanaan suhteita kaikenlaisiin hyvä-veli-verkostoihin. Hiukan jopa vierastin sellaisia kun niissä törmäsi (minun mielestä) kaikenlaisiin pönöttäjiin (olen viime aikoina tykästynyt tuohon ilmaisuun!) .