Suomen kilpailukyky

Jatkuvasti saa mediasta lukea voivotusta miten Suomi on menettänyt kilpailukykyään. Ja usein siihen perään esitetään vaatimus että duunarien palkkoja, sosiaalikuluja yms  pitäisi kohtuullistaa kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Olen mietiskellyt asiaa maalaisjärjellä. Olen minä opiskellut kansantaloustiedettä ja siellähän monin esimerkein propagoitiin miten olennaista on suhteellinen tuottavuus. Ja miten tärkeää on kaupankäynti niillä hyödykkeillä, joiden tuotannossa meillä on suhteellinen etu.

Onko suomalainen duunari tuottavuudeltaan huonompi kuin esimerkiksi kiinalainen? Vai onko niin, että Kiinassa voidaan samoilla rahallisilla kustannuksilla panna samaa työtä tekemään kolme ihmistä ja vaikka 50% hitaammin kuin mitä sen tekisi suomalainen duunari? Eli jos muutetaan euroiksi niin esimerkin vuoksi suomalainen duunari saa nykyisillä työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla 25 euroa/tunti ja tekee työn 2 tunnissa. Kiinalainen käyttää työhön 3 tuntia ja kun heitä on kolme henkeä  ja tuntipalkka on vaikkapa 3 euroa niin saman hilavitkuttimen valmistus maksaa Kiinassa 27 euroa ja Suomessa 50 euroa. Sitten tietenkin vielä sosiaalikulut päälle.

Esimerkki voi olla äärimmilleen yksinkertaistettu ja triviaali mutta samalla se minusta kuvaa hyvin tilanteen, ettei meidän tuottavuudessa välttämättä tarvitse olla mitään vikaa. Ja ettei meidän kilpailukykymme sen vuoksi ole huono että pitäisi duunarien selkänahasta riipiä irti vielä enemmän.

Hahaa. Missä ovat valuuttakurssit ja niiden merkitys?  Ruotsi, Norja ja Tanska  devalvoivat valuuttansa tarpeen mukaan, säilyttävät kilpailukykynsä kohtuullisena ja turvaavat kansalaisilleen jonkinlaisen työllisyyden. Ihan samalla jääräpäisyydella kuin me  pidimme kiinni aikoinaan suuren finanssigurun, presidentti Koiviston  ajamasta vakaasta markasta meillä nyt lausutaan hallituksen ja Suomen pankin taholta mantroja euroalueen vakauden puolesta. Emmekä oikeasti voi tehdä mitään itse kohentaaksemme omaa tilannettamme.

Minusta koko ajatus että me ainoana pohjoismaana yksin lähdimme euroon oli ihan järjetön. Tottahan minäkin pidän kätevänä ettei tarvitse keski-Eurooppaan matkustaessa vaihtaa valuuttaa ja siellä ulkomailla ollessa on helpompi luoda jonkinlainen hintamielikuva ettei ihan joudu höplästä vedettäväksi. Muuta hyötyä en tavallisena kansalaisena ymmärrä saavani. Onko Suomen alhainen korkotaso kokonaan vain euron ansiota  ei selityksenä ainakaan minua vakuuta. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Kreikan kansaa haluaisi pysyä eurossa. Sen enempää ajattelematta ei tarvitse vaihdella valuuttoja matkustellessa - onhan se kätevää minunkin mielestä.

Mutta mitä muuta se käytännössä  aiheuttaa. Tilanteessa, jossa pitäisi päästä manipuloimaan meidän kansallisen valuuttamme valuuttakurssia kilpailukyvyn säilyttämiseksi sepä ei enää euron aikaan onnistukaan. Vaan  sopeutus tapahtuu esimerkiksi työttömyyttä lisäämällä. Aika kallis hinta siitä kivasta ettei ulkomaan matkoilla tarvitse vaihtaa valuuttaa ja kärsiä palatessa pientä kurssitappiota jos ulkomaan valuuttaa jäi yli.

Kuten edellä totesin ei kyse ole mistään tieteellisestä makrotalouden analyysistä. Ihan vain joitain maalaisjärjellä tehtyjä ajatusleikkejä.

Kommentit ovat tervetulleita. Jos olen ihan väärässä niin saa sen minulle kertoa. Olen joustava ajatuksissani ja voin jopa ihan mielenkiinnosta avata joitain uudempia makrotalouden oppikirjoja.  Niitä voi suositellakin minulle.

Kas kun vanhat makrotalouden oppikirjatkin (1960-luvulta) hävitin aikoinaan kun hävitin kirjastoni muuttaessani takaisin pääkaupunkiseudulle. Vaikka pidinkin tekoa barbaarimaisena se oli pakko tehdä kahdestakin syystä. Kirjoja oli niin paljon ettei niiden rahtaaminen paikasta toiseen ollut järkevää ja osin toissijaisena syynä (miten itsekästä!!!!!) vaimon pölyallergian aiheuttava astma. Jotkut henkilökohtaisesti saamani kirjailijoiden signeeraamat teokset ja vastaavat säilytin itselläni ihan tunnesyistä mutta niitä ei ollut paljoa.