Herkullinen vihreä juusto ja synttärikekkerit

Kävin pojanpojan 4-v syntymäpäivillä lauantaina. Nuorella miehellä on nykyajan tapaan kaikenlaisia tavaroita ehkä liiankin kanssa ja minulla oli vaikeuksia keksiä hyvää lahjaa. No onneksi miniä keksi että osta jalkapallo. Siinähän oiva keksintö vilkkaalle ja liikunnalliselle nuorelle miehelle. Hiukan mielessäni kävi mahdolliset rikkoutuvat ikkunat mutta muuten lahja oli oivallinen.

Kekkerit oli ihan kivat. Tarjoilua oli jos jonkinlaista. Suolaista ja imelää. Kun olen yrittänyt soveltaa vähähiilihydraattista ruokavaliota - siis olen ns karppaaja -  jouduin imelän ystävänä antamaan periksi. Oli sen verran maistuvat tarjoilut etten kyennyt hillitsemään itseäni.

On tuo karppaaminen  auttanut laihduttamaan. Joskus vielä tammikuussa thaimaalaisen räätälini mittojen mukaan tekemät housut puristivat vyötäröltä. Vyökin meni juuri ja juuri vasta viimeiseen reikään. Nyt toukokuussa vyö on mennyt viidenteen reikään mutta silloin housut menevät jo ryppyyn vyötäröltä. Ja saan selvästi paremmin myös nukuttua mitä pidän laihtumisen ansiona.     

Mietin itsekin aikaa kun omat lapset oli pieniä. Kyllä siinä oli kaikenlaisia järjestelyjä ja leipomisia ylen määrin. Jotenkin sitä nuorempana jaksoikin. En tiedä mistä niitä voimia siunaantui. Ehkä sitä vain halusi lapsilleen valmistaa kivat kekkerit ja se auttoi jaksamaan. Ja kivaa ja palkitsevaa oli nähdä lasten tyytyväisyys. Niin ja erityisen raskas oli vaimojen rooli, mutta hyvin jaksoivat vaikka äärirajoilla joskus oltiin. Kiitoksen ansaitsevat vieläkin. Mutta en ainakaan minä enää jaksaisi. Ehkä se on nyt seuraavan sukupolven tehtävä tässä elämän kiertokulussa. 

Nyt tässä tilanteessa hiukan jopa säälin miniääni että oli nähnyt niin paljon vaivaa juhlia järjestäessään. Onnittelut hänelle siitä. Vielä on toukokuussa kahdet kekkerit edessä: pojan tytär ja hänen isänsä viettävät myös synttäreitä toukokuussa. Minulla on toukokuussa kolmen (viidestä) lapsen ja kahden (kahdesta) lapsenlapsen synttärit. Melkoinen keskittymä yhdelle ainoalle kuulle.

Oli hauska katsella synttärisankarin ja hänen kaverinsa suunnatonta iloa kun puhaltelivat parvekkeella saippuakuplia. Edelleenkin näyttää pätevän että yksinkertaiset ilot ovat sittenkin lasten mielestä niitä parhaita.


Tuo vihreä juusto oli ihan jäädä sivuosaan. Minun vihreän juuston varastoni oli jo ihan ehtynyt. Ja poikani oli muutaman kerran sanonut että hänellä on pakastimessa ylimääräisiä niin voi antaa. Onneksi muistin nyt pyytää ennen lähtöä. Miniä oli onnellinen kun pakastimessa jalkahieltä haisevat juustot vähenivät yhdellä. Nyt tiistaina raastoin lounaalla ruoan päälle ja nautiskelin. Kirjoitin vajaa vuosi sitten juustosta otsikolla 'Merkkituote vuodelta 1463'. Sen verran vanhasta tuotteesta on kysymys.