Luin järkyttyneenä tämän päivän Helsingin Sanomista uutisen miten espoolaiseen Jorvin sairaalaan tuodun lohjalaisen kehitysvammaisen tehohoidosta ja elvytyksestä oli erään lääkärin mielestä syytä luopua.
Tuo ei ollut kuitenkaan mikään yllätys. Olen kirjoittanut blogissani jo 5 vuotta sitten miten lankoni hoidon kanssa oli lääkärillä samanlainen hoitolinjaus. Siihen on jatkona loppuanalyysi. Hoito onnistui lääkärien toivomalla tavalla ja lankoni saatiin kuolemaan.
Asian tekee minullekin järkyttävämmäksi muutama asia. Olen eläkeläinen, Täytän tässä kuussa 67 vuotta. Olen ollut kaksi kertaa Jorvin sairaalassa hoidettavana vakavista sairauksista. Viimeksi v 2010 ja sitä aikaisemmin lähes 10 v aikaisemmin. Mutta noilla molemmilla kerroilla olin vielä työelämässä.
Nyt olen eläkkeellä ja eläkeikäinen. Olenko minä jo hyödytön 2. lk kansalainen joka saa vain ns perushoidon
Tunnen jo kammoa kun joudun ajattelemaan, että olen ehkä jossain lääkärien arvomaailmassa tai kirjoissa jo hyödytön tai arvoton eikä minun hoitooni siksi kannata sijoittaa.
K A U H E A A!!!!!!!.
6.6.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Onneksi sentään Hesari uutisoi tästäkin asiasta perusteellisesti.
VastaaPoistaMinulle on alkanut tulla käsitys että Hesari on jo huolissaan suosionsa laskusta. Sen vuoksi sen on aidosti ryhdyttävä uutisoimaankin vakuuttelunsa mukaan 'mitä Suomessa tapahtuu' eikä vaiettava aroistakaan aiheista.
PoistaYhdysvalloissa "Obamacare" nimellä tunnettua sairaanhoitouudistusta vastustaneet kehottivat katsomaan Eurooppaan, mitä kunnallinen / hallituksen vastuulla oleva sairaanhoito saa aikaan: "Kuolemanpaneelit" päättävät, milloin milläkin kriteerillä, kuka saa hoitoa ja kuka ei.
VastaaPoistaTämä on täyttä totta Britanniassa, ilmeisesti jossain määrin jo täälläkin.
Niin jenkeissähän ei tarvitse tuollaisia asioita erikseen päättää. Siellä on yksinkertaista kun raha ratkaisee. Ja sitä rahaa pitääkin olla joissakin tapauksissa todella paljon. Ja silloin kun yksityinen vakuutus ei korvaa eikä rahaa ole niin sillähän hoituu hoitamattomuus ilman mitään kuolemanpaneleita. Tästähän Obamacare-vastustajaporukka vaikenee kun ne mielistelevät hyvin toimeentulevaa, työssä käyvää keskiluokkaa, joilla usein työsuhteen vakuutus hoitaa jonkinlaisen turvan. Joskus hyvän joskus huonon.
PoistaEi kai meillä eutanasiasta näin paljon keskusteltaisi ja sitä lakiin vaadittaisi, jos yhteiskunnassa olisi laajemminkin käsitys, että eläkeläiset ovat kulurasitteita. Se kuinka yhteiskunta arvostaa heikoimpia jäseniään kertoo sen suhtautumisesta inhimilliseen elämään laajemminkin.
VastaaPoistaTuosta Jorvin sairaalan tapauksesta en tiedä yksityiskohtia, mutta käsitykseni mukaan tehohoidon lääkärit eivät säästä kuluissa yrittääkseen pitää potilaan hengissä. Hoidot ovat siellä niin kalliita, ettei siellä aleta laskea yhden potilaan kustannuksia. Yksittäisten vakavasti sairaiden potilaiden hoitokulut voivat nousta jopa miljooniin euroihin koko heidän elinaikanaan. Ei siellä yhden kehitysvammaisen hoitokulut tunnu missään, ei ainakaan HUS:n alueella.
KT: Ymmärrän näkemyksesi. Noinhan se yleensä onkin. Nuo kaksi kertaa kun olen Jorvin sairaalassa ollut olin osan ajasta tehohoidossa. Molemmilla kerroilla olin pääosin erittäin tyytyväinen hoitoon. Kaikin puolin. Yhden ainoan yöhoitajan kanssa jouduin kärhämiin kun hän suhtautui minuun kuin holhottavaan täysidioottiin. Onneksi olin voimissani ja jaksoin pitää puoliani. Eikä se tapahtunut tehohoidossa. Mutta hän ilmeisesti tajusi oman virheensä seuraavana päivänä.
PoistaEli en minä suinkaan tarkoita, että epäilisin kaikkia lääkäreitä istumassa laskukone kourassa miettimässä hoitojen 'kannattavuutta'.
Mutta. Tuossa uutisessa kuvattu tapahtuma paljastaa arvion tehneen lääkärin arvopohjan.
Tunnen lasteni kautta muutamia heidän lääkäriksi opiskelleita kavereitaan. Kun lääkikseen on kova karsinta sinne pääsee usein eräänlaiset 'hikipingot' - kuuden laudaturin ja 10 keskiarvon oppilaat enkä tarkoita tätä mitenkään pahalla. Jotka valmistuvat nopeasti ja tehokkaasti hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa ei työttömyyttäkään pahemmin tunneta. Ja omaksuvat nopeasti sairaaloiden, terveyskeskusten ja lääkäriasemien hierarkkisen ja usein johtajavaltaisen maailman. Siellä nousee helposti pääkoppaan eräänlainen omnipotentti illuusio omasta erinomaisuudesta ja elämän ja kuoleman hallinnasta.
Ja hyvin nopeasti alkaa elää päässä ehkä kuvitelma että jonkun elämä on vähemmän arvokasta kuin jonkun toisen ja että juuri lääkärillä on sekä oikeus että ehkä velvollisuus myös päättää tuollaisista asioista. Sellainen päätöskin on helppo verhota lääketieteellisen asiantuntemuksen taakse.
Kumitontun kommentissa on harvinaisen vähän järkeä.
VastaaPoistaÄidin puoleiset isovanhempani ovat molemmat kuolleet selkeään hoitovirheeseen. Vaari kuoli "riskittömän" leikkauksen jälkeen vuonna 1992 vasta 72-vuotiaana, ja mummo kuoli lähes yhtä riskittömän leikkauksen jälkeen vuonna 2002. Molemmissa tapauksissa kirurgi oli leikellyt suolet puhki silkkaa "huolimattomuuttaaan". Vaari oli vielä todella hyväkuntoinen ikäisekseen, ja olisi saattanut elää vielä parikymmentäkin vuotta. Mummo oli kuollessaan jo vähän iäkkäämpi ja raihnaampi, mutta ikävältä tuntui silti.
VastaaPoistaMummon tapauksessa sairaala myönsi virheen ja tarjoutui maksamaan hautajaiskulut. Aika halpa hinta ihmishengellä. Luulisin että hoito parantuisi, jos sairaalalla olisi selkeä ja mittava korvausvastuu silloin jos potilas kuolee.
Uskoakseni virheen on todella pitänyt olla törkeä jos sellainen on menty myöntämään.
PoistaMeillähän on jännä miten vahingonkorvaukset määräytyvät. Ei niitä missä laeissa ole määritelty. Taitaa olla niin, että korvaussummat on muotoutuneet moottoriliikenteen pakollista liikennevakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden keskenään (kartelli?) harmonisoimasta korvauskäytännöstä. Siellä on ihminen hinnoiteltu jokaista sormea ja varvasta myöten. Eikä hinta ole kovin suuri. Senhän voi arvata jos summat on saanut päättää bisnestä harjoittavat vakuutusyhtiöt. Ja jos korvaussummien pienuudesta on valitettu on summat siunattu vakuutusoikeudessa, joka on kuullut vakuutusyhtiöiden palkkalistoilla olevia ns vakuutuslääkäreitä jotka harjoittavat ns vakuutuslääketiedettä. Ja nyt ei oikein mistään löydy selvitystä missä tuollaista vakuutuslääketiedettä voi opiskella ja mitä se sisältää. Mutta tuo vakuutus"oikeus" ja vakuutuslääkärit on toisen keskustelun arvoinen Tunnen kavereita, jotka ovat jo vuosikymmenet taistelleet noiden asioiden kanssa ja saaneet pientä kehitystäkin aikaiseksi.
Jos kuolemantapauksessa korvaussumma vastaisi edes ruumiinosien kokonaisarvoa, niin sekin varmaan olisi jo jonkinlaista edistystä.
VastaaPoista