Liikenteessä liikkumisesta

Olen ollut tänään herkällä tuulella liikkuessani liikenteessä autolla. Kahdestakin syystä Nuorin tyttäreni tuli kesälomalle Suomeen Ghanasta, missä hän on asunut toista vuotta. Sitä ennen hän asui pari vuotta Tansaniassa.

Tansaniaan hän lähti sellaisella kiireellä, että autokoulut eivät olisi ehtineet opettaa hänelle auton ajokorttia. Siksi me teimmekin sen opetusluvalla ja minä opetin tytärtäni. Kirjoitin siitä joskus 4 vuotta sitten blogissani.

Opetushan meni kaiken kaikkiaan hyvin. Ajotunteja meillä oli enemmän kuin autokoulussa olisi normaalisti ollut mikä on kuulemma hyvin yleistä opetuslupalaisilla. Katsastusinsinööri kehui tyttären rauhallista ja tasapainoista ajamista ja antoi siitä myös pienet kiitokset opettajalle eli isälle.

Ajokortin kakkosvaihe jäi odottamaan suoritusta, mutta kun tytär asui Tansaniassa oli pakko pyytää lykkäystä, minkä tyttäreni saikin.

No nyt hänellä on tarkoitus suorittaa tuo kakkosvaihe. Aika kallista lystiä tuo näyttää olevan. Ja ilmeisen hyödytöntä. Tuskin tuolla liikenneturvallisuutta lisätään, mutta ehkä autokoulut ovat hyvin lobanneet poliisin kanssa ministeriötä kun suunnitellaan taas ajokortin hankinnan vaikeuttamista entisestään.

Tansaniassa tyttäreni ajoi automaattivaihteisella maasturilla, jossa oli oikeanpuoleinen ohjaus, kun Tansaniassa oli entisten brittialusmaiden tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi auto oli automaattivaihteinen sikäläiseen tyyliin, jottei ihan kaikki ollut "väärinpäin".

Onneksi Ghanassa on liikenne oikeanpuoleinen ja autot ohjaukseltaan vasemmanpuoleisia kuten Suomessa.

Mutta kun tyttäreni on menossa liukkaan kelin radalle minun autollani ensi viikolla otimme tänään pienet ajolenkit taas vaihteiden käytön totuttelemiseksi. Ja ihan hyvin meni. Näyttää nuo motoriset taidot kuitenkin jäävän jonnekin selkäytimeen.

Liikenneympyröitä harjoittelimme myöskin kun tyttäreni sanoi, että Afrikassa niihin ajetaan ihan fiilispohjalla ja töräytellään torvella, että täällä minä tulen menkää pois tieltä. Ja täällä taas pitää uudestaan totutella selkeisiin sääntöihin.

Niin, oli jännää älytä, että Afrikassa pimeän ajon harjoittelukin tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lähellä päiväntasaajaa kun yö oli lähes aina pitkä, samanpituinen ja sysimusta eikä siellä mitään katuvalojakaan suuremmin ollut. Lisäksi tytär vielä oikein pyysi että voitaisiinko valita jotain huonompia teitä, että tulisi enemmän sellainen Afrikan tunnelma. No nykyisellä tienhoidon tasolla sekään ei ole enää vaikeaa edes pääkaupunkiseudulla.

Niin, minun piti vielä mainita kahdesta asiasta. Aina välillä ihmettelen hermostuneita hätähousuja, joiden on pakko heti ohittaa, jos et aja esimerkiksi liikennemerkin sallimaa ylintä nopeutta. Sitten kuitenkin seuraavissa liikennevaloissa sama kaveri saattaa olla sinun edelläsi. Toinen samanlaista huvittuneisuutta herättävä on torvien töräyttelijät. Ajaessani kotiin suoritin kieltämättä arviointivirheen ja ajoin liikenneympyrään rakoon joka osoittautui liian pieneksi vaikka kuinka kiihdytin alta pois - eli tässä se minun arviointivirheeni. Ympyrässä tulee hurjaa vauhtia (40 km/h aluerajoitusalueella!) iso maasturi, jonka ajaja tuntui vain töräyttelevän minua torvea mutta minusta tuntuu ettei hän ollenkaan osannut annostella jarrupoljinta. Kuvitteliko hän tuolla torven töräyttelyllä jotenkin pedagogisesti minua vanhaa ukkoa opettavan vai nostiko se hänen egoaan siellä ison maasturin takana. Kyllä minä arviointivirheeni älysin vai olisiko minun pitänyt pysäyttää, tulla ohjaamosta ulos ja kävellä hänen luokseen ja pyytää anteeksi virhettäni. Ehkä se olisi ollut hänelle tarpeen osoittaakseen hänen oikeassa olemisensa.