Olen hyvin onnellinen. Olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna painanut aamupunnituksessa vaa'alla 89,9 kg.
Yli 12 v sitten sairastin aivoinfarktin ja lopetin tupakanpolton siihen. Siinä vaiheessa minulla oli käytännössä kaksi päätavoitetta: selvitä mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoon ja lopettaa tupakointi. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi pidin kaikkia keinoja sallittuina.
Tupakkaan en ole tuon infarktin jälkeen koskenut kertaakaan eikä oikeastaan ole kovin pahasti tehnyt edes mieli.
Mutta kun olen kaiken makean hyvän ystävä käytin sitä apuvälineenä pysyäkseni erossa tupakasta. Ja saattaa olla, että myös ruokahalu kasvoi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.
Lihoin nopeasti parikymmentä kiloa. Mutta niille hujakoille painoni tuntui pysähtyvän.
Kerran kysyin omalta terveyskeskuslääkäriltäni hyvin surullisena, että järjetöntä että olen vaihtanut toisen epäterveellisen elämäntavan (=tupakointi) mässäilyyn ja epäterveelliseen keskivartalolihavuuteen ja kysyin uusista reseptillä määrättävistä laihdutuslääkkeistä. Lääkärini kertoi, että jotkut niitä määräävät mutta hän ei tee sitä. Ylipainonikin on vähemmän epäterveellistä kuin aiempi tupakointi ja minun ylipainosta oli mahdollisuus päästä eroon ilman lääkkeitäkin.
Kun paino oli jämähtänyt pidemmäksi aikaa tasolle 109 kg ryhdyin miettimään tilanteen hyväksymistä pysyväksi. Minulle lyhyenläntänä 171 cm pitkänä paino oli aika paljon ja vaatteet piti ostaa jo isojen poikien kaupan valikoimista kun ei normaalikoot edes lihaville riittäneet.
Siinä vaiheessa eräs tuttavani houkutteli minut mukaan erään Suomessakin käyvän thaimaalaisen räätälin asiakkaaksi. Häneltä sai mittojen mukaan tehtyjä pukuja, housuja, takkeja, paitoja, liivejä ja toinen toistaan parempia kankaitakin oli valittavissa hänen mukanaan olevista malleista. Hinnat oli kalliimmat kuin Thaimaassa, mutta ne toimitettiin muutaman kuukauden toimitusajalla ja pienet korjaukset voitiin tehdä suomalaisella yhteistyökumppanilla. Ja hinnat olivat joka tapauksessa halvemmat kuin mitä isokokoiset valmisvaatteet maksoivat erikoistuneissa isojen poikien kaupoissa.
Uusin vaatevarastoani parin vuoden aikana useilla puvuilla, housuilla, silkkipaidoilla, liiveillä, päällystakilla ja puserolla. Tunsin itseni pitkästä aikaa tyylikkääksi herrasmieheksi - mitä olin jo ehtinyt kaivatakin kun mikään ei välillä mahtunut kunnolla päälle vaan piti pysyä t-paidoissa ja kuminauhoilla varustetuissa salihousuissa.
Mutta vuosien myötä aloin taas miettiä laihduttamista ja kaikkia lihavuuden seurauksena vaanivia elintasosairauksia ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Kouluaikojen parhaalla kaverillani oli pikkuveli, josta oli tullut tunnettu mediassa esiintyvä kohulääkäri, joka propagoi terveellisen ruokavalion puolesta. Soitin hänelle kysyäkseni samalla hänen isoveljestään, joka oli kuollut asuessani yli 20 vuotta Savossa.
Ohje oli selvä:: hanki tri Atkinsin kirja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ja kertoi hänen kirjoittavan aiheesta kirjaa. Jossain vaiheessa muutaman vuoden mutkienjälkeen hankin tämän lääkäri Antti Heikkilän kotimaisen kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla' . Kun ostin kirjan ei minulla ollut vielä diagnoosia aikuisiän diabeteksesta mutta kirja antoi tuo aikuisiän diabeteksen syntymekanismista hyvin selkeän kuvan. Myöhemmin tuo aikuisiän diabetes todennettiin ja saan siihen pillerihoitoa.
Aloitin laihdutuksen todenteolla joskus n 1,5 vuotta sitten kun eräs työkaverini neuvoi oman variaationsa tuosta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän on antanut ruokavaliolle nimen 'VVV' joka tarkoittaa 'Vältä Viisi Valkoista'. Kirjoitin siitä blogissani pari vuotta sitten. Ohje on helppo oppia, muistaa ja tehokas.
Tunnustan tässä: en ole noudattanut edes tuota VVV-ruokavaliota orjallisesti. Jos joskus on tehnyt mieli pastaa olen hyväksynyt mielihalun kunhan en kokonaan poikkea linjasta. Suhteellisen johdonmukaisesti olen yrittänyt välttää vehnäleivät ja myös kaupan ruisleivät, joissa on usein vehnää melkoinen osa. Ja syön paljon vihanneksia ja hedelmiä vaikka molemmat ovat täynnä hiilihydraatteja. Mutta ovat kuitenkin terveellisiä.
Joka tapauksessa näillä eväillä olen saanut painoani alennettua kohtuullisella vauhdilla ilman mitään näläntunteita tai paastoja. Kyllä tarkoitus on saada painoa pudotettua lisää. Painoindeksini on kuitenkin vielä 30,9 joka tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Seuraava välitavoite on saada tuo painoindeksi alle 30 suuruiseksi, jolloin kyse olisi enää lievästä ylipainosta. Lopullinen tavoite on toki ns normaali paino. Jos sen saavuttaisi ennen 70-vuotispäiviä :)
Niin, unohdin kokonaan mainita, että hienot räätälin tekemät vaatteet roikkuvat päälläni ja ovat hirveän näköiset. Eikä niitä oikein pysty näin monta kokoluokkaa pienentämäänkään. Uudet tulevat samanhintaisiksi.
14.8.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti