Suoritimme joitakin vuosia sitten sukupolvenvaihdoksen kesämökillämme. Tarkoitus oli saada jatkuvuutta kun sukumme äidin puolelta oli sieltä Hämeestä kotoisin. Vanhempi poikani siirtyi isännöimään sukumme kesämökkiä. En minä olisi enää edes jaksanut tehdä kaikkea sellaista mitä poikani on siellä nyt tehnyt.
Minulla on yhteensä viisi lasta kahdesta eri avioliitosta. Halusin turvata, että tila pysyy suvussa ja ettei siitä minusta joskus ajan jättäessä suuremmin tapella. Olen nähnyt minkälaisia tappeluja saattaa syntyä tuollaisissa perintötilanteissa. Jos tila ei ole moneen vuosikymmeneen vaihtanut omistajaa vapaalla kaupalla on sen arvon määritys hyvin vaikeaa. Ja perintötilanteessa saattaa käynnistyä verisiä tappeluja, joista hyötyvät vain lakimiehet. Rahat ja pörssissä noteeratut arvopaperit ovat selkeitä arvonmäärityksessä. Mutta asunto-osakkeet ja kiinteistöt saattavat olla ongelmallisia jos niiden arvoa ei ole mitattu pitkään aikaan vapailla markkinoilla. Köyhemmissä piireissä saatettaisiin tapella jopa jostain "arvoautosta".
Vaikka haluat uskoa hyvää omista lapsista niin helposti syntyy tulehtuneita taisteluja kun tilan arvosta aletaan kiistellä. Rantatontin arvo hiukan yli 100 km päässä pääkaupunkiseudusta saattaa edustaa melkoista hintahaitaria ja helposti käy, että toiset lapsista kokevat että heitä olisi väärin tai epäoikeudenmukaisesti kohdeltu.
Näin meinasi minullekin käydä mutta kun yritin olla mahdollisimman avoin ja reilu kaikkia lapsia kohtaan he loppujen lopuksi tuntuivat ymmärtävän asian. Ja ennen kaikkea he ymmärsivät, että minä olen edelleen elossa ja oikeustoimikelpoinen tekemään vaikka minkälaisia kauppoja omalla omaisuudellani eikä heillä siis ollut mitään oikeuksia ennen kuolemaani hankkimatta minulle edunvalvojaa. Uskon että rauha palasi kun yritin olla mahdollisimman avoin ja reilu.Ainakin näin sanoivat ne jotka jossain vaiheessa purnasivat jotenkin.
Mutta se varsinainen ihmetyksen aihe olikin ns vesijättömaa. Eli kun vesiraja on vuosikymmenien aikana siirtynyt kauemmaksi rantaviivasta on tilan maa-alueen koko suurentunut. Ja se lisämaa ei ole sinun! Sinä et omista sitä ja voit joutua lunastamaan sen itsellesi jostain käyvästä hinnasta.
Olin ihan ihmeissäni kun poikani kertoi minulle tästä. Enkä vieläkään ymmärrä mikä logiikka tässä on tonttipolitiikan kannalta.
Mitä tarkoitusta tällainen palvelee? Olisi kiva kuulla jos joku lukijani tietäisi tuosta jotain enemmän.
27.1.2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kannattaa katsoa tämä vanha vesijättömaata käsittelevä klippi Hannu Karpon ohjelmasta.
VastaaPoistaVesijättömaan voi joutua lunastamaan 30-60 prosentilla maan arvosta. Mökkitontin omistaja ei oletusarvoisesti omista maan kohoamisen tai vedenpinna laskun takia muodostunutta maa-aluetta.
Aika järjettömältä homma tuntuu.
Vesijättömaa perustunee siihen oletukseen, että vesien pinnat laskee.. Mitäs sitten, jos vesien pinnat nousee? Nousua on ollut silmämääräisesti arvioiden liikkeellä ainakin etelä-suomen järvillä viimeiset vuodet.
PoistaOlikos se maajättövesi ja keltä siitä voi hakea korvausta.. ;)
PoistaVielä kommentoin tuota omaisuudesta luopumista. Jos haluat säästää jälkikasvusi turhalta vaivalta kuolemasi jälkeen, luovut kaikesta omaisuudesta hyvissä ajoin. Omaisuuteen kannattaa kuitenkin säilyttää hallintaoikeus kuolemaan saakka, jos kyseessä on esim. kesämökki tai vastaava.
VastaaPoistaOmaisuus, johon on pidätetty hallintaoikeus, on arvoltaan vähäisempi ja siitä joutuu maksamaan vähemmän lahjaveroa kuin kokonaan luovutetusta omaisuudesta.
Omaisuuden lahjoittamiseen löytyy myös keinoja, joilla lahjaveron voi pitää mahdollisimman pienenä. Asiantuntevan lakimiehen avulla homma luultavasti järjestyy vaivattomasti.
Minä voisin ja naisin kaiken siten, että jälkipolvi yhdessä ja tasaisesti jäisi vihaamaan.
VastaaPoistaJoisin muuttui muotoon voisin.
VastaaPoista