Kiireinen vuosi täynnä kaikenlaista tapahtumaa

Vuoden 2013 keväällä kävin terveyskeskuksessa lääkärin tarkastuksessa. Olin jo useita vuosia hengittänyt huonosti ja edellinen terveyskeskuslääkäri oli niputtanut nekin oireet keuhkoahtaumataudin (COPD) piikkiin, vaikka olin lopettanut tupakoinninkin jo yli 10 v aikaisemmin.

Uusi nuori ja tomera vaikkei mikään aloittelija terveyskeskuslääkäri löysi ensimmäisenä sydämen EKG:ssa jotain muutoksia, joiden perusteella antoi lähetteen erikoislääkärille erikoissairaanhoitoon. Minulla oli jo kolme vuotta aikaisemmin löydetty sydämen vajaatoiminta erikoissairaanhoidossa ja pallo jäi siinä vaiheessa Jorvin sairaalalle mutta ilmeisesti hukuin johonkin tutkimusjonoon. Nyt tutkimukset otettiin vakavasti ja minut sijoitettiin alkukesästä sydämen varjoainekuvauksen jonoon ja jonotusajaksi arveltiin muutamaa kuukautta.

Tuo sydämen varjoainekuvaus on näitä uudehkoja tutkimusmenetelmiä, jossa sydämeen työnnetään joko nivusista tai ranteesta työkalu sydämeen. Sillä voidaan syöttää varjoainetta  ja nähdä välittömästi kuvaruudulla mahdolliset ahtaumat sydämen verenkierrossa. Ja samalla työkalulla voidaan saman istunnon aikana suorittaa  niin sanotut pallolaajennukset. Jos vain niillä voidaan auttaa pääsee potilas yleensä jo seuraavana päivänä kotiin.

Sydänlääkäri totesi sepelvaltimon tukkeuman hengenvaaralliseksi ja totesi ettei tätä voitu hoitaa pallolaajennuksella vaan se tulisi vaatimaan ohitusleikkauksen. Ja ettei hän mielellään päästä minua kotiin ollenkaan, koska saattaisin menehtyä milloin tahansa,  vaan sijoittaisi välittömästi ohitusleikkausjonoon ja saman tien sairaalaan odottamaan.

En ollut vielä päässyt tuohon varjoainetutkimukseen kesällä 2013 kun eturauhasen ns PSA oli alkanut kohota. Terveyskeskuslääkärin alustavan sisätutkimuksenperusteella minut laitettiin pikaiseen koepalan näytteenottoon. Näytteestä löydettiin jonkin verran keskiärhäköitä syöpäsoluja ja välittömästi käynnistyi tietokonetomografia ja magneettikuvaus, joiden avulla haluttiin selvittää oliko syöpä ehtinyt muodostaa etäispesäkkeitä. Onneksi ei ollut. Hoitosuunnitelma laadittiin yksilöllisesti ottaen huomioon muut sairauteni ja vaivani.

Ensimmäisenä sain hormonipistoksen, jonka vaikutusajaksi kerrottiin 3-6 kk yhdelle ainoalle pistokselle. Ilmeisesti tehokas aine kun selvittiin yhdellä pistoksella, mutta oli se kallistakin kun maksoi yli 400 euroa/kerta - erikoislääkkeen omavastuu oli onneksi vain 5 euroa.

Syyskuussa pääsin ohitusleikkaukseen ja syövän hoitoon sain tuon pistoksen viikkoa ennen ohitusleikkausta.

Muut syöpähoidot eli lähinnä ns sädehoito piti aloittaa jo joulukuussa, mutta sydänjuttujen vuoksi olin joulukuussa sairaalassa  ja sädehoidot aloitettiin tammikuun alkupuolella. Sädehoitokertoja tuli 38 kpl. Joka viikon arkipäivinä ja nyt on maaliskuun alkupuolella viimeiset hoidot menossa ja sitten lääkärin lopputarkastus.

Jää nähtäväksi miten hoidot ovat auttaneet. Jos ovat auttaneet siirrytään käsittääkseni seurantavaiheeseen, jonka aika vahditaan ettei syöpä ole päässyt uusimaan tai vahvistumaan.

Kun olen avoimesti kertonut sairaudestani on aika moni minun ikäluokassa tai nuorempikin kertonut saaneensa vastaavan tyylistä hoitoa eturauhassyöpään ja parantuneensa.

Isälläni havaittiin eturauhassyöpä 82 v iässä. Siinä vaiheessa se oli jo levinnyt eri puolille elimistöä etäpesäkkein ettei siihen ollut mitään yksiselitteisen tehokasta hoitoa. Kirjoitin siitäkin kun kirjoitin isän dementiasta laajemminkin.

Itse aloin vaatia säännöllisissä terveystarkastuksissa vuosittain eturauhasen ns PSA arvon mittausta. Se saadaan vaivattomasti pienellä verikokeella. Aivan kummallista, ettei sitä sisällytetä normaaliin miehen terveystarkastukseen.

Mm sen vuoksi tiedostavat miehet järjestävät nykyään joka vuosi Movember liikkeen kampanjan, jossa kampanjan aikana kasvatetaan viikset. Pitää minunkin vastaisuudessa osallistua vaikka karvankasvuni on niin hentoa ettei ne viikset hyvältä näytä. Mutta parempi hennot ja rumat viikset kuin eturauhassyöpä.