Kivoja tapaamisia

Menneellä viikolla oli pari normaalista poikkeavaa tapaamista kivaa tapaamista. Keskiviikkona tapailin päiväsaikaan muutamia koulukavereita saksalaisesta koulusta (Deutsche Schule Helsingissä)ja muistelimme paljon yli 50 v aikaisia tapahtumia ja käytiin läpi vanhoja koulukavereita. Tässä iässä joutuu jo miettimään tätä maallisen vaelluksen rajallisuutta kun muistelun kohteena oli myös edesmenneitä. Mutta kyllä kaikenlaisia nuoruuden kolttosiakin muisteltiin ja niille naureskeltiin.

Toinen tapaaminen oli torstai-iltana kun Finnmatkat nimisessä matkatoimistossa 40 vuotta ja myöhemmin eri aikoina eri pituisia jaksoja työskennellyt porukka tapasi toisiaan vuotuisessa muistelukokouksessa.

Matkailualalla oli työviihtyvyys ja motivaatio korkeaa luokkaa jo itse työn mielenkiinnosta ja kiehtovuudesta johtuen jos ei johto sitä ehdoin tahdoin sotkenut. Sellaisiakin matkatoimistoja oli, mutta meillä oli aivan loistava työilmapiiri. Olin minä monissa muissakin matkatoimistoissa töitä tehnyt mutta ei niissä 40 v takaiset työtoverit yhä uudelleen vuosittain kokoonnu.

Mutta on minulla ollut ilo ja onni työskennellä  IT alallakin yrityksessä, jonka  työtoverit kokoontuvat myöskin säännöllisesti muistelemaan mennyttä aikaa. Kun yritys myytiin isolle omistajalle  hyvin kasvavana ja loistavasti tuottavana jatkui loistava työilmapiiri niin kauan kuin yrityksen pääosin omistanut johto pysyi talossa. Mutta kun johto kyllästyi tappelemaan uuden omistajan kanssa vaihtui yhtiön johto uuden omistajan kiltteihin käskyläisiin. Eikä sen jälkeen enää kenelläkään ollut kivaa. Vuotuiset henkilöstön tyytyväisyysmittaukset alkoivat osoittaa tyytyväisyydessä melkoista laskua koko ajan vain alemmas.

Oli minulla onni olla 1980-luvulla metalliteollisuuden PK-konepajan palveluksessa Savossa. Sielläkin oli hyvin originelli omistaja-johtaja, jolle oli tärkeää, että hänen yrityksessään työntekijät viihtyivät ja pärjäsivät.  Kaiken kaikkiaan sekin oli hyvin erikoinen työpaikka ja teki jatkuvasti hienoja tuloksia.

Ja vielä yhden loistavan yrityksen muistan. Vaikka noissa edellä kertomissani yrityksissä olin johtotehtävissä ja omalta osaltani yritin vaikuttaa yrityksen hengen pitämisessä korkealla tämä kertomukseni viimeinen oli sellainen, jossa olin yrityksen toimitusjohtajana. Kun tulin yritykseen en aivan tarkkaan tiennyt mihin tulin. Yritys tuotti huonosti, henkilöstö viihtyi huonosti ja vaihtuvuus oli korkea eikä kukaan työntekijä oikein tiennyt mihin suuntaan haluaisimme tai olisimme menossa. Jonkin aikaa ympärille katsottuani käynnistin kehitysprojektin, jonka tarkoitus oli parantaa aidosti työntekijöiden asemaa, työilmapiiriä ja siten työmotivaatiota. Samalla ryhdyttiin voimaperäisesti painamaan päälle, jotta jokainen työntekijä sisäistäisi yrityksen tavoitteet ja ymmärtäisi ne myös itselleen hyödyllisiksi. Näiden muutosten tarkoitus oli vähentää henkilöstön vaihtuvuutta ja myös sitä kautta kohentaa yrityksen tuloksentekokykyä.

Jännää oli havaita aluksi työntekijöiden ennakkoluulot. Heille oli työelämässä iskostunut mietelause, jota minäkin olin kuullut joskus erään luottamusmiehen kertovan: "työnantaja kusettaa aina". Meni aika tarkkaan vuosi rakentaa uusi luottamuksen ilmapiiri työntekijöiden ja johdon välille. Siihen saakka työntekijät kyräilivät epäluuloisina. Mutta sitten kun muutos tapahtui niin alkoi näkyä: työntekijöiden vaihtuvuus aleni kymmenenteen osaan aiemmasta, hyvistä  suorituksista  palkittiin oikeudenmukaisesti ja kaikki työntekijät sisäistivät yrityksen toiminnan suunnan. Ja tuotto alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Oikeastaan suurimmat ongelmat minulla oli ulkomaisten omistajan edustajien kanssa. Saksalaiset ja itävaltalaiset eivät ymmärtäneet Suomessa siihen aikaan vallitsevaa kovaa inflaatiota vaan kuvittelivat palkkakustannusten nousun olevan jotenkin holtitonta. Myös kulttuurinen ymmärrys oli poikkeava. Minua kiellettiin sallimasta itseni sinuttelua enkä olisi saanut sinutella edes omaa sihteeriäni. No enhän minä sellaisia neuvoja voinut ryhtyä noudattamaan ilman että työntekijät olisivat ihan pelleksi luokitelleet.

Noista em syistä johtuen uskon vahvasti "hyvään johtamiseen", kuinka sillä saadaan aikaan juuri sitä mitä meidän aikamme tarvitsee. Vaikka en ole tohtori Pekka Himasen ihailija niin jaan hänen mielipiteensä tuollaisesta henkisestä murroksesta parantamaan työelämäämme. Minulla on ollut ilo kokea sellainen ihme niin monta kertaa yli 50 vuoden työurani aikana ja toisaalta olen sen uran aikana nähnyt aivan päinvastaisiakin johtamisesimerkkejä, jossa kaikki typistetään  Excel-taulukoiksi ja Powerpoint-esityksiksi eikä ihmisten johtamisesta ole hajuakaan.

Mutta summa summarum. Vanhojen koulu- ja työtovereiden tapaaminen on kivaa vaikka tuossa rönsyilin jonkin verran aiheen ulkopuolelle.