Sosiaalinen paine

Amerikkalainen vävypoikani (aikuinen mies nimittelystäni huolimatta) on käymässä tyttäreni kanssa. Kuten aina olemme keskustelleet mielenkiintoisista aiheista. Eräs aihe johon olen työelämässä törmännyt ja empiirisesti perehtynyt hyvinkin paljon on miten miten sosiaalinen paine saa ihmisen uskomaan selvästi väärän näkemyksen oikeaksi.

Vävypoikani on bisneskoulussa professorina ja hänen tutkimusalueensa sivuavat tuonkin kaltaisia juttuja. Ja hän on saanut vaimonsa eli tyttärenikin innostumaan peliteoriaa sivuavasta tutkimuksesta. Yli 15 vuotta sitten moraalifilosofiksi valmistunut tyttäreni valmistuikin viime vuonna toisen kerran maisteriksi Oslon yliopistosta peliteoriasta ja järkevästä päätöksenteosta. Jonkinlaista synteesiä matematiikasta, logiikasta, tilastotieteestä ja kansantaloustieteestä. Erittäin mielenkiintoista.

Kun itse olen aika käytännön läheinen kerroin kokemuksiani miten erilaisissa komiteoissa ja työryhmissä päätöksenteko usein vääristyy kun 5-7 hengen ryhmässä usein 1-3 henkeä tosiasiassa tekee päätöksen ja loput ovat enemmän tai vähemmän nyökyttelijöitä. Jos menee hyvin kaikki ottavat kunnian ja kiitokset itselleen mutta jos menee huonosti syntyykin mielenkiintoinen kuvio: nyökytellyt vähemmistö laistaa ainakin moraalisen vastuun esittämällä että nehän oli nuo muutamat jotka tekivät sen päätöksen ja olimmehan me joko ihan eri mieltä, tai emme ehtineet lukea toimitettua aineistoa tai sitten emme ollenkaan edes ymmärtäneet mistä asiassa oli kysymys. Ja ne jotka päätöksen olivat tehneet usein vetosivat että olihan päätöksessä mukana myös nuo "nyökyttelijät" tai että päätös oli tehty jonkun paremmin asiaa ymmärtäneen toimesta tehdyn esittelyn ja suosituksen pohjalta.

Kirjoitin aiheesta kollektiivinen päätöksenteko pari vuotta sitten.

Nyt vävypoikani viittasikin erääseen tunnettuun amerikkalaiseen tiedemieheen joka tuollaisia asioita tutki. Tiedemiehen nimi oli Solomon Asch. Suomenkielinen Wikipedia oli aneeminen, englanninkielinen hiukan runsaampi. Mielenkiintoinen Wikipediasta löytynyt linkki oli Solomon Aschin nimeä kantava tutkimusyksikkö. Myös googlettamalla (aah, mikä hirveä verbi :) löytyi Aschista paljon aineistoa. Mukavasti tässä saa lauantaita kulumaan mielenkiinoista asia lukiessa ja pohtiessa.

Se mitä aina välillä mietin että miten tällaiset asiat voivat usein jäädä yritysjohdolta sivuun. Asetetaan ihmisistä hienoja komiteoita miettimään. Kuitenkin päätöksentekotilanteessa joutuvat he tukeutumaan paljon alempana hierarkiassa asiaa paremmin ymmärtävien ihmisten esityksiin. Joskus jopa joutuvat vielä tunnustamaan että eivät oikein ymmärrä mistä on kysymys eivätkä ihan ymmärrä esittelyäkään, jos nimittäin ovat riittävän rohkeita sellaista ylipäänsä tunnustamaan - harva nimittäin on. Joskus kuvion toistuessa olenkin heittänyt tyhmän kysymyksen miksei asiassa ryhdyttäisiin soveltamaan EU:stakin niin tuttua ns läheisyysperiaatetta.

Jos päätöksen teko delegoidaan asiaa hyvin ymmärtävälle yksilölle on sitten tärkeää että hän tarvittaessa vielä osaa ja haluaa aidosti kuunnella joko alaisiaan tai kollegoita ennen päätöksen tekoa. Korostan juuri tuota sanaa "aidosti". Kas kun firmoissa usein esimiehet eivät osaa aidosti kuunnella kollegoitaan. Tässä suhteessa sekä ruotsalaiset että japanilaiset työkulttuurit eroavat suomalaisesta. Joskus se saattaa tuntua turhalta painolastilta kun konsensukseen pääsy on hidasta mutta uskoisin että se kuitenkin useammin on hyödyllistä kun sen jälkeen ihmiset todella sitoutuvat tehtyyn päätökseen kun tuntevat sen omakseen.

Vävyni ja tyttäreni tutkimusaiheet ovat lisäksi vielä joissain tapauksissa hyvin poikkitieteellisiä ja mukana on nykyään aivotutkijoitakin kun yliopistojen bisneskouluissa tutkitaan ihmisten päätöksentekoprosessia vaikkapa ostokäyttäytymisessä. Päätöksentekoahan sekin on ihmismielessä.

Lukekaa Solomon Aschin tutkimusaiheista ja hämmästykää ihmistä ;)