1970-luvun laululiikkeestä ja vähän muustakin

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut miten kaipaan vanhoja työväenlauluja.

Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".

Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.

Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.

Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.

Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.

Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.

Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.

Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.

Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.

Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.

Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.

Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.