Gay Pride

Tuli mieleen tuoreesta Gay Pride happeningista että kirjoitanpa jotain aiheesta minäkin.

Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.

Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.

Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.

Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)

Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.

Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.

Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.

Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.

Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.

Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.