Mepeistä

EU-vaalit on sitten pidetty. Vaikka olen suhtautunut erittäin sympaattisesti erään tuttuni käynnistämään äänestä kirkkovenettä-hankkeeseen oli minulla tällä kertaa ehdokkaana henkilö jonka tunnen henkilökohtaisesti ja johon luotan riittävästi. Ja ehdokkaani selvisikin mepiksi. Korostan tuota sanaa "riittävästi". Kas kun uskon että hyvältä poliitikolta vaaditaan sellaisia joskus epämiellyttäviäkin ominaisuuksia jota meillä tavallisilla tallaajilla ei ole. Tässä viittaan erään bloggaaja-suosikkini Ruukinmatruunan Takkirauta-sivuston 5-osaiseen kirjoitussarjaan Reaalipolitiikan oppitunti eli tuo on osa 1. Viimeisin osa 5 linkki on tässä.

Kirjoitan tässä parista vaalien erikoisilmiöstä. Perussuomalaisten Timo Soinin huipputulos ei yllättänyt. Hiukan yllätti että median pitkään ennen vaaleja harrastama nimittely ja vähättely oli aika hillittyä. Ehkä se olisi ollutkin aika mautonta kun kyse oli sentään vaalien ääniharavasta.

Mitron Revon huipputulosta ei ehkä osattu ennakoida. Kun muut julkkikset eivät vaaleissa pärjänneet niin miettiessäni ilmiötä tuli mieleeni muutamia asioita. No ensinnä tietenkin isä Mitrona hän on kerännyt jo pitkään sympatiaa julkisuudessa sekä ortodoksikirkolle mutta sitä kautta myös itselleen. Olen kirjoittanut mm hänestä muutamaan kertaan - viimeksi kun hän asettui ehdokkaaksi EU vaaleihin ja sitä ennen lyhyesti viittasin että isä Mitro on ollut ortodoksikirkon paras myyntimies.

Ortodoksikirkon piispainkokouksen kielteinen päätös isä Mitron ryhtymisestä EU-vaalien ehdokkaaksi saattoi olla kirkon lähes 1500-1600 vuotisten kanonisten säädösten mukainen. Minä veikkaan että kun isä Mitro siitä huolimatta ryhtyi vaalikamppailuun Mitro Repona hän sai ylimääräisiä marttyyrius-sympatiapisteitä, kansa kun on usein heikomman puolella vahvempaa valtaa vastaan. Isä Mitro ilmeisesti luotti liikaa että kun metropoliitta, piispa Ambrosius liikkuu sulavasti bisnespiireissä niin se automaattisesti oikeuttaisi häntä samantyylisesti EU-vaaleihin. Arkkipiispa Leo muotoilikin julkisuudessa taitavasti metropoliitta Ambrosiuksen toimet liike-elämässä hyväksyvän kantansa siten ettei se olisi ristiriidassa ortodoksikirkon kanonisen oikeuden kanssa.

Mutta minulle tuli eräänlainen déjà vu-elämys. Minun mielestäni vastaavaa tapahtui silloin kun Martti Ahtisaari ajettiin demarien presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä Kalevi Sorsan vastaehdokkaaksi. Ensin hän voitti ehdokkuuden demarien ensimmäisessä presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä ja sitten vielä voitti vaaleissa kansankin äänet. Kansa halusi jonkun "ryvettymättömän" puoluepolitiikan ulkopuolelta. Mutta ilmeisesti tämä koskee myös ihan demarien puolueväkeäkin ruohonjuuritasolla. Halutaan kannattaa SDP:tä puolueena mutta ollaan kyllästytty puolue-eliittiin. Ei ilmeisesti enää luoteta heidän ajavan työtätekevän kansan etuja. Sen verran pitkään oli Paavo Lipponen hallinnoimassa SDP-pääministerinä että en minäkään luottaisi - enemmän se Sauli Niinistökin tuntuu toimineen työväen asialla (ainakin mielikuvissa) ;) Ja aika avuttomalta Urpilainen SDP:n puheenjohtajana vaikuttaa. Vaikka en SDP sympatiseeraaja olekaan niin eronneella Eero Heinäluomallakin oli enemmän puoluejohtaja-karismaa kuin Urpilaisella. Eikä se johdu "kilkuttimista" siellä jalkojen välissä vaikka kansan kielellä puhutaankin symbolisesti "henkilöistä, joilla ei ole munaa". Minun mielestä Urpilaisella ei ole sitä mutta ei oikein sitä ex-kansanedustaja Roosa Meriläisen kuuluisassa rintapinssissään hehkuttamaa "hyvänhajuista v:täkään" ;) Minulla tulee Urpilaisesta mieleen sellainen luokkansa edessä kokonaan auktoriteetin menettänyt opettaja. Ja eikös hän luokanopettaja ollutkin?

Meppien toimista kiinnostuneille lukijoille mielenkiintoinen linkki tässä Open Europe sivustolle. Mielenkiintoinen aihe siellä "How has your MEP performed over the last five years?" eli miten meppisi on suoriutunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sieltä löytyy meppien tehokkuustaulukko. Ikävä kyllä ainoastaan MS Office Excel xls-taulukkomuodossa. Aika jännää että siellä on parhaimmalla suomalaisten sijaluvulla Vasemmistoliiton Esko Seppänen, joka ei enää ollut ehdokkaana vaaleissa. Sijaluku on 10. ja minusta se on aika merkittävää kun koko listalla on 785 meppiä. Minusta merkittävä saavutus kun seuraavat sijat olivat suomalaisilla 79. - 567. Tässä on linkki Open Europe'in lehdistötiedotteeseen meppien suoritusarvioinnista. Ja tässä linkki selvitykseen tuosta ranking-listasta.