Arvostan monia tuttavapiiriini kuuluvia uskovia. Kaikilla uskovilla on jotain juttuja jotka ovat heille pyhiä.
Olen ihmetellyt millä innolla kirkkoihin halutaan kaikkia profiilin korjauksia. Homojen ja lesbojen parisuhteita vaaditaan laajalla rintamalla siunattavaksi kirkoissa tasa-arvon ja syrjimättömyyden nimissä vaikka iso osa uskovista pitää sitä Jumalallisen ilmoituksen vastaisen.
Älkää ymmärtäkö väärin, minulle on yhdentekevää siunaako kirkko nuo parisuhteet vai ei. Minun puolestani saa ihan hyvin siunata. Ymmärrän senkin, että uskovat homot ja lesbot kokevat ahdistusta jos kirkko heitä syrjii. Mutta ymmärrän myös vastustajia että muutos tuossa kohden on Jumalan sanaa tms uskon perusjuttujen vastaista.
Minut on kastettu aikanaan ortodoksiksi mutta erosin kirkosta joskus yli 20 v ikäisenä uskon puutteen vuoksi. Sivarina en voinut ymmärtää sotia siunaavaa Jumalaa. Minulla oli silti sen jälkeenkin hyvin myönteinen kuva ortodoksisesta kirkosta avarasydämisenä ja inhimillisiä heikkouksiakin hyvin ymmärtävänä, lämpimänä yhteisönä. Myönteinen kuva oli tietenkin syntynyt täällä Suomessa. Kas kun minun mielestäni enemmistö papeista vaikutti samanlaisilta kun minun mielestäni Suomen ortodoksikirkon paras julkisuustyöntekijä isä Mitro. Tosin homo- ja lesboliittojen siunaamiseen samoin kuin naispappeuteen Suomen ortodoksinen kirkko suhtautuu siihen juuri oppinsa mukaisesti. Se ei siis ole mitään pahantahtoista ahdasmielisyyttä vaan he katsovat sen sotivan kirkkonsa oppeja vastaan. Tosin huhujen mukaan jossain seurakunnassa pappi olisi jopa valmis siunaamaan homoliiton.
Muistan myös kouluaikana miten hyvin sympaattiset ortodoksiset uskonnonopettajat (molemmat pappeja) opettivat miten ortodoksinen kirkko oli ainoana kirkkokuntana säilyttänyt alkukirkon opit puhtaana.
Yllätys olikin suuri kun kuulin Amerikassa asuvalta tyttäreltäni joka eli avoliitossa juutalaisen miehen kanssa että ortodoksi menemällä naimisiin juutalaisen tai miksei musliminkin kanssa joutuisikin kirkon kiroukseen
ja ekskommunikoitaisiin (taipuukohan verbinä näin?).
En ollut usko silmiäni tai korviani kun löysin netistä yhdysvaltalaisten ortodoksikirkkojen (niitä on siellä useampia) nettisivuilta nämä asiat. Olin toki tiennyt jo aikaisemmin että Venäjän ortodoksikirkko on aina ollut hiukan (ei saivarrella tästä hiukan sanasta, yritän olla kohtelias) antisemiittinen. Mutta että myös kreikkalainen ortodoksikirkko Amerikassa, missä on paljon juutalaisia, pani ihmettelemään.
Omalla tavallaan oli sitten kuitenkin huvittavaa että hartaat ortodoksit Amerikassa kuitenkin suhtautuivat tyttäreni silloin avomieheen erittäin sydämellisesti.
No minäpä selvittelin ihan mielenkiinnosta asiaa täällä Suomessa ja sainkin yllätyksekseni kuulla että täällä asiat oli toisin. Saatoit saada maalliselle avioliitollesi samanlaisen kirkollisen siunauksen mitä protestanttinenkin kirkko käytti.
Ja tällä jutulla oli nimikin: "ekonomia"-periaate! Siis taloudellisuusperiaate! Piispoilla on mahdollisuus tehdä tällaisissa asioissa poikkeamia tilanteen sitä vaatiessa ja sitä kutsuttiin tuolla nimityksellä. Huhuh mitä opportunismia. Ymmärrän tietenkin pienen vähemmistökirkon asemaa kun erilaiset seka-avioliitot ovat reaalista arkipäivää. Mutta ei ne Amerikassa tuollaista joustavuutta soveltaneet.
No joka tapauksessa tuo avasi kyllä käsitystäni miten kaikki alkukirkon opit olisi ortodoksikirkossa säilytetty koskemattomina. Silti olen avoimesti sanonut, että jos joskus palaisin kirkon piiriin niin palaisin takaisin ortodoksikirkkoon. On joku minulle joskus esittänyt että kunhan en vain ryhtyisi tuohon Pascalin vedonlyöntiin. On siitä peliteoriaa opiskellut tyttärenikin maininnut. Tässä toinenkin linkki.
Eräs uskova tuttuni, jota pidän erittäin fiksuna ja älykkäänä, oli kerran tekemässä pehmeää käännytystyötään kun purin jotain murheitani hänelle. Siinä yhteydessä vastasin jotenkin seuraavasti:
K "Uskotko että Jumala ihan oikeasti on kaikkivoipainen eli hänelle on kaikki mahdollista?"
V "Kyllä minä siihen uskon"
K "Miksi siihen sitten tarvittaisiin sinua välittäjäksi? Eikö voi ajatella että jos minun aikani tulee niin Jumala on niin voimakas että kutsuu minua uskoon?"
V "Kyllä, olet ihan oikeassa."
Ei hän koskaan minua käännytystyöllään ollut häirinnyt mutta tämän jälkeen emme puhuneet asiasta.
Mutta itse pääasiaan en ole vieläkään ratkaissut kantaani: pitäisikö kirkon siunata homo- ja lesboliitot. Mutta onneksi sen asian päättäminen ei edes kuulu minulle.
12.8.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Täytyy sanoa että ev.lut.kirkon jäsenenä ja uskovana ihmisenä, en ole voinut ymmärtää sitä miten homoparin rakkauden siunaus olisi jotenkin perusperiaatteiden vastaista. Toki tiedostan että vanhan testamentin maailmassa kahden miehen välinen sukupuoliyhteys oli halveksittu ja tuomittava asia ja vieroksuihan sitä myös Paavali.
VastaaPoistaJos muistellaan uuden testamentin opetuksia, niin itse olen ymmärtänyt ne niin, että armo pitäisi olla kaikille avoin, eikä vain niille jotka kuvittelevat olevansa "pyhempiä" kuin jotkut muut. Itseasiassa juuri ne, jotka kieltävät joltakulta toiselta Jumalan armon, on tuomittu raskaalla kädellä.
Lisäksi, jos Jumala on Rakkaus, niin miksi joku rakkaus sitten ei olisi Jumalasta?
Näitä pohdin, enkä itsekään vielä ole muodostanut sitä lopullista kantaani.
Tarkoitus ei ollut saarnata, tekipä vain mieleni rustata jotain aiheeseen liittyen. :)
Hiukan olen anonyymin kanssa samoilla linjoilla. Missä se armo luuraakaan ;) Taas yksi niistä syistä miksi en ole uskossa.
VastaaPoistaMutta ei kysymys olekaan uskon näkökulmasta että jonkun mielestä hän on pyhempi kuin toinen tai että olisi epäämässä homo- ja lesbopareilta Jumalan armoa.
Kysymyshän ei ole Jumalan armosta ja tai Jumalan rakkaudesta tai niiden puutteesta vaan siitä kuuluuko kirkon oppien mukaan siunata sellainen liitto.
Voihan Jumala antaa armonsa ja rakkautensa mutta ei silti siunaa tuollaista liittoa.
Kun kirjoitan tuossa edellä uskon näkökulmasta tarkoitan käsitteellä usko itse uskontoa ja sen oppeja en sitä mitä itse kukin sisimmässään yksilöinä uskoo.
Siksi selitin että tavallaan ymmärrän näitä uskovaisia. Moni heistä haluaa samaan aikaan olla tuomitsematta ja ymmärtäväinen mutta silti haluaa että uskon perusopeista pidetään edelleen kiinni.
Eli ei nämä asiat ole kysymyksiä uskonnon näkökulmasta jossa kirkon jäsenet demokraattisesti äänestävät omista käsityksistään ja että päätökset kirkon opeista tehtäisiin enemmistöpäätöksinä. Juu, ei saivarrella tässä mitä oppeja eri kirkolliskokoukset ovat vuosituhansien saatossa menneet muuttamaan.
Mainitsihan anonyymikin Paavalin näkemykset. Eikös Paavalia pidetä juuri eräänä kirkon keskeisten oppien tulkintalähteenä? Mutta Paavalista en viitsi edes lähteä kiistelemään sen verran taantumuksellinen ja ristiriitainen on jutuissaan ja erityisesti suhteessa naisiin. Onneksi ei tarvitsekaan kun en ole uskossa.
Uskovaisuuden olemukseen liittyy läheisesti nisäkkään evoluutio. Usko auktoriteettiin takaa aina keskimäärin paremman mahdollisuuden lisääntymiseen. Toiseksi, uskonto on osa auktoriteetin aseman vakiinnuttamista antaen sille olemassaolon oikeutuksen. Kolmanneksi, auktoriteetti tulkitsee uskontoa yhteiskunnallisen kehityksen perässä.
VastaaPoistaNäistä seuraa se, että ihmisen on hyötyä olla uskovainen, uskovainen on kiltti johdettava, johtaja saa muuttaa uskonnon tulkintoja yhteiskunnallisen tarpeen vaatiessa.
Siitä taas seuraa se, että osa uskovaisista - vaikka uskovatkin sinänsä samaan auktoriteettiin - pitää vanhoja tulkintoja parempina ja osa sallii uudet tulkinnat herkemmin.
KT:lla on sitten aina hyvät tieteelliset selitykset kaikelle.
VastaaPoistaMietin tuota KT:n väitettä "paremmat mahdollisuudet lisääntymiseen"? Olisikohan minullakin vielä tässä iässä jos menisin seuroihin? Ei minulla siihen lisääntymiseen niin hirveää tarvetta ole, onhan minulla jo 5 lasta, mutta ne oheistoiminnot ... ;)