Pekingin olympialaiset, miehisyysgeeni yms

Joku miehisyysgeeni minultakin taitaa puuttua. Kirjoitin aiheesta noin vuosi sitten jostain näkökulmasta.

Autoista ja naisista kykenen keskustelemaan sujuvasti miesseurassa mutta kun puhe kääntyy penkkiurheiluun olen aika tietämätön eikä aihe minua suuremmin kiinnostakaan. Eräs ystäväni sanoikin joskus aika osuvasti: tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla. Yhdyn lausuntoon.

Minua ei Pekingin olympialaiset kovin suuresti värähdytä. Tottakai iloitsen jos suomalaiset urheilijat tuovat sieltä paljon mitaleja mutta en menetä yöuniani vaikka eivät toisikaan.

Muistan 1973 kun olin Saksassa työpaikkakoulutuksessa ja vietin vapaa-aikaa saksalaisten mieskollegoitteni seurassa. Yleisin keskusteluaihe oli silloin ensimmäisen öljykriisin vaikutukset autoiluun. Saksassa mentiin aika radikaaleihin toimenpiteisiin. Muistikuvani mukaan moottoriteille määrättiin lyhytaikaiseksi jäänyt sunnuntaiajokielto - nimitys jäi vain soimaan korviini "Sonntagsfahrverbot". Ja kattonopeudestakin moottoriteille ainakin puhuttiin vai oliko sellainenkin tilapäisesti määrätty.

Siihen aikaan minulla ei Helsingissä hyvien liikenneyhteyksien varrella asuvana ollut lähes tarpeetonta autoa eikä ajokorttiakaan, jonka hankin vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin asuessani huonohkojen kulkuyhteyksien takana maalla. Silloin kyllästyin talvipakkasella odottelemaan linja-autoa sunnuntaina kahden tunnin vuorovälein.

Toinen samalla opintomatkalla Saksassa 1973 kohtaamani ihmeellisyys oli kun kollegat (taisivat olla kaikki miehiä) puhuivat jostain kisoista ja ettei siksi voinut sille ajalle järjestää mitään muita menoja. Minäpä tyhmänä rohkenin kysyä että mitkä kisat. Siitäkös syntyi ihmetys. Minkälainen mies meille on palkattu suomalaiseen sisaryhtiöön kun ei tiedä että kyse on jalkapallon MM-kisoista. Jalkapallohan on Saksassa miehille vielä pyhempi asia kuin meillä jääkiekko.

Olivat ihan järkyttyneitä kollegastaan joka ei tietänyt jalkapallon MM-kisoja eikä ajanut autoa. Arvelivat jopa kommunistiksi ja epäilivät suuresti miehisyyttäni ja arveltiin miehimykseksi ;)

Mutta itse asiassa minun pitikin kirjoittaa eräästä taas Pekingissä ihmettelemästäni. Miten kuulan, kiekon ja keihäänheiton paikalla erilaiset toimitsijat uskaltavat olla kentällä ainakin silmämäärin katsottuna muutamien metrien päässä siitä sektorista minne kuula, kiekko tai keihäs putoaa. Tapahtuuko lipsahduksia niin harvoin ettei vaaraa ole? Minusta tuntuu ihmeelliseltä tuollainen luottamus ja varmuus. Ja eikös jossain keihäskisassa ihan 1-2 v sitten tapahtunutkin joku onnettomuus kun keihäs lipsuikin sivuun normaalista sektoristaan?

Joku tietävämpi voisi valistaa minua tässä asiassa.

Muutenkin olen seuraillut bloginkirjoittajia. Miehet usein kirjoittavat maailmoja syleilevistä suurista asioista kuten maailmanpolitiikasta, Natosta ja nyt viime aikoina vaikkapa Venäjästä ja Gruusiasta. Naisbloggaajia (yhdellä vai kahdella g:llä?) tuntuu olevan paljon miehiä enemmän ja heidän kirjoituksensa vaikuttavat usein olevan paljon enemmän henkilökohtaisia. Kun tutkailen omia kirjoituksiani niin enemmän ne tuonne feminiiniselle puolelle näyttäisivät menevän. Ihan mietityttää välillä että liittyykö se ikään vai mahdolliseen testosteronitason laskuun? Mutta sitten lohduttaudun ajatuksella, että olen jo nuorena ollut saman tyylinen. Ja kun ei suuremmin itseäni muiden mielipiteet häiritse niin antaa olla.