Kaukokaipuu tarunhohtoiseen Egyptiin

Isäni onnistui istuttamaan minuun jo pienenä kaukokaipuun. Asuimme lähellä merta ja kävelimme usein meren rannalla satamassa ihailemassa laivoja. Sekä matkustaja- että rahtilaivoja. Muistan vieläkin miten ruotsalaiset rahtilaivatkin olivat puhtaanvalkoisia. Ja suolaisen meriveden haju muistuu vieläkin nenässäni.

Egypti oli yksi tällainen paikka joka jäi mieleeni tarunhohtoisena. Isä oli nuorena miehenä ollut merillä ja siinä yhteydessä vieraillut Egyptissä. Muistan vielä miten isä vanhoina päivinä mietiskeli milloin lähtisi uudestaan Egyptiin. Olisi varmaan lähtenytkin jos äiti oli elänyt vähän pidempään. Mutta vaikka leskeydyttyään matkustelikin paljon niin se oli enemmän yksinäisyyden pakenemista kuin aitoa matkustelusta iloitsemista.

Eli tämä kuva on minun koulussa 8 v piirtämäni. Ja kun kävin saksankielistä koulua niin kuvatekstikin on saksaksi. Kuvan vaakunan heraldiikasta en ole varma otinko sen mielikuvituksesta vai jostain 1930-40 luvun nuorten tietokirjan heraldiikkaosiosta.



Ehkä tuo nuorena mieleeni istutettu kaukokaipuu ajoikin minut ensimmäiseen ammattiini matkailualalle. Tein matkailualalla melkein 20 v uran ennen "höyrähtämistäni" tietokoneisiin. Ja näissä hommissa olen sitten viettänytkin viimeiset 30 v. Mutta kaukokaipuu ei ole lähtenyt.