Nämä viime aikojen skandaalijutut miten Stockmannilla oli myyty vanhentuneita ruokatarvikkeita eivät ollenkaan minua ihmetyttäneet.
Olen useasti havainnut miten tehtaissa valmiiksi pakattuja elintarvikepakkauksia, usein eineksiä tai lihatuotteita joiden parasta ennen päiväys on käsillä tai ehkä jopa ohitettu, avataan ja sijoitetaan irtotuotteina esille lihatiskille. Huhujen mukaan myös jauhelihapaketteja "tuoreutetaan" tällä kikalla.
Itse olen hyvin varovainen jos ostan lihatiskin irtotuotteita. Niiden parasta ennen päiväyksestähän ei ole mitään takeita muita kuin myyjäyrityksen rehellisyys.
Kun ostan tehtaassa valmiiksi pakatun tuotteen on paketissa melkoisella varmuudella oikea parasta ennen päiväys ja tuote on pakattu asianmukaiseen suojakaasuun.
Käsitykseni mukaan esimerkiksi irtojauhelihaa ei saisi lihaosastolla säilyttää myyntiä varten seuraavan päivään mutta yllättävän usein näkee sitä sulkemisajan lähellä siirrettävän kylmätiloihin.
Muistan kuinka eräs ravintola-alalla yrittäjänä työskennellyt kertoikin kerran kymmeniä vuosia sitten että hyvin kannattavaksi ravintolayrityksen saa jos osaa oikein hyödyntää ylijäämät, en viitsi puhua jätteistä tässä yhteydessä.
Samoin muistan joskus yli 30 vuotta sitten hämmästyttäneeni ulkomaanmatkalla silloin 7 ja 9 vuotiaat tyttäreni kun melkoisella tarkkuudella osasin arvata etukäteen päivittäisellä lounaalla tarjottavan alkukeiton. Lounaan alkukeitto kun lähes säännönmukaisesti sisälsi edellisen päivän illallisen raaka-aineita. Muutaman päivänkuluttua alkoi hiukan ällöttää tuo "hämmästyttävä" yhteys. Lounaan alkukeitto ei enää maistunut minulle.
Itse muistan joskus alle 10 vuotiaana hämmästelleeni hiukan samoin isäni Sherlock Holmes kykyjä. Olin juuri saanut syntymäpäivälahjaksi 2 osaisen Sherlock Holmesin kertomukset ja harjoittelimme isäni kanssa erilaista päättelyä. Linnamäen edessä Helsingissä kävellessämme isäni sanoi yhtäkkiä edessä olevan miehen varmasti kohta menevän englantilaisvalmisteiseen henkilöautoon. Eikä meidän kauan tarvinnut seurata kun mies avasikin englantilaisvalmisteisen auton oven. Olin pikku pojan tavalla hämmästynyt isäni taidosta. Sainkin selvityksen. Silloin 50-luvulla englantilaisissa henkilöautoissa oli lähes poikkeuksetta nahkaiset penkit. Isä havaitsi että edessä kävelevän miehen popliinitakki oli alkanut kiiltää juuri sopivasti takapuolen kohdalla kuten usein kävi englantilaisia autoja ajavilla.
4.8.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Pilaantunut elintarvike on tietysti vaarallinen, mutta minusta ruokaa ei saa heittää roskiin vain siksi, että joku leima niin määrää. Ruoka täytyy raaka-aineena tuntea, jotta omaan kykyynsä arvioida sen kuntoa voi luottaa. Muistan kun lapsuudessa isoäiti leikkasi homeen pois leivästä. Kyllä se kieltämättä hirviti ja hieman hävettikin, mutta en viitsinyt ryhtyä nirsoilemaan ihmiselle, joka oli lapsuutensa elänyt aliravittuna kuten suurin osa suomalaisista siihen aikaan. Oi aikoja, oi tapoja.
VastaaPoistaOlen minäkin sen polven ihmisiä että ruoan pois heittäminen hirvittää. Ihan samanlaisia lapsuuden kokemuksia on minullakin KT:n kanssa.
VastaaPoistaMutta silti en pidä sopivana, että kaupassa avataan paketti ja tuote pannaan pakkaamattomana myyntiin kuin tuoretuotteena.