Tyttöjen ja poikien tasa-arvo

Olen kolmen tytön ja kahden pojan isä. Kaikki ovat jo aikuisia.

Katselin tänään isoa joukkoa koulusta moposkootterilla palaavia nuoria. Kiinnitin huomiota että heistä aika iso osa oli nuoria tyttöjä.

Minulle tuli asiasta mieleen parikin asiaa. Yksi oli tuo noiden moposkoottereiden muutamassa vuodessa tapahtunut räjähdysmäinen lisääntyminen. Eikä ihme: muutamaa vuotta aikaisemmin samanlaiset tai ainakin minun silmissäni samanlaisilta näyttävät laitteet maksoivat 3000-4000 euroa. Nyt pääosin kiinalaisen moposkootterin saa 599 - 999 eurolla ja aika monta mallia on jo rekisteröity kahdelle että pääsee kaverinkin kanssa. Käytettyjä ajokuntoisia näin kesällä myytävän 200-300 euron hintaan. Ja liikennevakuutukseksi kelpaa mopovakuutus joka on ihan siedettävän hintainen verrattuna isojen skoottereiden moottoripyörävakuutuksiin.

Olen itsekin ajellut joskus 90-luvun alkupuolella tuollaisella vekottimella jonkin verran. Kätevä kesäkulkuneuvo kaupungissa ja lyhyillä etäisyyksillä. Tietenkin voi ajatella että entisaikaan ajeltiin polkupyörällä ja melkein yhtä kätevää. Terveellisempää, ympäristöystävällistä eikä kuluttanut öljyä samalla tavoin.

Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan tuolla tavoin hurskastella.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa nykyajan nuorista neidoista ja heidän tasa-arvostaan. Olin aistivinani noilla moposkoottereilla ajelevien tyttöjen varmaan kokevan itsensä paljon entistä tasa-arvoisemmiksi nuorten samanikäisten poikien kanssa. Ei mopo tai moottoripyörä ole enää mikään kundien tai poikatyttöjen yksinoikeus.

Itse asiassa kesällä 2006 näin naisellisimman koskaan näkemäni moposkootterin. Voi olla että ajatusmaailmani on klisheemäinen mutta olkoon: se oli pinkki ja siihen oli maalattu kauniita kukkia pintaan. Satulakin oli jotenkin naisellisen dekoratiivinen ja samoin ajajan kypärä. Ja kaikki tyylikästä hyvällä maulla. Kysyinkin ajajalta niin kertoi saaneensa isältään syntymäpäivälahjaksi ja että kyse oli ihan tyttöjen vakiomallista.

Mietin joskus omaa kasvatustani. En kai vaan ole yrittänyt jollain ajatusmalleilla istuttaa tyttäriini jotain perinteistä naiskäsitystä. En muista että olisin sellaista tehnyt vaikka en ehdoin tahdoin ole ostanutkaan tyttärilleni pikkuautoja tai pojilleni nukkeja. Ehkä joskus jonkun poikkeuksen tasa-arvoiseen suuntaan olen saattanut jopa tehdä. Ja legopalikoita olen muutenkin pitänyt aika sukupuolineutraaleina leluina ja kaikki lapseni ovat niillä antaumuksella leikkineet.

Taisin helmikuussa tänä vuonna kirjoittaa blogissani mm hormonien merkityksestä, siellä toiseksi viimeisessä kappaleessa.

Uskon edelleen että niillä on merkitystä jo pienestä pitäen että pienet pojat luontaisesti käyttäytyvät eri tavoin kuin pienet tytöt. Mutta toivon että olisin jotenkin onnistunut kasvattamaan (tai jättänyt kasvattamisella pilaamasta ;) omista tyttäristäni itsensä miesten kanssa tasa-arvoisiksi tuntevia yksilöitä.