21.8.2008

Pekingin olympialaiset, miehisyysgeeni yms

Joku miehisyysgeeni minultakin taitaa puuttua. Kirjoitin aiheesta noin vuosi sitten jostain näkökulmasta.

Autoista ja naisista kykenen keskustelemaan sujuvasti miesseurassa mutta kun puhe kääntyy penkkiurheiluun olen aika tietämätön eikä aihe minua suuremmin kiinnostakaan. Eräs ystäväni sanoikin joskus aika osuvasti: tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla. Yhdyn lausuntoon.

Minua ei Pekingin olympialaiset kovin suuresti värähdytä. Tottakai iloitsen jos suomalaiset urheilijat tuovat sieltä paljon mitaleja mutta en menetä yöuniani vaikka eivät toisikaan.

Muistan 1973 kun olin Saksassa työpaikkakoulutuksessa ja vietin vapaa-aikaa saksalaisten mieskollegoitteni seurassa. Yleisin keskusteluaihe oli silloin ensimmäisen öljykriisin vaikutukset autoiluun. Saksassa mentiin aika radikaaleihin toimenpiteisiin. Muistikuvani mukaan moottoriteille määrättiin lyhytaikaiseksi jäänyt sunnuntaiajokielto - nimitys jäi vain soimaan korviini "Sonntagsfahrverbot". Ja kattonopeudestakin moottoriteille ainakin puhuttiin vai oliko sellainenkin tilapäisesti määrätty.

Siihen aikaan minulla ei Helsingissä hyvien liikenneyhteyksien varrella asuvana ollut lähes tarpeetonta autoa eikä ajokorttiakaan, jonka hankin vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin asuessani huonohkojen kulkuyhteyksien takana maalla. Silloin kyllästyin talvipakkasella odottelemaan linja-autoa sunnuntaina kahden tunnin vuorovälein.

Toinen samalla opintomatkalla Saksassa 1973 kohtaamani ihmeellisyys oli kun kollegat (taisivat olla kaikki miehiä) puhuivat jostain kisoista ja ettei siksi voinut sille ajalle järjestää mitään muita menoja. Minäpä tyhmänä rohkenin kysyä että mitkä kisat. Siitäkös syntyi ihmetys. Minkälainen mies meille on palkattu suomalaiseen sisaryhtiöön kun ei tiedä että kyse on jalkapallon MM-kisoista. Jalkapallohan on Saksassa miehille vielä pyhempi asia kuin meillä jääkiekko.

Olivat ihan järkyttyneitä kollegastaan joka ei tietänyt jalkapallon MM-kisoja eikä ajanut autoa. Arvelivat jopa kommunistiksi ja epäilivät suuresti miehisyyttäni ja arveltiin miehimykseksi ;)

Mutta itse asiassa minun pitikin kirjoittaa eräästä taas Pekingissä ihmettelemästäni. Miten kuulan, kiekon ja keihäänheiton paikalla erilaiset toimitsijat uskaltavat olla kentällä ainakin silmämäärin katsottuna muutamien metrien päässä siitä sektorista minne kuula, kiekko tai keihäs putoaa. Tapahtuuko lipsahduksia niin harvoin ettei vaaraa ole? Minusta tuntuu ihmeelliseltä tuollainen luottamus ja varmuus. Ja eikös jossain keihäskisassa ihan 1-2 v sitten tapahtunutkin joku onnettomuus kun keihäs lipsuikin sivuun normaalista sektoristaan?

Joku tietävämpi voisi valistaa minua tässä asiassa.

Muutenkin olen seuraillut bloginkirjoittajia. Miehet usein kirjoittavat maailmoja syleilevistä suurista asioista kuten maailmanpolitiikasta, Natosta ja nyt viime aikoina vaikkapa Venäjästä ja Gruusiasta. Naisbloggaajia (yhdellä vai kahdella g:llä?) tuntuu olevan paljon miehiä enemmän ja heidän kirjoituksensa vaikuttavat usein olevan paljon enemmän henkilökohtaisia. Kun tutkailen omia kirjoituksiani niin enemmän ne tuonne feminiiniselle puolelle näyttäisivät menevän. Ihan mietityttää välillä että liittyykö se ikään vai mahdolliseen testosteronitason laskuun? Mutta sitten lohduttaudun ajatuksella, että olen jo nuorena ollut saman tyylinen. Ja kun ei suuremmin itseäni muiden mielipiteet häiritse niin antaa olla.

4 kommenttia:

  1. Miesbloggaajat ja naisblogaajat (se kuuluisa g-piste).

    Ei liity testosteroniin. Testosteronivajaus ei välttämättä oireile, ja oireilukin näkyy lähinnä väsymyksenä, ärtymyksenä jne. Tässäkin asiassa yksinkertaisesti pitää paikkansa vanha viisaus, jonka mukaan eri sukupuolten keskinäiset erot ovat pienempiä kuin saman sukupuolen yksilöiden erot. Äläkä välitä, me pidämme sinusta juuri sellaisena kuin olet!

    Tero Pitkämäki on muistaakseni se heittäjän, jonka keihäs lävisti ranskalaisen pituushyppääjän (en ole varma menikö kaikki detaljit oikein). Hupaisaa on, että sama herra pari vuotta aiemmin heitti Norjassa mittamiestä päin, kun mittamies ei nähnyt vasta-aurinkoon missä keihäs liitää.

    Mutta lopuksi on pakko moittia sinua elitismistä; kyllä urheilu on kulttuuria oikein puhtaimmillaan. Itse en ainakaan ole tietoinen, että muut eläimet huvikseen(?) kilpailisivat vaikkapa lentonopeudesta tai uintivauhdista tms tms tms. Minulla ainakin skeptikkoviikseni alkavat välittömästi väpättää, kun joku sanoo, että tv, urheilu, makkara ja autoilu on junttien touhuilua. (Et sinä niin sanonut, mutta ymmärrät mitä tarkoitan). PS Laitoin sulle meiliä äsken.

    VastaaPoista
  2. KT: Sain meilisi. Kiitoksia. Aika osuva oli.

    En minä väittänyt että urheilussa kyse olisi junttien touhusta kuten olit huomannutkin. Pohdin vain sitä miehisyysgeeniä tai sen mahdollista puutetta ;)

    Mutta tuohon kulttuurin korvaamiseen urheilulla pitää silti hiukan palata, ehkä korvaaminen on huono ilmaisu - ehkä kyse on enemmän painotuksesta. Kyllä minä kannatan antiikin sanontaa
    http://en.wikipedia.org/wiki/Mens_sana_in_corpore_sano

    Mutta luin joskus jostain mediatutkimuksesta jossa oli havaittu jotain erikoisia muista eurooppalaisista poikkeavia yhtäläisyyksiä hollantilaisissa ja suomalaisissa. En muista olenko siitä tässä blogissa maininnut. Siinä oli eräänä havaintona että Hollannin ja Suomen sanomalehdissä oli oli urheilusivujen osuus muihin Euroopan maihin verrattuna huomattavan suuri.

    Ja toinen meitä ja hollantilaisia yhdistävä piirre oli, että näissä molemmissa maissa Perhe on pahin (Archie ja Edith Bunker)
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe_on_pahin
    televisiosarja oli katsotuimpien ohjelmien joukossa.

    VastaaPoista
  3. No hyvä jos kaltaisiamme löytyy Hollannistaneikä Ruotsista. Hollanti onkin kaunis maa, pitkäkinttuisia naisia ja maukasta olutta. Ah!

    VastaaPoista
  4. Jep.. Tero Pitkämäki se oli. Onneksi uhri jäi henkiin.

    VastaaPoista