Esimies - osaatko kuunnella?

Eräässä toisessa säännöllisesti seuraamassani blogissa kirjoitti blogin pitäjä minun mielestäni osuvasti:

Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.

Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.

Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä

- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri

eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.

Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.

Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.

Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.

Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.

Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.

Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.