Kreikkalaisten mielenosoitukset

Minä ymmärrän aika hyvin kreikkalaisten mielenosoituksia. Temperamenttisina etelämaalaisina he astuvat kaduille banderoilleineen mieltä osoittamaan. Me suomalaiset olemme hillittyjä ja äänestimme aika eleettömästi Perussuomalaiset puolueelle jytkyt. Eikä se mikään ihme edes ollut jos ymmärsi vähääkään minkälainen raivo velloi kansan syvissä riveissä. Se oli vain isojen puolueiden mahoille ja turtuneille johtajille yllätys.

Kreikan sopeutus on ongelmallinen kun se kuuluu euroalueeseen. Ei siellä ole mitään mekanismia esimerkiksi devalvaatiolle. Omalla valuutalla drakmalla olisi mahdollisuus sopeuttaa paljonkin antamalla vain vaihtokurssin kellua sopivalle tasolle. Paljon "siistimmin". Kuten meillä Suomessa aikoinaan tehtiin. Ja kuten Ruotsi tekee edelleen omalla kruunullaan ja pitää vientinsä kilpailukykyisenä.

Mietin miltä minusta tuntuisi jos minulle sanottaisiin (arvot on keksittyjä mutta vastannevat todellisuutta karmeudessaan), että ensi kuusta lähtien palkkasi tai eläkkeesi pienenee pysyvästi aikaisemmasta 20-40%. Kesälomasi lyhenee puoleen ja eläkkeelle pääset vasta 10 vuotta myöhemmin kun uskoit ja aiemmat lait "takasivat". Ja kaikki tämä virallisesti rauhan aikana. Vain yhteisen hyvän vuoksi tai oikeammin vain maatasi johtaneiden poliitikkohuijarien vuoksi.

Jotain tuollaista shokkisopeutustahan Kreikan hallitus yrittää tehdä. Ei ihme jos kansa tekee vastarintaa vaikkapa mielenosoituksilla.

Meillä Paavo Lipponen oli pääministerikautenaan taitava. Hän lausui jopa jossain mediassa aivan ikimuistettavasti muistiini painuneen viisauden, että kun leikataan askeleittain pieniä viipaleita ei ne kerralla kirpaise ja muutamassa vuodessa on pystytty leikkaamaan aika paljon ilman että kansalaiset hirveästi ovat kerralla hermostuneet. Huomaavat vain tapahtuneet tosiasiat jälkikäteen kun on jo myöhäistä.

Eläkeläisten alunperin tilapäiseksi kaavailtu taitettu indeksi on yksi tuollainen.

Kirjoitan lähipäivinä taas eläkkeistä kun olen tällä välin saanut kaipaamiani lisätietoja työeläkejärjestelmän rahastoinnista ja rahastointiasteen epämääräisestä kehityksestä eri vuosikymmeninä. Sekin näyttää ilmakuplalta. Pahimmat manipuloitsijat ovat olleet eläkejärjestelmää ohjaavat ja säätävät vastuuhenkilöt. Heidän vaikutusvaltansa ja henkilökohtaiset etunsa ovat olleet tärkeimpiä päätöksentekokriteerejä ja näyttävät olevan sitä edelleen.