Syntymäpäiväni tänään

Sen lisäksi että on kesäpäivän seisaus, vuoden pisin päivä on tänään myös 66. syntymäpäiväni.

Pitäisi varmaan alkaa suhtautua syntymäpäiviin kuten naiset. Heillähän usein syntymäpäivät vietetään vain jonnekin 25-29 vuoden paikkeille. En minä osaa oikein nähdä että lisävuosilla jotain kovin ihmeellistä tapahtuisi. Ellei sitten lasketa että pahimmat levottomuudet ovat menneet ohi. On tullut rauhallisemmaksi. Suurempaa viisautta en myönnä enää pitkiin aikoihin saaneeni. Kiitos kuitenkin kaikille onnittelijoille.

Ihan en ole vielä samassa tilassa kuin suuresti arvostamani elokuvaohjaaja Luis Bunuel kertoi elämänkertakirjassaan. Hän kun tuli tiettyyn ikään niin ettei enää oikein naisten seura saanut sävähtämään hän piti sitä suurena ja vapauttavana helpotuksena kun sai rauhassa keskittyä kokonaan muihin lempiharrastuksiinsa juomiseen (en muista ihan varmaan mutta taisi olla viskin siemailu) ja sikarien poltteluun. Ei tarvinnut enää koko ajan jahdata naisia kaato mielessä. Yksityiskohta oli niin hauskasti kerrottu kirjassa että se jäi mieleeni ja harvoin kuulee kenenkään miehen puhuvan niin onnellisena tuollaisesta ongelmasta.

Olen jossain aikaisemmin kertonut miten oma silloin hyvin nuorekkaan oloinen ja virkeä isäni vasta 80-vuotispäivillään piti puheen, jossa hän kertoi, että kai hänen nyt on myönnettävä vihdoin että hän on vanhus. Nelisen vuotta myöhemmin isä kuoli. Nyt siitä on jo yli 15 vuotta.

Vanhempi poikani kertoi juuri puhelimessa, miten vastikään pitkälti yli 90-vuotiaana edesmennyt (ex-)appiukkoni oli sanonut, että hän tunsi itsensä ensimmäistä kertaa vanhaksi silloin kun ensimmäinen lapsi pääsi vanhuuseläkkeelle. Siihen minulla on varmaan aikaa vajaa 25 vuotta.

Tuossahan sitä on tavoitteita kerrakseen pyrkimyksille kaikkien pikku ja vähän isompienkin kremppojen keskellä. Onneksi sentään mieli on toistaiseksi hyvässä ja nuorekkaassa kunnossa.