3.6.2012

Pohjoismaiden oikeusjärjestyksetkö mielivaltaisia?

Alan vähitellen uskoa että kaikissa Pohjoismaissa tulkitaan oikeusjärjestystä hyvin samankaltaisella tavalla. Tekisi jopa mieleni sanoa 'sosiaaldemokraattisella' tavalla. Eli asioissa  kansalaisten oikeuksien kustannuksella julkista valtaa palvelevasta.

Periaatteestahan meillä on voimassa vanha oikeusperiaate, latinaksi  'In dubio pro reo' ja suomeksi vapaasti käännettynä 'epäselviksi jääneissä tapauksissa asia on ratkaistava syytetyn eduksi'.

Mutta moni oikeusoppinut on sitä mieltä että meillä laajasti  noudatettaisiinkin päinvastaista  periaatetta 'In dubio pro patria' eli epäselvässä tapauksessa asia on ratkaistava isänmaan eli valtion edun mukaisesti. Eli tuomioistuimissa tuomarit kokevat ajavansa työnantajansa eli valtion etuja. Mitä ne edut sitten ylipäänsä ovatkaan?

Yleensähän länsimaissa on katsottu että kansalaiset tarvitsevat oikeussuojaa valtiota ja vallan väärinkäyttöä vastaan. Koska julkisella vallalla on käytössään koko (väkivalta)koneisto musertamaan pienen kansalaisen oikeudet.

Olen joskus ajat sitten kiistellyt erään tunnetun suomalaisen ihmisoikeusjuristin kanssa aiheesta. Aiheena oli suomalaisten tekemät valitukset Suomen julkista valtaa vastaan kansainvälisille ihmisoikeuselimille. Suomen liityttyä Euroopan Neuvostoon on suurin osa valituksista tehty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Ennen sitä yksilövalituksen pystyi tekemään myös YK:n ihmisoikeuskomitealle Suomenkin ratifioiman Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus.

Syy keskusteluumme johtui ko juristin asenteesta. Kas kun YK:lle tekemääni valitukseen oli Suomen valtion edustajana ulkoministeriö joutunut tekemään vastauksen, joka oli kiero ja valheellinen ja melkoinen hyökkäys minun oikeuksiani vastaan. Olimme juristini kanssa aivan samaa mieltä, että on erittäin tärkeää, että Suomen valtion edustajana ulkoministeriö pyrkii ylläpitämään Suomen mainetta ulkomailla.

Mutta juristini meni hiljaiseksi kun esitin että on törkeää että Suomen valtiovallan virkamiehet hyökkäävät täysin ala-arvoisilla keinoilla omien kansalaisten kimppuun ulkomaisilla ihmisoikeusfoorumeilla.Sellainen hallitus joka tuollaiseen ryhtyy ei ole enää minun, syntyperäisen suomalaisen silmissä legitiimi. Kyse on roistovaltiosta joka hyökkää omien kansalaistensa kimppuun.

No tuo edellä oli omakohtaisen kokemuksen vuodatusta.

Mutta nyt olen ihmetellyt kahta Pohjoismaista tapausta.

Vanhempi on Wikileaksin perustaja Julian Assangen syytteet Ruotsissa väitetyistä raiskauksista. Vaikka en voi sanoa tietäväni asiasta sen enempää kuin olen mediasta seurannut niin epämääräiseltä kostotouhulta vaikuttaa. Vaikka sängyssä on käytykin. Meidän raiskauslakeihimmehan on tehty viime vuosina samanlaisia epämääräiseen suuntaan johtavia muutoksia kuin Ruotsissa. Ja täysin feministi-juristi-ehdoilla polkemalla miesten asiallisenkin oikeusturvan. Enkä tämä mitenkään tarkoita että olisin puolustamassa raiskauksia. Kas kun niitäkin on niin kovin erilaisia. Mutta se olkoon aivan eri kirjoituksen aihe.

Toinen ihmettelemäni juttu on Pohjoismaista sekin. Eli suomalainen Tanskassa pitkään työskennellyt professori sai erittäin lievän vankeustuomion vakoilijoiden avustamisesta.

Minua ihmetytti kaksi asiaa. Ensinnä miten erotat ulkomaisesta diplomaatista onko hän diplomaatti vai diplomaattina esiintyvä vakoilija. Onko diplomaatilla joku näkyvä leima otsassa, että hän on diplomaatti ja sitten vakoilijalla on joku aivan toisenlainen merkki josta voi arvata että kyse on vakoilijasta? Tämä professori onkin julkisuudessa useassa yhteydessä kertonut ettei syyttäjä ollut millään tavoin kyennyt osoittamaan että hänen tuttavuutensa olisivat nimenomaan olleet vakoilijoita. Kas kun kanssakäyminen diplomaattien kanssa olisi jotenkin kai ollut sallitumpaa.kansainvälisen politiikan professorille?


Toinen seikka jota ihmettelin ehkä vielä enemmän: '... eikä syyttäjä ole väittänyt Kivimäen luovuttaneen salassa pidettävää aineistoa.' Siis mitä? Luovuttamalla julkisesti Tanskassa saatavaa aineistoa syyllistyy 'Tanskan rikoslain niin sanottuun lievempään vakoilurikokseen'. En aluksi oikein uskonut lukemaani, mutta kun sitä monesta mediasta toistettiin niin pakkohan sitä on uskoa. Ihan uskomatonta vieläkin. Onneksi tuo proffa vaikutti tosi tervejärkiseltä. Pitää toivoa, että hän saa asian käännettyä jotenkin.

Norjalaisia esimerkkejäkin on sattunut silmiini joskus aikaisemmin mutta en tähän hätään löytänyt mitään tuoretta esimerkkiä.

3 kommenttia:

  1. Tuntuu siltä, että kaikkialla maailmassa syyttäjä (ja verenhimoinen yleisö) haluavat löytää sopivan syntipukin, syyllisyydestä ei niin väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verenhimoisilla lynkkaajilla ei ole yleensä kompetenssia tehdä harkittuja ratkaisuja. He ovat usein niitä ns hyviä ihmisiä, joilla on omasta mielestään selkeä oikeus heittää se ensimmäinen kivi. Ja hehän näkevät jo rikollisen päältä, että hän on syyllinen.

      Syyttäjien pitäisi olla eri maata kun nuo verenhimoiset lynkkaajat. Ainakin heillä pitäisi olla asianmukainen koulutus, joka mahdollistaisi harkittujen ratkaisujen tekoa. Mutta epäilen, että syyttäjillä ylhäältä käsin tulevia suorituspaineita. Eikä syyttäjä ole samalla tavoin turvattu käytännössä erottamattomaksi kuin tuomistuimien tuomarit. Vaikka tuomioistuimien tuomareihinkin käytetään omituisia, painostuksen mahdollistavia määräaikaisia pätkätyösuhteita, joskus hyvinkin lyhytaikaisia.

      Poista
  2. -250 vuotta Ranskan vallankumouksesta, jossa päätettiin erottaa toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta.

    -Satoja vuosia viimeisten Euroopan monarkioiden parlamentarisoitumisista.

    -107 vuotta Ranskan valtion ja kirkon erosta.

    Mitä meillä tänään on?

    Monarkiat ovat hyvässä hapessa, joskin ilman poliittista valtaa, oikeuslaitokset hyvin usein valtaapitävien ohjauksessa ja valtionkirkko toimii yhä edelleen useassa Euroopan maassa.

    VastaaPoista