Lapsenlapseni ensimmäinen koulupäivä!

Ensimmäinen lapsenlapseni on vanhemman poikani esikoinen. Seitsemän vuotta toukokuussa täyttänyt nuori herttainen neito. Olen aina tunnustanut olevani heikkona lapsiin. Tosi ihania.

Soitin tuossa illalla ja kyselin miten oli ensimmäinen koulupäivä mennyt. Ihan hyvin. Suurin osa kavereista oli tuttuja jotka olivat olleet samassa esikoulussa. Melkein tunsin esittäväni jotain yhtä tyhmiä kysymyksiä kuin kysyisin joltain maailmanmatkaajalta oliko Tallinnassa tai Tukholmassa jännää.

Miniäni kertoikin sitten että neito oli avustanut ja lohdutellut niiät koulutovereita, joille ensimmäinen koulupäivä oli ehkä vähän ahdistavampi.

Mutta sitten myöhemmin illalla tajusin, että nythän on 60 vuotta omasta koulun aloituksestani. Minulle on jotkut ensimmäisen koulunpäivän tapahtumista jääneet mieleeni.

Minä aloitin Helsingin Deutsche Schule A luokalla vuonna 1952. A luokka vastasi kansakoulun ensimmäistä luokkaa siihen aikaan. Minua vanhempi sisareni kävi silloin tyttökoulussa keskikoulua. Aika moni aloittavista suomalaisista luokkatovereistani oli ollut saksalaisessa leikkikoulussa tai olivat muuten vain esimerkiksi saksalaista syntyperää tms. Minähän oli käynyt venäläistä leikkikoulua.

Osasin saksaa vain kaksi fraasia: 'Ich liebe dich' ja 'Auf Wiedersehen' aloittaessani saksalaisen koulun.

Olen jälkeenpäin mietiskellyt miksi vanhempani valitsivat tuollaisen koulun. En koskaan oikein älynnyt selvittää sitä vanhempieni vielä eläessä. Vaikka koulu sai kai jotain valtionapua silloisesta Saksan liittotasavallasta ja Suomen valtiolta se oli kuitenkin maksullinen ja kaikki oppikirjat oli erikseen kustannettava itse. Se oli kuitenkin aikamoinen uhraus vanhemmiltani. Olen aiheesta kirjoittanut viitisen vuotta sitten otsikolla 'Kielitaidosta ja koulutuksesta'. Siinä yhteydessä en muistanut, että omalla isälläni oli joskus nuorena ollut itävaltalainen kotiopettajatar. En tiedä milloin naisesta oli tullut isoäitini isän salarakas (aiemmin kai kutsuttiin epäkunnioittavasti rakastajattariksi) mutta he elivät Tukholmassa vielä 1950-luvulla. Tästäkin aiheesta kirjoitin vajaa 6 vuotta sitten otsikolla 'Ajatuksia Venäjän tullista'.

Mutta siihen ensimmäiseen koulupäivääni 60 vuotta sitten. En osannut saksaa mutta jotenkin ymmärsin herttaista saksalaista naisopettajaa, että meidän oppilaiden oli jäljennettävä koulun edessä liitutaululta roikkuvalta kuvataululta, joka esitti lasten värillistä leikkipalloa, sen alla oleva teksti jossa luki 'der Ball' eli saksaksi pallo. Tuosta herttaisesta naisopettajasta, Tante Käthestä (täti Käthestä) tuli monivuotinen luokanvalvojani alaluokilla. Minulle jäi kuva, että hän jostain kumman syystä piti erityisesti venäläisten emigranttien pikkupojista. Ihana ihminen.

Tuo tehtävä kirjoittaa yksinkertainen saksalainen sana 'der Ball' vihkoon oli vaikea tehtävä. Minun muistikuvani mukaan siihen meni useampi tunti ellei peräti koko koulupäivä. Aina välillä oltiin pihalla välitunnilla ja käytiin syömässäkin koulun ruokalassa. Mutta sain sen kuitenkin valmiiksi. En ollut ensimmäisten joukossa mutta en viimeistenkään.

Niin ja vielä muistan yhden yksityiskohdan. Koulumatka Helsingin keskustassa kodistani koululle Malminkadulla kesti 10-15 minuuttia kävellä ja piti ylittää monta risteystä. En muista tarkkaan montako päivää äitini saattoi minua aamuisin ja haki koulun päätyttyä. Mutta sen muistan että minut piti jättää aina kulman taakse, jotta olisin sitten loppumetrit näyttänyt isolta pojalta joka tulee ihan yksin kouluun. Mutta aika nopeasti kai saavutin luottamuksen, että kykenen itse kulkemaan koulumatkat mennen tullen.

Jännää. Todella muutamaa päivää vaille 60 vuotta on minun koulun alustani. Nyt alkoi koulu jo 14. päivä elokuuta  kun 60 vuotta aikaisemmin koulu alkoi vasta syyskuun alussa. Usein olimmekin mummon ja äidin kanssa maalla jostain kesäkuusta alkaen melkein elokuun loppuun koulujen alkuun asti. Isä ja sisko jäivät kaupunkiin töihin ja tulivat sitten viikonloppuisin maalle. Matka kesähuvilalle oli lyhyt. Hämeenlinnaan n 100 km ja sieltä n 35 km. Muistan kun isäni osti ensimmäisen auton 1955 kesti sen matkan ajaminen yli 3 tuntia kun se nykyään taittuu hiukan yli tunnissa. Nykyään siellä isännöi vanhempi poikani perheineen sillä olemme halunneet säilyttää paikan suvussamme kun osa juuristamme on siellä Hämeessä.


[kpl poistettu 19.08.2012]

Että sellainen tarina tällä kertaa.