Olen miettinyt mitä mieltä olisin tuosta vanhuspalvelulakiin ministeri Guzenina-Richardsonin ajamasta henkilöstön lukumääräkertoimesta.
On väläytetty kerrointa 0,7 ja viitattu joihinkin nykyisiin laatustandardeihin, joissa käytössä kerroin 0,5, joka ei kuitenkaan tällä hetkellä ole sitova. Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä kertoimet koskevat vuorokauden ympäri 24/7 tapahtuvaa laitoshoitoa.
Mitä tämä sitten tarkoittaisi? Otan esimerkiksi pienen dementoituneita hoitavan yksikön. Teen muutamia oletuksia. Vanhuksia on 20 henkeä. Kertoimella 0,7 pitäisi heillä olla hoitajia 14 henkeä. Mutta sitten pitääkin tarkastella henkilöstön työvuoroja. Tuollaisesta 14 hengen määrästä riittäisi hoitajia hoitotöihin seuraavasti:
Jokaisena viikonpäivänä voisi aamuvuorossa olla 4 henkeä ja iltavuorossa 2 henkeä. Kun meillä on viisipäiväiset työviikot ja maksimi kahdeksantuntiset työpäivät tarvitaan tuollaiseen miehityksen hoitoon 14 täyspäivätyössä olevaa hoitajaa lun kerroin on 0,7. Päivä- ja iltavuoroissa olisi 1 hoitaja 5 hoidettavaa kohti ja yövuorossa olisi 1 hoitaja 10 hoidettavaa kohti. Ei tuo mikään kovin runsas miehitys ole.
Jos kertoimena on 0,5 tarkoittaisi se 10 täyspäivätyössä olevaa hoitajaa. Jaettuna työpäiville tarkoittaisi se 3 hoitajaa päivä- ja iltavuorossa ja 1 hoitaja yövuorossa. Olen seurannut muutamassa hoitokodissa dementoituneiden vanhusten hoitoa (mm oma isäni ja anoppini) ja pitää sanoa, että tämä jälkimmäinen mitoitus kertoimella 0,5 tuntuu jo aika niukalta. Kyllä siinä on hoitohenkilöstöllä houkutus monessa paikassa nykytapaan jättää vaipat vaihtamatta "turhaan" ja myös rauhoittaa ja nukuttaa vanhuksia lääkkeillä kun ei ehditä heitä hoitaa ja rauhoitella.
Ymmärrän ministerin huolen. Ilman sitovia määräyksiä tiukkaan kilpailutetuilla, ulkoistetuilla ja yksityistetyillä hoitolaitoksilla voi olla houkutus säästää hoidon tasossa. Myönnän toki, ettei hoidon taso ihan pelkästään riipu hoitajien lukumäärästä. Silloin voin tuntua älyttömältä määrätä kovin korkeaa hoitajien lukumäärää jos vanhukset ovat täysissä hengen, sielun ja ruumiin voimissa.
Minä en usko johonkin yksityisten hoitopaikkojen hyväntahtoisuuteen, jossa henkilöstöä palkattaisiin ihan oikeasti riittävästi jos hinnat on kilpailutuksessa laskettu kovin alhaisiksi. Mutta jos kilpailutus on jo tejty on tärkeää, ettei hoitolaitos pääse tinkimään hoitajien lukumäärässä jälkikäteen.
Mutta toisaalta yliampumisten välttämiseksi olisi tärkeää että määritellään myös tarkkaan ne laitokset joille tuollaiset lakisääteiset standardit asetettaisiin.
30.8.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Miten ihmeessä ihmiskunta selvisi ennen muinoin vanhuudestaan ilman lain asettamaa hoitajien minimimäärää?
VastaaPoistaIhan hyvä kysymys. Mutta on siihen selityksiäkin. Koko yhteiskunta oli ennen agraariyhteiskunta suurperheineen. Nyt me elämme pienissä betonibunkkereissamme ydinperheinä urbaanissa ympäristössä ja teemme työmme muualla kuin kotipiirissä. Lisäksi elämme pari-kolmekymmentä vuotta pidempään. Mutta on selvää että myös uusavuttomuus ja kaiken hoitava hyvinvointivaltio ovat tulleet kuvioihin mukaan.
PoistaJa olihan meillä entisaikaankin vanhusten hoitoa. Suomessa vanhusten hoito myytiin eniten tarjoavalle. Jos vanhuksella/vanhuksilla oli maatila oli syytinki hyvin yleinen järjestely.
Tuskin KT kuitenkaan tarkoitat kysymykselläsi, ettei vanhuksista tarvittaessa pitäisi huolehtia?
Eikä tuo hoitajien minimimäärä koskisi kuin varsinaisia laitoshoitopaikkoja. Kyllä meillä on minun mielestäni hyvä olla velvoittavat laatustandardit. Siitä en ole ihan vakuuttunut onko ne oltava laintasoisina säädöksinä mutta velvoittavia niiden on oltava. Muuten yksityistetyt, kilpailutetut ja ulkoistetut palvelut alkavat hyvän hoidon sijasta optimoida tuloksiaan kvartaalitaloudessa.
Omalla tavallaan on kyllä sääli, että mitään ihan helppoa paluuta vanhan yhteisöllisen agraariyhteiskunnan vanhusten hoitoon ei oikein ole.