Sukupolvien yhteentörmäyskö?

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, että blogikirjoitus syntyy usein kun joku asia alkaa harmittamaan. Eräs toinen blogisti on vahvistanut saman näkökulman ihan vastikään. Eli professori Jyrki Virolainen kirjoitti blogissaan:

Minua on moitittu siitä, että käsittelen aina vain epämiellyttäviä asioita ja kaikenlaisia epäkohtia, poliitikkojen ja virkamiesten töppäyksiä jne. Milloinkaan en kuulemma kirjoita miellyttävistä asioista ja sellaisista, jotka ovat meillä todella ihanasti ja oikein hyvällä tolalla!

Nyt vihastuin kun arvostamani blogisti Kumitonttu kirjoitti mielestäni jopa demokraattista yhteiskuntajärjestystä halveksien (ajatukset ehkä lainattu monimiljonääri Björn Wahlroosin viimeisestä kirjasta - hän kun on ihan putipuhtaaksi ryöstetty :):

Kun puhutaan yhdestä kansakunnasta, esimerkiksi Suomesta, pidetään normaalina että äänestäjiä (4,3 miljoonaa) on enemmän kuin työtä tekeviä (2,3 miljoonaa). Demokratian säännöin ajaudutaan tilanteeseen, jossa työtä tekevät ryöstetään putipuhtaiksi.

Ensimmäinen kysymykseni on  mikä olisi normaalimpi suhdeluku äänestäjille ja työssä käyville. Pitäisikö noista työssä  käymättömistä äänestäjistä päästä jotenkin eroon (eutanasia?)? Kun tulkkaukseen otetaan vielä seuraava virke niin tuossa tarkoitetaan implisiittisesti että työssäkäymättömät äänestäjät ryöstävät raukat työtä tekevät putipuhtaaksi. Vaikka tuossa ei edes epäsuorasti sanotakaan niin työssä käyvillä tarkoitetaan varmasti vain yksityisellä sektorilla tai muuten tuottavassa työssä käyviä.  Tuskin julkisen sektorin 'loisia'?

Eli demokratian säännöt varmaan pitäisi kumota? Olisikohan valistunut diktatuuri hyvä yhteiskuntamuoto? Miksi vain työssä käyvillä pitäisi olla sanavalta - luen sellaisen ajatuksen tuosta rivien välistä?

Muutenkin tunnen hyvin meidän verotusjärjestelmän. Ei täällä ketään putipuhtaaksi ryöstetä. Toki verotusta voi isotuloinen pitää korkeana, sillä olisihan se kiva jos jäisi enemmän itselle käytettäväksi. Olen minäkin suurimman osan aktiivityöuraani kuulunut ansio- ja verotasoltani ylimpään desiiliin tai tai sen lähelle vaikka en koskaan missään miljonääriluokassa ole ollutkaan enkä ole koskaan tuntenut oloani putipuhtaaksi ryöstetyksi. Vai olenko vain niin tyhmä etten ymmärrä?

Minä ehdotan aivan yhtä hyvänä korjauksena, että annetaan päätäntävalta kokonaan aatelissäädylle. Hehän ovat vuosisatoja tottuneet hallitsemaan rahvasta. Omalta osaltani voin juuri ja juuri hyväksyä reunaehdon, että Suomessa päätäntävalta rajataan ainoastaan Suomen ritarihuoneelle rekisteröityihin jalosukuisiin.

Tuossa edellä tietenkin äänestäviin lueteltiin myös työssä käymättömät eläkeläiset.

Toinen vastakkainasettelu joka on minua jo useamman vuoden ottanut päähän (jo ennen siirtymistäni eläkkeelle) on meidän eläkeläisten ja suurten ikäluokkien syyllistäminen, että me olemme jotenkin kahmineet oikeudettomasti itsellemme jotenkin kohtuuttomat eläkkeet nuorempien työssä käyvien kustannuksella.

En tiedä miten surkeat eläkematemaatikot meidän eläkejärjestelmäämme ovat olleet rukkaamassa vai mihin rahaa on vuosikymmenet syydetty. Minä olen ainakin ihan syytön ja järjestelmää on vuosien mittaan huononnettu minun ikäistenkin suuria ikäluokkia edustavien osalta huomattavasti. Mutta näistä eläkejutuista olen kirjoittanut niin monta kertaa blogissani, että en tässä uudestaan vuodata jo aikaisemmin esittämääni.

Mutta ihan viattomana en meidän poliittista järjestelmäämme pidä. Virkakunta on paisunut maan kokoon nähden aivan liian suureksi ja kalliiksi. Ja siitä on tullut jo eräänlainen itse itseään hallinoiva ikiliikkuja. Kunnissa ja eduskunnassa on päätöksentekijöinä aivan liian paljon julkisen puolen työntekijöitä. Näin he ikään kuin hallinnoivat itse itseään. Vaikea sanoa miten noihin päätöksentekoelimiin voisi enää palauttaa tasapainon, jossa myös muilla kuin julkisissa viroissa olevilla olisi asianmukainen edustus. Ehkä tuo ajatukseni aatelissäädyn aseman palauttamisesta ei sittenkään ole ihan huono ajatus (heheh :).