12.3.2009

Kastemekkoni yli 63 v takaa


Minut on lapsena kastettu ortodoksiksi. Kävin viime viikolla sisareni luona ja hän kaivoi erästä vaatearkusta minun äitini aikoinaan säästämän kastemekon. Mekko jossa minut kastettiin siis yli 63 v sitten.

Sitä yritettiin etsiä lapsenlapseni ristiäisiä varten mutta ei silloin löytynyt tai en muistanut siskoltani sitä kysellä. Ja lapsenlapseni on kastettu heidän tätinsä eli nuorimman tyttäreni kastemekossa. Sen oli anoppi aikoinaan suunnitellut ja muistaakseni taitavana ommellutkin ja siinä vain nauhaa vaihtamalla siniseksi tai punaiseksi sai kastemekosta sopivan pojalle tai tytölle. Jotenkin sitä nyt ollaan vaan niin perinteisiä että tuollaista erottelua harrastetaan edelleen.

No ensimmäinen lapsenlapseni oli tyttö ja minun kastemekossa oli peräti melkein koko alueelta sininen silkkivuoraus. Vuorin vaihtaminen punaiseksi olisi ollut hankalaa. Mutta nuorempi vajaa vuoden vanha pojanpoika olisi voitu kastaa tuossa.

Mutta tässä tuo 63 v kastemekko on valokuvassa. Paljon pitsiä ja röyhelöä 1945 vuoden ajan hengessä. Vaikka heti sodan jälkeen oli köyhää niin kastemekko oli hieno.

Kolmea lasta ensimmäisestä avioliitosta emme kastaneet ja erosin aikuisiässä minäkin kirkosta hiukan lasten syntymän jälkeen. Eikä syynä ollut minun tapauksessa mitenkään kirkollisverot koska seurakunnassa johon kuuluin sai maksamansa veronmäärän itse päättää. Seikka jota kyllä arvostan vieläkin. Mutta jos et maksanut mitään tuli muistutus.

Vanhin on muutamia vuosia sitten kääntynyt ortodoksiksi ja kastettu.

Toisen avioliiton kaksi lasta kastettiin luterilaisiksi vaimon sitä toivoessa eikä minulla ollut mitään aihetta vastustaakaan kun vaimoni sitä halusi.

Tällaista blogia kirjoittaessa joutuu aina miettimään mitä kirjoittaa lähimmäisistään ja mitä ei. Mutta tuskin lapseni pahastuvat - ei tässä mitään niin intiimejä paljastuksia ole. Ja kun lukevat blogiani niin jos haluavat voivat pyytää poistamaan kirjoituksen.

Itse olen joskus sanonut että jos nyt vanhempana katsoisin aiheelliseksi palata takaisin kirkon piiriin niin todennäköisesti se olisi kuitenkin ortodoksinen kirkko. Tunnen sen sittenkin kristillisistä kirkoista itseäni kulttuurisesti lähimmäksi. Ja pidän suuresti ortodoksisesta kirkkomusiikista.

Peliteoria on minua aina kiinnostanut ja olen usein uskonkysymyksissä mietiskellyt keskustelukumppaneitteni kanssa ns Pascalin vaakaa. Uskovaiset ystäväni eivät tuollaisesta ajattelusta pidä mutta minut tuntien ymmärtävät.

Muistan kun aikoinaan eräs hyvin sympaattinen uskovainen esimies tiesi minua kiinnostavan uskonasioistakin keskustelun. Ja hän hyvin hienotunteisesti mutta kuitenkin aina kerran vuodessa kokeili olisiko aika jotenkin otollinen. Kun kaveri oli hyvin älykäs esitinkin hänelle hyvin sofistisesti kysymyksen: Uskotko oikeasti että Jumala on Kaikkivaltias ja kykenee kaikkivoipana mihin tahansa ihmetekoihinkin. Vastaus tuli epäröimättä: Kyllä uskon.

Siinä vaiheessa totesinkin ykskantaan että siinä tapauksessa jätetään tämä asia Jumalalle. Kun (Granpa)Igorin on aika herätä niin kyllä Jumala silloin juolehtii (Granpa)Igorin herätyksestä - ei siinä tarvita ketään ihmisiä välikätenä. En ollut vielä isoisä tuolloin niin siksi laitoin tuon Granpa-sanan sulkuihin. Kaveria huvitti asia eikä hän mitenkään loukkaantunut, fiksu kun oli. Eikä sen jälkeen minua hänen toimestaan enää yritetty käännyttää.

1 kommentti:

  1. Onpas vaan ihana kastemekko! t.nuorimmaisesi :)

    VastaaPoista