Taiteesta

Katselin muutama päivä sitten matkailuelokuvaa Barcelonasta. Itse kävin siellä juhlistamassa 60 v rajapyykkiäni.

Vaikka nuorempana matkailualalla työskennellessä tulikin matkustettua ei Barcelonassa tullut käytyä. Sekä minä että vaimoni ihastuimme Katalonian suuren pojan Antoni Gaudin arkkitehtuuriin, jossa oli paljon Art Nouveau'ta. Meillä usein myös jugend-tyyliksi nimitetty.

Gaudi tuli mieleen myös kun nuorin tyttäreni kävi syyskuun alkupuolella Pietarissa ja kävi katsomassa isoäitini isän aivan 1900-luvun alussa rakennuttamaa taloa. Talon suunnitellut arkkitehti rakensi samoihin aikoihin myös kuuluisan Fabergen kultasepänliikkeen toimitalon.

Pietarissa oli siihen aikaan tiukat rakennusmääräykset ja talo oli ensimmäisiä ellei peräti ensimmäinen tuollaista modernia rakennustyyliä edustava rakennus Pietarissa. Noista kuvista näkyy myös erilaiset koristekuviot ja ikkunapielet ja koristeellisiksi taotut aidat ja portit.

Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa oli isoisoisän huolintaliike ja 2. kerroksessa oli suurperheen ja palveluskunnan asuintilat. Isäni syntyi tuossa talossa ja asui siinä ensimmäiset elinvuotensa. Talo on ollut sen verran jykevärakenteinen että se on säilynyt ilman suurempia vaurioita nyt jo yli 100 vuotta. Nyt kun Venäjällä jo hiukan arvostetaan juuriakin on tuosta isoisoisäni talosta muodostunut Pietarin uudemman arkkitehtuurin muistomerkki ja nähtävyys.

En tiedä onko viehtymys Art Nouveau'hon tai jugendtyyliin minulla geeneissä mutta olen pitänyt lähes vuosittaista vierailua Eliel Saarisen Hvitträskissä mukavana pikku retkenä.

Ja lähes yhtä vaikuttava on Akseli Gallen-Kallelan koti Tarvaspää Espoossa.

Mutta muutenkin aloin miettiä taidemakuani. Salvador Dali on ollut niin pitkään kuin muistan ihailuni kohde. Gaudin tavoin Katalonian suuria poikia hänkin. Niinpä muistelen kirjoittaneeni lempitaiteilijoista vajaa kaksi vuotta sitten kun olin löytänyt Maurits C. Escherin näyttelyn Helsingistä.

Kuvanveistossakin minulla on omia suosikkeja kuten esimerkiksi Alberto Giacometti. Ja meinasin ihan unohtaa kotimaisen mestarin Mauno Hartmanin. Mauno Hartmanin tunnettuja töitä ovat valtavat ja erikoiset puurakennelmat mm Helsinki Vantaan lentokentällä.

Tuli mieleeni tässä kirjoittaessani toimittaja Timo T.A. Mikkosta kohdannut aivoinfarkti, joka vei hänen näkönsä - ainakin joksikin aikaa. Paljon lievemmän aivoinfarktin läpikäyneenä on surullista älytä miten tärkeä aisti on ihmiselle näkö. Jotenkin tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta kun mies on hoikka ja urheilullinen eikä polttanut tupakkaa niin silti sai pahan aivoinfarktin. Ei näe Timo T.A. Mikkonen kauniita taideteoksia. Veistoksia pystyy ehkä käsikopelolla aistimaan mutta pahalta tuota tuntuu ajatella jos olisi omalle kohdalle sattunut.

No, olisihan noita taitelijoita lisääkin. Kovasti pidin suomalaisen mustalaistaiteilija Juhani Harrin neorealistisista, kuten hän niitä itse nimitti, teoksista. Hän oli myös tuttavan tuttavana hyvänpäiväntuttuni.

Että sellaista.