3.10.2011

Vanja vai ryssä? Sotavangeista Suomessa.

Yleisradio tekee minun mielestäni tärkeää julkisen palvelun tehtävää mm laadukkailla dokumenteillaan.

Katselin sunnuntai-iltana TV2:lta Dokumenttiprojektin osaa Jäämarssi. Se kertoo jatkosodan aikaisista sotavankileireistä.

Taas on kehuttava Ylen Areena arkistoa. Sieltä tämä ohjelma löytyy tietokoneella netissä katsottavaksi mutta valitettavasti vain 7 päivän ajan. Eli jos ette nähneet ja olette kiinnostunut niin pitäkää kiirettä.

Läheiseen tuttavapiiriini on kuulunut sodanaikana tuollaisen vankileirin päällikkönä ollut nyt jo edesmennyt upseeri. Hyvin silotellun kuvan olin häneltä saanut noista sotavankileireistä. Vaikka en häntä minään "sotahulluna sadistina" koskaan pitänytkään niin oli minun "ryssäläisyyteni" (mukaan luettuina sivariuteni ja henkinen vasemmalle kallistumiseni - ei enää mutta siihen aikaan) hänelle ongelma vielä 1960-70 luvulla.

Eräs kuriositeetti tuli ohjelmassa esiin. Jossain sotavankileirillä kutsuttiin sotavankeja yleisesti 'vanjoiksi'. Muistaakseni sotavankileirin johto ellei sitten ollut itse kenraaliluutnantti Oesch piti sitä liian lempeänä puhuttelumuotona ja antoi määräyksen käyttää 'ryssä' nimitystä ja perusteluna oli jotain siihen tyyliin, että ryssä on aina ryssä.

Yleisradion eläkkeellä oleva toimittaja Reijo Nikkilä on tehnyt ison työn dokumentoidessaan ennen kaikkea Neuvostoliittoon jääneiden suomalaisten sotavankien elämää mutta on hän tehnyt dokumentin neuvostoliittolaisista sotavangeista Suomessa nimeltä 'Ryssä perkele - sotavankina Suomessa'.

Nyt nähty dokumentti oli todennäköisesti aika totuudenmukainen. Ei suomalaiset tuon dokumentin mukaan niin pulmusia olleet kuin sodan jälkeen on yritetty esittää. Toisaalta ymmärrettävää. Kyllä tuollaiset kokemukset ovat traumaattisia ja varmaan mielellään muistoissa halutaan nähdä myönteisiä puolia ja yritetään unohtaa. Ei varmaan pahoja tehneetkään halua myöntää tehneensä pahoja. Niin se vaan on.

Toisaalta minulla on ollut käytettävissäni pienehkö arkisto isäni aikoinaan keräämiä lehtileikkeitä sota-ajan lehdistä. Aika ikävää luettavaa mutta toisaalta kai jo silloin 1940-luvulla sodankäynti oli totaalista ja kansalaisten asennemuokkaus sotapropagandalla oli tärkeää puolustustahdon ylläpitämiseksi.

Dokumentissa kerrottu marskin henkilökohtainen hanke pyytää muiden tietämättä apua kansainväliseltä Punaiselta Ristiltä sotavankiasiassa osoittaa, että hän oli vielä sellainen klassinen vanhan ajan sotilas, jolle kunnia ja vihollisenkin edustajien asiallinen kohtelu olivat tärkeitä. Ja siihen häntä tietenkin velvoitti myös aateluus - Noblesse Oblige.

Dokumentin jälkeen jäi paha maku. Sota on sotaa - kuten dokumentin mukaan kenraaliluutnantti Oesch jossain vaiheessa oli sanonutkin kun oli puhe sotavankien huonosta kohtelusta. Dokumentin jälkeen minä mietin enemmän kuinka paljon meille kansalaisille saadaan ja voidaan pimittää totuutta. Kun sodan lopputulos alkoi varmistua niin jossain annettiin ohjeet hävittää arkistoja useammalta vuodelta - eli kyllä noissa hommissa työskennelleet tiesivät toimineensa väärin. Toinen asia jota myös jäin aprikoimaan on minun vakaa käsitys miten aivan kunnolliset ja hyvät ihmiset sopivissa olosuhteissa syyllistyvät vaikka minkälaisiin hirveyksiin. Viittaan toissa päivänä täällä kirjoittamaani "Milgramin tottelevaisuuskoe". Tämä Jäämarssi dokumentti vahvisti tuota käsitystäni miten vaarallinen on johtajavaltainen käskytysympäristö kuten armeija, kun sinne pääsee johtaviin asemiin eräänlaista "pyhää sotaa" käyviä käskyttäjiä.

Minun kaltainen ikuinen purnari ja auktoriteetteja vastaan hangoittelija istuisi noissa ympyröissä todennäköisesti jatkuvasti putkassa tai vankilassa ellen sitten sopeutuisi ihan samalla tavoin kuin muutkin ihmiset noita hirveyksiä tekemässä. Ja kun vaara tulla vastaan hangoittelijana teloitetuksi on riittävän iso niin johan siinä rohkeampikin purnari pannaa sopeutumaan. Eli kyllä minä uskoisin tuollaisissa oloissa helposti kuuluvani itsekin noihin pahoja toteuttaviin sopeutujiin. Siksi en osaa näin jälkikäteen heitä oikein edes tuomita. Mutta ajatuksia tuollainen herättää.

15 kommenttia:

  1. Tämän kaltaisten tutkijoiden takia en välttämättä halua katsoa Jäämarssin kaltaisia dokumentteja.

    Viime vaalien aikana Ylen kanavilla näytettiin valtava määrä dokumentteja natseista samalla, kun perussuomalaisista yritettiin tehdä natseja ulkomaisille tiedotusvälineille.

    Omien edesmenneiden sukulaisteni kertomana tiedän, että sotavangeille ei annettu paljon ruokaa. Sopassa olivat sattumat vähissä.

    Toisaalta oman väestönkään ravitsemustilanne ei ollut mitenkään erinomainen.

    Joskus olen miettinyt, mitä noille sotavangeille tapahtui, kun heidät palautettiin Neuvostoliittoon. Edessä oli uusi leirikierros, koska Stalin ei erityisemmin pitänyt viholliselle antautujista. Ei halunnut edes pelastaa omaa poikaansa Jakovia saksalaisten kynsistä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä minuakin tuo perussuomalaisten natseiksi leimaaminen ällötti. Kyllä nuo toteamasi asiat ainakin minusta tulivat silti ihan asiallisesti esiin dokumentissa.

    Ohjelma kertoi neuvostoliittolaisista sotavangeista Suomessa. Mitä Stalin teki sotavankeudesta palanneille rauhan palauduttua ei ainakaan minun mielestä suomalaisten toimintaa voi muuttaa huonommaksi tai paremmaksi. Ja ansaitsisi varmaan oman dokumentin.

    VastaaPoista
  3. Syy, miksi Suomen ja Neuvostoliiton välisessä sodassa vältyttiin siltä raakuudelta, mikä NL:n ja Saksan välillä oli, on ihan ymmärrettävä. Meillä sotaa johtivat eturintamaa myöten keski-ikäistyneet jääkärit, jotka olivat jo luoneet siviiuraa kuka missäkin. Suomalaisia johdettiin edestä, minkä paljastavat myös tilastot. Esimiehiä kuoli suhteessa enemmän kuin rivimiehiä. Kun venäläiset marssivat Berliiniin, he järjestivät kaksi kuukautta kestäneet ryyppäjäiset ja raiskausbakkanaalit, ennen kuin laskivat amerikkalaiset kaupunkiin. Tuskin Suomen rintamalla sotineet venäläiset erosivat Keski-Euroopan aseveljistään, vaan suomalaisten oma toiminta esti pahemmat julmuudet. Niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä Igorin kanssa, että sillä ei ole mitään merkitystä miten muut kohtelivat vankejaan. Suomalaiset kohtelivat venäläisiä huonosti.

    VastaaPoista
  5. Kumis, vaikka neuvostoliittolaisten raakuuksia Saksassa ei voi puolustella, niin se oli kostoa saksalaisten NL:ssä tekemiin raakuuksiin.

    VastaaPoista
  6. KT: Mitä tekemistä neuvostoliittolaisten sotavankien kohtelulla Suomessa on sen kanssa minkälaisia bakkanaalioita neuvostoliittolaiset sotilaat pitivät Berliinissä? Onko niillä joku kausaalisuhde? Njoo, ei Suomessa kaasukammioita ollut. Siinä suhteessa lienemme olleet leppoisampia sotavangeillemme kuin saksalaiset aseveljemme. Minä uskoisin että suurin ansio lankeaa kuitenkin marskille ettei meillä ihan hurjistuttu vaan pyrittiin sen verran kuin kyettiin noudattamaan kansainvälisoikeudellisia sodan sääntöjä eikä luovutettu juutalaisiakaan saksalaisille suuremmassa määrin.

    En muuten ymmärrä sanonnan "Niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin" merkitystä tässä kontekstissä. Berliinin rauhanbakkanaalioitako kostettiin jo vuosia etukäteen sodan aikana vai mitä tuolla "metsään huutelulla" tarkoitit?

    VastaaPoista
  7. Voi GPI... Jos et satu tietämään, niin venäläiset tuhosivatja teurastivat niin gruusialaisia kuin puolalaisiakin miljoonittain ENNEN kuin joutuivat sotaan saksalaisten kanssa. He terrorisoivat suomalaisia siviileitä sodan aikana samalla tavalla kuin kaikkia muitakin. Lisäksi he näännyttivät nälkään arviolta pari miljoonaa venäläistä 1939-41 myydessään viljaa saksalaisille. Venäläiset eivät siis KOSTANEET yhtään mitään saksalaisille, koska he olivat omaksuneet samat tavat ihan itsenäisesti.

    Marskilla on paljon ansioita, mutta on väärin pitää häntä vastuussa siitä, miten suomalaiset rintamamiehet sotivat. Kyllä suomalaiset sotilaat ihan omasta tahdostaan yrittivät pitää kiinni kunniallisesta sotimisesta. Erinomainen esimerkki on suomalaisten vilpitön järkytys, kun paljastui, että venäläiset söivät toisiaan moteissa, käyttivät naisia etulinjassa ja kiduttivat vangeiksi jääneet lotat hengiltä.

    Venäläisten suhteellisen rauhallinen sotiminen Suomessa oli täysin suomalaisten omaa ansiota. Ei venäläisten - he eivät tarvinneet mitään tekosyitä julmuuksilleen. Eivät edes "kostoa", kuten jo alussa totesin.

    VastaaPoista
  8. KT: En nyt vieläkääm ymmärrä miten venäläisten teurastukset Gruusiassa tai Puolassa kuuluvat keskusteluun neuvostoliittolaisten sotavankien asemasta ja kohtelusta Suomessa sodan aikana. Tunnen Stalinin aikaiset Neuvostoyhteiskunnan julmuudet hyvin. En minä ainakaan väittänyt venäläisten käyneen jotain kostoretkeä Saksassa, joka ei sekään kuulu mitenkään keskusteluun sotavankien kohtelusta Suomessa. Arvio oli Tomin.

    Ymmärsit marski mielipiteeni päinvastoin kuin tarkoitin. En minä pitänyt marskia syyllisenä sotavankien kohtelussa ilmenneistä epäkohdista. Päinvastoin minun arveluni on, että marski onnistui pitämään kaikkein kiihkomielisimmät ainekset aisoissa. Eli marski oli se voima joka sai meidät pysymään erossa suurimmasta osasta Saksan hullutuksia. Suomalaisen rintamamies-rivimiehen kunniallisuudesta rintamalla olen kanssasi samaa mieltä. Mutta kaikenlaisten pyrkyripolitrukkien kunniallisuuudelle se ei ollut mikään takuu.

    En tiedä mitä motteja tarkoitit kannibalismiesitykselläsi. Mutta tunnen aika hyvin Leningradin piirityksen olosuhteita - mottihan sekin. Siellä selviytymisen pakko pani ihmiset tekemään äärimmäisiäkin tekoja. Ei sitä kannibalismia toisten kiusaamiseksi harjoitettu.

    VastaaPoista
  9. En nyt vieläkääm ymmärrä miten venäläisten teurastukset Gruusiassa tai Puolassa kuuluvat keskusteluun neuvostoliittolaisten sotavankien asemasta ja kohtelusta Suomessa sodan aikana

    No voi hyvänen aika. Stalin piti puheen 3.7.41 (siis pari viikkoa sodan sytyttyä) radiossa, jossa hän julisti Saksalle ja sen apureille "totaalisen sodan, jossa hyökkääjän olo tehdään sietämättömäksi ja heidät tuhotaan naisia ja lapsia myöten". Stalin velvoitti alamaisensa terrorisotaan hyökkääjää vastaan. Suomalaisilla oli täysi syy olettaa myös tänne vangeiksi jääneiden pyrkivän noudattamaan johtajansa antamaa käskyä. Syksyn '41 ja talven '42 aikana kävi ilmeiseksi, että käskyä noudattivat vain jotkut sadat venäläiset. Talven '42 jälkeen Suomen ruokatilanne helpottui ja vankien joukkokuolemat saatiin loppumaan (lavantautiepidemia).

    Toinen vähintään yhtä oleellinen asia oli se, että Neuvostoliitto ei ollut liittynyt sotavankien kohtelusta säätävään Geneven ihmisoikeussopimukseen. Niinpä kv. lain mukaan, suomalaisten saamia vankeja ei tarvinnut kohdella sen mukaisesti. Tämä on ja oli yleisesti hyväksytty tulkinta. Suomalaiset kuitenkin päättivät mahdollisuuksien mukaan soveltaa Geneven säädöksiä, ja vuodesta '42 alkaen puolueettmat tarkastajat laskivat Suomen vankileirit ilman moitteita selvityksistään.

    Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin Stalinin tulkinta asiasta. Heti syksyllä '44 hän vaati vajaan sadan suomalaisen pidättämistä "vallattujen alueiden hallinnon johtajina tekemistään sotarikoksista". Pidätetyt koostuivat pääasiassa siirtoleirien (kuten niitä kutsuttiin) hallintoon määrätyistä sotilaista. Kahden vuoden "selvitysten" jälkeen venäläiset luopuivat syytteistä. Kyseessä oli siis Stalinin itsensä vaatima pidätys ja tutkinta, joten kovasti ihmettelen...

    VastaaPoista
  10. KT: Aseveljemme Saksa oli tehnyt päätöksen ettei Geneven sopimusta tarvitse neuvostoliittolaisten sotavankien kohdalla noudattaa. Siitäkö se malli meillekin kopioitiin? Neuvostoliitto allekirjoitti Geneven sopimuksen v 1943.

    Vangittujen ja aseettomien sotavankien lienee ollut aika vaikea tehdä noita mainitsemiasi Stalinin velvoittamia terroritekoja. Joten ei senkään luulisi oikeuttaneen sotavankien kohtelun epäkohtia. Ellei nyt sitten kollektiivisena rangaistuksena Stalinin hirmuteoille.

    Mainitsemasi puolueettomat tutkimukset sotavankien kohtelusta olivat kaunisteltuja tuon mainitsemani dokumenttiohjelman mukaan. Punaisen Ristin edustajille valmistettiin 'Potemkinin kulissit'. Että se tutkimustulosten moitteettomuus ei liene kuitenkaan kiistatonta.

    Minä en ole puuttunut Stalinin hirmutekoihin tässä yhteydessä. Se ansaitsee kokonaan oman käsittelyn.

    Minun kirjoitukseni aihe oli se dokumentista mieleeni tullut käsitys, että meidän sotiemme lähihistoriaa on käsitelty tähän asti melko yksipuolisesti. Vaikka sodan lopputulosta voikin pitää lähes herooisena taisteluna vapauden puolesta ei se silti olisi saanut oikeuttaa sodanjälkeistä yksipuolista tai väritettyä historiantutkimusta.

    VastaaPoista
  11. Käytät termiä "aseveli" tässä aika leimaavasti. Hitlerin omien sanojen mukaan Suomi oli "im Verein" (yhdessä) eikä "im Bund" (liitossa). Sotahistorioitsija Sampo Ahto on selvittänyt virhetulkinnan taustat (linkki).

    Punaisen Ristin edustajille valmistettiin 'Potemkinin kulissit'

    Aihetta on turha jatkaa. Jos mielestäsi Suomi laajamittaisesti löi laimin vankien kohtelun, niin ei mikään tarjoamani todistusaineisto käännä päätäsi. Jos taas kyse ei ollut laajamittaisesta laiminlyönnistä, niin antamani selvitykset kertovat taustat ja inhimillisen näkökulman.

    VastaaPoista
  12. KT: Aseveljeys saksalaisten kanssa on suomalaisille vieläkin aika arka paikka. Sinäkin sanot minun käyttävän ilmaisua leimaavasti. Eli vaikka aseveljeys vastaisi historiallisia tosiasioita sitä sanaa ei saisi sanoa. Onhan meidän tehtävä hirveään natsi-Saksaan joku pesäero. Siitä kai tässäkin olisi kysymys.

    Saksalaisissa aineistoissa kirjoitetaan usein muodossa 'Waffenbrüder' joka on suomeksi 'aseveljet'. Jos yhdessä taistellaan samalla puolella eikö silloin olla aseveljiä riippumatta siitä onko liitto kiinteä tai löyhä?

    Saksalaisessa v 1942 uutispätkässä
    http://www.youtube.com/watch?v=aKyzQJVxJ2o&feature=related
    käytetään maittemme suhteesta ilmaisua 'Waffenbrüderschaft' joka on suomeksi käännettynä 'aseveljeys'.

    "Im Verein" pitää olla aika vapaasti suomeksi käännetty ilmaisulla "yhdessä" tai sitten Ahto halusi löytää sille tarkoitushakuisesti tuollaisen vapaamman käännöksen. Saa uskoa ken haluaa :)

    'Verein' on suomeksi myös 'yhdistys' tai 'liitto' eikä pelkkää yhdessäoloa.

    En ole puhunut muuten mistään laajamittaisista laiminlyönneistä vankien kohtelussa. Edelleenkin minulle kyse oli vain meidän historiantutkimuksen yksipuolisuudesta ja siitä kirjoitin bloginikin.

    Ehkä sinun mielestä dokumentti oli väärällä tavalla väritetty eikä siten ansainnut dokumentti nimitystä.

    Jos sinä olet sitä mieltä että sodan ajan historiantutkimus Suomessa on ollut monipuolista kaikki näkökohdat huomioon ottavaa ja objektiivista niin olemme silloin eri mieltä. Eikä meidän kannata tästä mitään juupas-eipäs väittelyä siitä asiasta käydä.

    VastaaPoista
  13. Mietin kuinkahan paljon venäläisten kohteluun vaikutti rotuopit. Suomalainen oikeistoälymystö oli vakuuttunut ennen sotia ja sotien aikana venäläisten älyllisestä ja kulttuurisesta huonommuudesta.

    Luulen, että Igor on siinä oikeassa, että Mannerheim esti pahemmat hirveydet. Hän piti venäläisistä eikä pitänyt heitä alempiarvoisena. Kommunisteja ja sosialisteja hän vihasi. Sen hän myös osoitti Suomen sisällissodassa.

    VastaaPoista
  14. Kumis, Suomi oli täysin riippuvainen Saksasta sodassa.
    Suomi taisteli Saksan resursseilla ja Saksa tahdon mukaan. Erillissodasta höpöttäminen on suomalaista propagandaa.

    VastaaPoista
  15. Tomi: En maininnut noita rotuoppeja, mutta kyllä sekin oli merkittävä tekijä. Se vaan taitaa olla aika herkkä aihe sekin. Heilastelin 1960-luvulla erään viehättävän neitokaisen kanssa, jonka äiti oli ollut pikkulottana sodan aikana. Ja sitten oli ollut naimisissa ensin majurin kanssa ja myöhemmin Mannerheim-ristillä palkitun everstiluutnantin kanssa. Ehkä hän edusti juuri tuollaista mainitsemaasi sodanaikaista rotuoppeihin mieltynyttä oikeistoälymystöä. Ja sen aikainen lehdistön sotapropagandahan korosti lisää ryssän alempirotuisuutta - selvää orjakansaa ja se jäi monille pysyväksi vielä kymmeniksi vuosiksi sodan jälkeen. Kuten heilani äidille. Mutta jännä oli että me silti kaikesta huolimatta tulimme toimeen toistemme kanssa.

    VastaaPoista