Vanja vai ryssä? Sotavangeista Suomessa.

Yleisradio tekee minun mielestäni tärkeää julkisen palvelun tehtävää mm laadukkailla dokumenteillaan.

Katselin sunnuntai-iltana TV2:lta Dokumenttiprojektin osaa Jäämarssi. Se kertoo jatkosodan aikaisista sotavankileireistä.

Taas on kehuttava Ylen Areena arkistoa. Sieltä tämä ohjelma löytyy tietokoneella netissä katsottavaksi mutta valitettavasti vain 7 päivän ajan. Eli jos ette nähneet ja olette kiinnostunut niin pitäkää kiirettä.

Läheiseen tuttavapiiriini on kuulunut sodanaikana tuollaisen vankileirin päällikkönä ollut nyt jo edesmennyt upseeri. Hyvin silotellun kuvan olin häneltä saanut noista sotavankileireistä. Vaikka en häntä minään "sotahulluna sadistina" koskaan pitänytkään niin oli minun "ryssäläisyyteni" (mukaan luettuina sivariuteni ja henkinen vasemmalle kallistumiseni - ei enää mutta siihen aikaan) hänelle ongelma vielä 1960-70 luvulla.

Eräs kuriositeetti tuli ohjelmassa esiin. Jossain sotavankileirillä kutsuttiin sotavankeja yleisesti 'vanjoiksi'. Muistaakseni sotavankileirin johto ellei sitten ollut itse kenraaliluutnantti Oesch piti sitä liian lempeänä puhuttelumuotona ja antoi määräyksen käyttää 'ryssä' nimitystä ja perusteluna oli jotain siihen tyyliin, että ryssä on aina ryssä.

Yleisradion eläkkeellä oleva toimittaja Reijo Nikkilä on tehnyt ison työn dokumentoidessaan ennen kaikkea Neuvostoliittoon jääneiden suomalaisten sotavankien elämää mutta on hän tehnyt dokumentin neuvostoliittolaisista sotavangeista Suomessa nimeltä 'Ryssä perkele - sotavankina Suomessa'.

Nyt nähty dokumentti oli todennäköisesti aika totuudenmukainen. Ei suomalaiset tuon dokumentin mukaan niin pulmusia olleet kuin sodan jälkeen on yritetty esittää. Toisaalta ymmärrettävää. Kyllä tuollaiset kokemukset ovat traumaattisia ja varmaan mielellään muistoissa halutaan nähdä myönteisiä puolia ja yritetään unohtaa. Ei varmaan pahoja tehneetkään halua myöntää tehneensä pahoja. Niin se vaan on.

Toisaalta minulla on ollut käytettävissäni pienehkö arkisto isäni aikoinaan keräämiä lehtileikkeitä sota-ajan lehdistä. Aika ikävää luettavaa mutta toisaalta kai jo silloin 1940-luvulla sodankäynti oli totaalista ja kansalaisten asennemuokkaus sotapropagandalla oli tärkeää puolustustahdon ylläpitämiseksi.

Dokumentissa kerrottu marskin henkilökohtainen hanke pyytää muiden tietämättä apua kansainväliseltä Punaiselta Ristiltä sotavankiasiassa osoittaa, että hän oli vielä sellainen klassinen vanhan ajan sotilas, jolle kunnia ja vihollisenkin edustajien asiallinen kohtelu olivat tärkeitä. Ja siihen häntä tietenkin velvoitti myös aateluus - Noblesse Oblige.

Dokumentin jälkeen jäi paha maku. Sota on sotaa - kuten dokumentin mukaan kenraaliluutnantti Oesch jossain vaiheessa oli sanonutkin kun oli puhe sotavankien huonosta kohtelusta. Dokumentin jälkeen minä mietin enemmän kuinka paljon meille kansalaisille saadaan ja voidaan pimittää totuutta. Kun sodan lopputulos alkoi varmistua niin jossain annettiin ohjeet hävittää arkistoja useammalta vuodelta - eli kyllä noissa hommissa työskennelleet tiesivät toimineensa väärin. Toinen asia jota myös jäin aprikoimaan on minun vakaa käsitys miten aivan kunnolliset ja hyvät ihmiset sopivissa olosuhteissa syyllistyvät vaikka minkälaisiin hirveyksiin. Viittaan toissa päivänä täällä kirjoittamaani "Milgramin tottelevaisuuskoe". Tämä Jäämarssi dokumentti vahvisti tuota käsitystäni miten vaarallinen on johtajavaltainen käskytysympäristö kuten armeija, kun sinne pääsee johtaviin asemiin eräänlaista "pyhää sotaa" käyviä käskyttäjiä.

Minun kaltainen ikuinen purnari ja auktoriteetteja vastaan hangoittelija istuisi noissa ympyröissä todennäköisesti jatkuvasti putkassa tai vankilassa ellen sitten sopeutuisi ihan samalla tavoin kuin muutkin ihmiset noita hirveyksiä tekemässä. Ja kun vaara tulla vastaan hangoittelijana teloitetuksi on riittävän iso niin johan siinä rohkeampikin purnari pannaa sopeutumaan. Eli kyllä minä uskoisin tuollaisissa oloissa helposti kuuluvani itsekin noihin pahoja toteuttaviin sopeutujiin. Siksi en osaa näin jälkikäteen heitä oikein edes tuomita. Mutta ajatuksia tuollainen herättää.