Pitkällä lääkärin urallaan saattohoitokotia johtanut Juha Hänninen on kirjoittanut aiheesta kirjan, jossa hän selvittää syitä miksi hän on alkanut kannattaa eutanasiaa. Hän jos kukaan on todennäköisesti varsinainen asiantuntija asiassa.
Helsingin Sanomien aiheesta kirjoittamassa haastattelussa hän mainitsee seuraavaa mikä kiinnitti minun huomioni:
'Kuolinapu ei Hännisen silmissä ole
ristiriidassa lääkärin etiikan kanssa, sillä lääkärinvalassa vannotaan
paljon muutakin, mikä ei toteudu.'
Tuollaisesta minä olen huolissani. Jos ei meillä suhtauduta vakavasti tuollaisiin valoihin niin miksi niitä ylipäänsä enää vaaditaan annettaviksi? Jos ei niitä ole tarkoitettukaan pidettäväksi niin ihan pellen touhua vannoa sellaisia.
Minusta arkkiatri Pelkosen pitäisi vakavasti pureutua ongelmaan ja käynnistettäköön vaikka koko lääkärin etiikan uudistaminen. Mutta sitä en voi hyväksyä, että sieltä kukin ottaa vain itselleen sopivat palaset toteuttaakseen ja muut osaset jätetään omaan arvoonsa.
Kai sitä sitten virkavala ja tuomarinvalakin ovat samanlaisia. Niitä noudatetaan vain silloin kun se sopii itselle. Ja entä sotilasvala? Onko sekin nykyään vain pelkkä muodollisuus josta ei niin kovin tarvitsekaan välittää?
Olen hiukan ihmetellyt, että eutanasiaan tuntuvat myönteisimmin suhtautuvan lääkärit, sairaanhoitajat ja vanhusten parissa työskentelevät.
Olen kirjoittanut eutanasiasta ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten.Tässä. Ja viimeisimmän kerran muutama kuukausi sitten toukokuussa.
Ihmiset puhuvat hyvin idealistisesti eutanasiasta. Jos kaikki olisi kuten he toivovat voisin minäkin hyväksyä eutanasian. Mutta en ole alkuunkaan niin luottavainen, että meillä kyetään laatimaan ja valvomaan sellaiset lait että mitään väärinkäytöksiä ei pääsisi tapahtumaan. Nyt jo puhutaan jostain Belgian mallista, jossa kuolinapua antanen lääkärin nimi olisikin salattava? Miksi? Jos kyse on ihan laillisesta ja asiallisesta toiminnasta niin eikö se kestä päivänvaloa? Vai halutaanko vain turvata, ettei lääkäreitä turhanpäiväisesti häiritä omaisten toimesta oikeudenkäynneillä? Minusta jo tuollaisten kysymysten pitäisi panna kriittisten kansalaisten hälytyskellot soimaan. Mukaan luettuina tuo esittämäni ettei vannottuja valoja nyt olisikaan niin kovin tärkeää noudattaa kokonaan.
Panee miettimään.
1.9.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Olen hiukan ihmetellyt, että eutanasiaan tuntuvat myönteisimmin suhtautuvan lääkärit, sairaanhoitajat ja vanhusten parissa työskentelevät.
VastaaPoistaEn jaa samaa näkemystä. Veikkaan että kyse on enemmän siitä, että eutanasian puolestapuhuva lääkäri saa helpommin julkisuutta tänä (amerikkalaisittain) liberaalina aikana mediassa, jolle eutanasia sopii kuin abortti Detroitin mustille.
Mutta en ole alkuunkaan niin luottavainen, että meillä kyetään laatimaan ja valvomaan sellaiset lait että mitään väärinkäytöksiä ei pääsisi tapahtumaan.
Ei tietenkään kyetä, se on ihan päivän selvä asia. Kyse on - kuten muussakin lainkäytössä - siitä, että kuinka paljon siedämme lain väärinkäyttöä. Tässä suhteessa kyse on sanan täydessä merkityksessä "elämästä ja kuolemasta". Eppu Normaali lauloi joskus "jälkiabortista" tajuamatta, kuinka todeksi asia muuttuukaan tulevaisuudessa. Jos puhuisimme jälkiabortista emmekä eutanasiasta, mielikuva olisi hiukan värikkäämpi...
KT: Tuo jälkiabortti on todella loistava nimitys. Mutta se on hyvä myös siksi, että se herättää ajatuksia. Miksi todella hyväksyisit abortin mutta et eutanasiaa? Tai päinvastoin. Pieni ero ehkä asetelmassa on kun abortissa on myös äiti osapuolena. Miehenä tekisi mieleni puolustaa tasa-arvon nimissä myös isän oikeuksia sillä onhan hänkin asianosainen vaikkei kohtu sijaitsekaan hänen vartalonsa sisällä.
VastaaPoista