Mikä noita EK:n johtajia vaivaa?

Kuuntelin MTV3:n aamulähetystä Huomenta Suomi torstaina 06.09.2012. Haastateltavana oli Wärtsilän vuorineuvos Ole Johansson joka on nykyään EK:n puheenjohtaja. Yritin löytää linkin tuonne Katsomon arkistoon, mutta siellä ei ollut tuota Johanssonin haastattelua. Ehkä oltiin häveliäitä eikä sitä haluttu julkaista.

Ole Johansson puhuu hyvin ja sujuvasti, vaikka onkin äidinkieleltään ruotsinkielinen. Hän yritti selittää ja selittikin hyvin kansantajuisesti miten olisi tärkeää että työpaikoilla keskusteltaisiin ja sovittaisiin menettelyistä työpaikkojen säilyttämiseksi. Vaikka sopimalla palkkojen jäädyttämisestä tai peräti alentamisesta (joka oli muuten eräs toimittajan tarjoama vaihtoehto) ja että siellä työpaikalla tiedettäisiin ja ymmärrettäisiin juuri sen yrityksen tilanne parhaiten.

Mutta sitten hän päästi ihan uskomattoman sammakon suustaan. Hän esitti että vientituloilla maksetaan mm päiväkotien ja kirjaston hoitajien palkat. Höpön löpön. Vientituloja tarvitaan että pystytään maksamaan meidän pakollisena tarvitsemamme tuonti. Eikä sillä asialla ole mitään tekemistä julkisella puolella palveluja tuottavien palkanmaksulla.

Toinen aivan yhtä hämmästyttävä vertaus oli kun tuossa samassa asiayhteydessä hän kertoi, miten työntekijät tietävät parhaiten mikä on onko jatkossa työtilanne, kysyntä jne. Eiköhän päivähoitoon tarvita seuraavana kuukautena saman verran hoitajia kuin ennenkin. Ja kirjastopalvelujenkin kysyntä lienee kohtuullisen vakio lyhyellä aikajänteellä. Pitkällä aikajänteellä tapahtuu noissakin muutoksia mutta eivät ne ole työntekijöiden tiedossa tai hallinnassa.

Teollisuusyritykset ovat asia erikseen, vaikka monessa yrityksessä pidetäänkin työntekijät aika pimennossa.

Mutta mihin Ole Johansson ei ollenkaan älynnyt ottaa kantaa oli syyt miksi paikallinen sopiminen ei onnistu. Ei vika ole vain tyhmissä ja vastaanhangoittelevissa työntekijöissä tai hankalassa AY-liikkeessä. Vikaa on usein työnantajan ja työntekijöiden  välisessä luottamuksessa. Eikä se synny sillä, että työnantaja sanoo itselleen sopivana ajankohtana, että 'nyt teidän on luotettava meihin'.

Olen ollut töissä yrityksessä, jossa sovittiin yhdessä kulujen karsimisesta ja siihen liittyvästä palkkojen alentamisesta. Ehtoihin kuului, että jos ajat paranevat palautetaan tässä karsitut vähennykset takaisin. Yritys ei ollut ihan pieni muutaman työntekijän perheyritys missä tuollaisen sopiminen voisi olla helppoakin.

Analysoin paria vuotta myöhemmin tilannetta kun nuo vähennykset palautettiin kaikille korkojen kera. Yritys oli onnistuttu pelastamaan ja tulos olikin ennen näkemättömän korkea.

Samanlaista olin tehnyt itsekin  johtotehtävissä vuosia aikaisemmin. Luottamuksen rakentaminen oli ainakin 1-2 vuotta kestävä prosessi kun sen teki hyvin suunnitelmallisesti.  Mutta luottamuksen voi menettää jollain typerällä tempauksella silmänräpäyksessä. Sekin kannattaa muistaa.

Tuollainen juttu rakensi henkilöstön ja johdon/omistajien välistä luottamusta huomattavasti. Veikkaan, että suurin osa yrityksistä olisi alentanut palkkoja ja sitten jakanut parantuneen tuloksen korotettuina osinkoina yhtiön osakkeen omistajina. Pitää olla melkoisen torvi jos kuvittelee tuollaisessa ympäristössä syntyvän  pitkäaikaista luottamuspääomaa työnantajan ja työntekijöiden välille. Mutta tuollaisia torvia meillä on yritysten johtoportaissa vaikka kuinka paljon. Ja sitten ihmetellään, että 'miksi meihin ei luoteta (eihän me huijata työntekijöitä kuin ihan pikkuisen vaan)?'.

Kaiken kaikkiaan ihmettelin noita Ole Johanssonin puheita. Enkä minä vähättele tärkeitä vientituloja. Ne on Suomen kaltaisella tuonnista riippuvalle maalle erittäin tärkeitä. Ihmettelen vain perusteluja jotka olivat ihan höpön löpöä.