Sosiaalinen media - Facebook?

Minua on alkanut ällöttää koko Facebook. Olen majaillut siellä sen alkuajoista.

Itse asiassa nuorin tyttäreni kertoi minulle silloin hankkeesta ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Olinhan vuosikausia ollut töissä IT alalla asiantuntijatehtävissä. Yrityksessä oli käytössä kaikenlaiset nykyaikaiset viestintävälineet kuten irc ja usenet-uutisryhmät. Jossain vaiheessa aikaisemmin minä olin kuvitellut esimerkiksi irc:n pelkäksi nuorten keskinäiseksi pulinaboksiksi. Minulle oli yllätys miten yritysmaailmassa sellaistakin välinettä pystyttiin hyödyntämään järkevästi.

Kun Facebook tuli markkinoille siinä ei ollut varsinaisesti mitään uutta. Se oli vain kuin yhdistelmä sähköpostia, ircciä ja uutisrýhmiä.

Facebookin valtti oli, että sen käyttämiseksi ei omalle tietokoneelle tarvinnut asentaa yhtään mitään ohjelmia. Sehän oli usein pullonkaula maallikoille jos ohjelmien asennus ei ollut pitkälle automatisoitu ja tehty täysin idioottivarmaksi. Riitti kuin koneesi pääsi nettiin - niin siis siihen internettiin - ja siinä oli toimiva selain.

Toinen palvelu joka kai usein luetaan myös sosiaaliseen mediaan on Twitter, joka on hyvin samankaltainen kuin Irc. Paitsi että siinä käytettään matkapuhelimen tekstiviestien tyylisiä lyhytsanomia. Ja Twitteria kutsutaan kai myöskin joksikin mikrobloggausohjelmaksi kai erotukseksi 'isoista' blogiohjelmista, joihin voidaan kerralla kirjoitella pidempiäkin juttuja kuin 140 merkkiä kerrallaan. Puhelimesssakin voi sentään lähettää 160 merkkiä kerralla. Tämä minunkin blogini on tuollainen 'iso' blogi.

Eli noin käytännössä Facebook ei tuonut mukanaan mitä kovin uutta. Se vain oli paketoitu helppokäyttöiseen muotoon ja nuo aikaisemmin erilliset ohjelmat ja toiminnot oli yhdistetty yhteen selainkäyttöiseen pakettiin.

Nyt Facebook on laajentunut niin, että yritysten lisäksi kohta kaikilla julkisilla laitoksillakin on omat Facebook sivunsa ja liittymänsä. Kaikki tuntuvat yrittävän, että keskustelut siirtyisivät sinne Facebookin alle.

Mutta Facebookin käyttäjät unohtavat mistä Facebook saa rahaa. No tietenkin se sai valtavat rahakasat listautumalla pörssiin. Varsinaisesti Facebook kai pyörii edelleenkin tappiolla vaikka sillä on jo melkoiset jättitulot mainonnasta. Voi tietenkin naivisti ajatella, että pyöriihän meillä esimerkiksi Mainostelevisiokin mainostuloilla eikä siitä suurempaa haittaa ole, muuta kuin pienet katkokset ohjelmien esityksissä tai esitysten välissä.

Mutta meiltä jää huomaamatta että Facebook tosiasiassa myy meidän yksityisyyttämme. Siksi sille on  tärkeää että me käymme hiirellä klikkailemassa milloin mitäkin "tykkään" nappia ja liitymme milloin minkäkin hankkeen kannattajiksi. Facebookin yksityisyys- ja turva-asetukset on leivottu monimutkaisesti järjestelmän sisälle siten ettei ne aivan helposti avaudu maallikolle. Ja niitä asetuksia muutetaan ja rukataan koko ajan niin ettei niistä oikein koskaan tarkkaan tiedä mikä on tilanne juuri sillä hetkellä.

Ja useat Facebookin maksuttomat pelit sisältävät käyttöoikeuksissaan kaikenlaista pienellä painettua, jossa annat luvan kaikenlaiseen hyväksikäyttöön, mitä et ole tullut edes ajatelleeksi.

Moni ajattelee, että mitä minulla on 'kunnon ihmisenä' peiteltävää tai salattavaa. Ja moni uskoo, että tiedot menevät vain heidän ns ystäviensä nähtäville. Harva nuori tulee ajatelleeksi kirjoittaessaan rällästelyistään ja krapuloistaan kavereiden kesken, että jonain kauniina päivänä ne tiedot saattavat sittenkin olla vaikkapa tulevan työnantajan saatavilla. Ja työpaikan saanti voi hiljaisesti tyssätä siihen.

Vanhimmalla pojallani on hyvä periaate Facebookin suhteen. Sinne voi kirjoittaa sellaiset asiat jotka olisi valmis lukemaan vaikka seuraavan päivän Helsingin Sanomien etusivulta. Minusta se on loistava nyrkkisääntö.

Viime aikoina Facebook on yrittänyt laajentua sähköpostipuolelle. Mutta sen sähköposti on ainakin minusta niin epämääräinen, että on vaikea erottaa milloin kirjoittaa kaikkien kavereiden luettavissa olevaa ilmoitustaulukirjoitusta ja milloin yksityistä viestiä vain määrätylle kaverille. Minä yleensä ilmoitan jokaiselle, joka lähettää minulle yksityisen tuntuisia viestejä käyttämään jatkossa erillistä sähköpostiosoitettani. Siinä uskon vielä vallitsevan kohtuullisen yksityisyyden.

Olen useampaan kertaan harkinnut luovunko koko Facebookin käytöstä. Mutta olen toistaiseksi vielä pysynyt siellä. Yritän rajata mitä sinne kirjoitan. Vaikka minun ei tarvitse eläkeläisenä ollenkaan enää rajata samalla tavoin kirjoituksiani kuin vielä työssä käyvien ja nuorten, joilla on koko ura vielä edessään. Muistan miten varovainen oli alun alkaen näissä blogikirjoituksissanikin, kun en koskaan tiennyt milloin ne mahdollisesti tulisivat työnantajani tietoon. Erityisen varovaiseksi tulin siinä vaiheessa kun työantajayritykseni myytiin ja sitten jonkin ajan kuluttua sen johto vaihtui paremmin uuden omistajan käskyjä noudattaviin juoksupoikiin ja lähettityttöihin. Ja turha tässä erikseen mainita, miten hyvin nopeasti aivan mahtavasta työpaikasta, jossa työviihtyvyys ja -motivaatio oli kaikilla korkeaa luokkaa tehtiin hyvin tavanomainen pakkotyölaitosta muistuttava työpaikka jossa kenelläkään ei ollut enää kivaa ja työmotivaatio oli onnistuttu aktiivisin toimin peräti tappamaan.

Sellaisia tapauksia onkin Facebookin lyhyen historian aikana ollut useita, jossa työntekijä on luullut moittineensa vain kavereilleen työnantajaansa ja työpaikkaansa ja se kirjoitus onkin mennyt tietoon työantajalle. Potkuthan siinä on tullut kavereilleen avautuneelle. Jossain määrin ymmärrettävää puolin ja toisin. Hyvä työnantaja olisi valmis vastaanottamaan arvostelun suoraan, niin ettei sitä tarvitsisi jossain Facebookissa esittää. Mutta sellaiset työnantajat ovat harvassa. Minulla on ollut ilo ja kunnia toimia 50 v työurani aikana useammassa sellaisessa. Muutamassa olin itsekin johtotehtävissä linjaa muotoilemassa. Eli paineita pyrittiin päästämään omassa joukossa. Se piti fiilikset hyvänä ja sai samalla kehitettyä yritystä.

No nyt alkoi jo mennä otsikon aiheen ulkopuolelle. Ehkä on silloin parasta lopetella tämä juttu tähän.