Yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta

Ei minulla mitään kaiken kattavaa ratkaisua ole maailman ongelmiin. Eikä yrittäjyyden tai yritystoiminnan ongelmiin. Enkä edes väitä olevani mikään asiantuntijakaan aiheesta kirjoittamaan.

Mutta jotain sirpaleisia ajatuksia  on tullut mieleen kun lukee koko ajan erilaisia valituksia globaalin kilpailun ongelmista, eurokriisistä jne. Erityisesti herätti kun keskuskauppakamari vaati yhteisöveron alentamista ja eräs puolituttu pienyrittäjä oli päättänyt ryhtyä ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja ensimmäinen ohjelmanjulistus oli vaatimus paikallisen sopimisen lisääminen. Käytännössä tuo paikallinen sopiminen tarkoitti valitusvirttä miten pitäisi olla mahdollisuus paikallisesti sopia palkkojen alentamisesta tai palkankorotusten jäädyttämisestä. Sivumennen sanoen minä olen ollut yrityksessä jossa noin kyettiin tekemään mutta yritys olikin lähes ainutlaatuinen. Tuo kunnallisvaaleihin valmisteltu valitusvirsi oli ihan muuta.

Tässä nyt sitten kaikenlaisia sekalaisia näitä asioita sivuavia mietteitä. Eurokriisin myötä olen yhä enemmän ja enemmän alkanut ihmetellä miten härkäpäisesti maanjohto haluaa pitää kiinni eurosta. Ja miten usein vedotaan, että tavalliset ihmisetkin haluavat pysyä eurossa. Ihan kiva kun on euro, Voi matkusta Saksaan, Hollantiin, Ranskaan tai Eestiin tai johonkin muuhun euromaahan eikä tarvitse erikseen vaihtaa valuuttaa. Ja hintojen arviointi perilläkin on helppoa kun käytössä on sama rahayksikkö kuin kotona. Kiva hyöty. Mutta jos matkustan 1-2 kertaa vuodessa huvimatkoilla ulkomailla on hyöty aika marginaalinen.

Ruotsi , Tanska, Iso-Britannia EU-maina ja Norja muuten vaan ovat euron ulkopuolella. Eikä niillä nyt niin hirveän huonosti mene. Espanjassa ja Kreikassa menee kansan enemmistön mielestä taatusti päin peetä. Siellä yritetään tehdä ns sisäistä devalvaatiota kun ei oman valuutan kurssia suhteessa muihin maihin voida erikseen sopeuttaa. Meillähän on Suomessa aikaisempaa kokemusta miten hintakilpailukykyä aina silloin tällöin jouduttiin devalvaatioilla korjaamaan. Sellainen devalvaation alentaa tosiasioissa ansioiden ostovoimaa mutta se tekee sen kuin huomaamatta. Minä olen ihmetellyt että ovatko jotkut Kreikan ja Espanjan johtavat  aivan ääliöitä, jos kuvittelevat, että kansa mukisematta hyväksyy 10-30% palkanalennukset talouden korjaustoimenpiteenä. Niin siis mm tuostahan tuossa ns sisäisessä devalvaatiossa on kysymys. Myönnän  eurokriisi on vaikea ja monimutkainen mutta en näe sen pönkittämistä massiivilla rahavuorilla silti järkevänä.

Huonosta kansainvälisestä kilpailukyvystämme  kirjoitetaan paljona. Ja pärjäämisen globaalissa kilpailussa väitetään vaativan kustannusten alentamista. En minä kiistä sellaista mutta en silti pidä uskottavana, että me Intian tai Kiinan tapaisten maiden kustannustason kanssa pystymme kilpailemaan. Emmekä me korkean elintason länsimaiden joukossa ihan hännillä ole. Tässäkin taas tuo kiinteä valuuttakurssi (=euro) vaikeuttaa sopeuttamista.

Keskuskauppakamarin vaatimus yhteisöveron alentamisesta on aika mielenkiintoinen vaatimus. Omalla tavallaan se on ehkä ihan oikeaankin osunut, mutta en oikein usko että se mitään kunnon ratkaisua tuo. Euroopan maiden keskinäinen verokilpailu on kurimus josta pitäisi päästä eroon. Meneehän tilanne aika kestämättömäksi kun edullinen verotus lähimmissä naapurimaissamme Ruotsissa ja Eestissä tekee Suomesta vähemmän houkuttelevan. Vaikka verokilpailuun osallistuminen näennäisesti pitäisi meidät nykyistä kilpailukykyisempänä en usko että meille sen enempää kansainväliset yhtiöt etabloituisivat - ei meillä niin houkutteleva yritysympäristö ole. Ja ainahan isot globaalit toimijat osaavat optimoida verot vaikka veroparatiiseihin.

Sitten lähemmäksi yrittäjää. Ehdin itse toimia sen verran pitkään yrittäjänä, että tiedän aiheesta minäkin jotain. Lisäksi minulla on urani aikana ollut ilo työskennellä muutamassa huippuyrityksessä.

Ensimmäisessä ammatissani matkailualalla opin kuinka suuri merkitys oli hyvällä palvelulla. Joissain tapauksissa törmäsin siihenkin, että kuviteltiin että asiakas on saanut hyvää palvelua mutta ei missään vaiheessa älytty selvittää asiakkaan omaa mielipidettä asiasta. Sen sijaan saatettiin tuhlata isot rahamäärät mielikuvatutkimuksiin. No olihan ihan totta, että jos yrityksen antama mielikuva oli hyvä mutta jos tuote tai palvelu ei vastannut sitä mielikuvaa niin asiakkaasta tuli vain kerta-asiakas ns repeat-customerin (en osaa sanoa suomeksi!) sijaan. Mutta ihan mitä tahansa ylihintaa eivät asiakkaat olleet sentään valmiit maksamaan. Se oppi oli valtiolliselle Finnairille vaikea ymmärtää. Vaikkei ihmiset millään hinkuvinku-lentoyhtiöillä halunneet lentää laadun hintapreemion piti olla siedettävä.

Markkinavetoisesta hinnoittelusta opin, että mitä parempi tuota tai palvelu sitä paremman hinnan siitä pystyi perimään. Eräässä oman alana huippuyrityksessä meillä  oli selkeä hinnoitteluperiaate. Kilpailijoiden markkinahinnat +10-15%.  Asiakkaan oli helppo heti ymmärtää tuotteen ja palvelun laadukkuus ja siten hyväksyä hiukan markkinahintaa korkeammat hinnat. Mitä sitten tuosta seurasi? Yrityksen kustannukset olivat korkeammat kuin kilpailijoiden ja se tiedettiin. Korkean motivaatio- ja palvelutason ylläpitämiseksi haluttiin maksaa työntekijöille alan huippupalkat ja muissakin palvelujen ja tuotteiden osasissa käytettiin vain parasta. Siitä informoitiin jatkuvasti myös asiakasta ja se oli helposti nähtävissäkin. JA korkea motivaatiotaso näkyi henkilöstön työssä.

Eräässä toisessa oman alana johtavassa huippuyrityksessä tehtiin säännöllisesti asiakkaiden piirissä tyytyväisyystutkimuksia. Useimmissa osissa saatiin asiakkailta säännöllisesti huippuarvosanat. Mutta kun selviteltiin asiakkaan tyytyväisyyttä hintoihin niin arvosanat eivät olleet hääppöiset. Minä olin joskus ajatellut, että pitäisikö hintojen olla paremmin kilpailukykyiset mutta yrityksen vetäjä antoi siihen selkeän ja loogisen selityksen: Jos asiakas on kovin tyytyväinen hintoihin olemme hinnoitelleet itsemme liian halvoiksi. Nauroin ihan katketakseni, että miksen minä tuota ollut noin ymmärtänyt selittää itselleni. Tähän on ehkä täydennettävä vielä, että yrityksen ja sen asiakkaiden suhde oli kuin symbioottinen, että vaihtaminen kilpailijalle olisi aiheuttanut suuret kustannukset pelkästä vaihtamisesta. Todettakoon, että tämän yrityksen henkilöstön tyytyväisyys oli myös hyvin korkeaa luokkaa kun sitä mittailtiin. Ja kiva siellä oli minunkin tehdä töitä.

Tuossa edellä jotain erillisiä herkkupaloja. Ettei sitä yrittäjän aina tarvitse itkeä milloin mitäkin ympäristötekijää kun voi itsekin yrittää vaikuttaa tuloksiin. Eivät nuo lääkkeet ole mitään yleispäteviä mutta minuun ne ovat vuosien varrella tehneet vaikutuksen. On minulla joitain muitakin vastaavia mutta säästän ne toiseen kertaan.