11.9.2012

Tuomas Enbuske ja Sivistyksen käsikirja

Jälleen kerran ärtymys kirvoitti kirjoittamaan. Se on kumma, mutta niin se vain on että ärtymys, suuttumus tai vastaava negatiivinen tunne kirvoittaa halun kirjoittaa blogiin muidenkin ihmeteltäväksi.

Televisiosta tuli äsken uusintana Tuomas Enbusken ohjelma Sivistyksen käsikirja ja sen osa nimeltä Talous.

Siinä keskusteltiin miten suomen tekstiiliteollisuudessa oli aikoinaan yli 70000 työntekijää ja nyt on enää 9000 henkeä. Ja siinä viitattiin Suomen käymään bilateraaliseen kauppaan Neuvostoliiton kanssa. Kauppa oli meille suomalaisille edullista kun ei tarvinnut välittää kansainvälisestä kilpailusta ja kaupan taso tiedettiin pitkäksi aikaa eteenpäin.

Mutta sitten Tuomas Enbuske päästi toimittajana  suustaan omien ennakkoluulojensa värittämän ankan. Hän kertoi että meidän tekstiiliteollisuus sai näin myydä Neuvostoliittoon pelkkää roskaa joka ei olisi länsimaissa käynyt kaupaksi.

Totta oli toteamus etteivät nuo olisi sellaisenaan menneet kaupaksi muotitietoisilla länsimarkkinoilla. Mutta muuten toteamuksella aliarvioitiin neuvostoliittolaista ostajaa ja suomalaista valmistajaa. Ja ennen kaikkea lausumalla halveksittiin suomalaisten toimittajien ammattitaitoa  ja moraalia.

Neuvoliittolaisilla ostajilla oli hyvin tarkat vaatimukset mitä he halusivat ostaa. Joskus johonkin yksityiskohtaan pääsi suomalainen valmistaja-tavarantoimittaja vaikuttamaan mutta mistään roskan tai sekundan myymisestä ei ollut kysymys. Ostaja oli hyvin laatu-ja hintatietoinen ja vaativa. Olin itsekin jonkin verran Neuvostoliitona kaupassa mukana niin jouduin välillä ihmettelemään miten hyvin he tunsivat meidän markkinamme ja yritystemme kustannusrakenteet. Välillä jäi kuva, että he tunsivat ne paremmin kuin me itse. Roskasta valitettiin myyjälle armotta. Mutta idän muoti oli erilaista kuin meillä tai länsimaissa. Sitä ei Tuomas ilmeisesti ole ymmärtänyt vaan on luullut neuvostoliittolaisten hyväksyneen suomalaisten myymän roskan. Hinnat tingattiin alas mutta ei liikaa. Suomalaiselle kumppanille haluttiin maksaa asiallinen hinta. Ei meidän hintoja koskaan tingitty millekään kaukoidän halpojen maiden tasolle. 

Jotenkin on ymmärrettävä että tällä hetkellä 35 vuotias Tuomas Enbuske ei ole ihan sisäistänyt jo ennen hänen syntymäänsä tapahtuneita. Mutta hiukan huvittuneena lueskelin tuolta Wikipediasta että kyseessä olisi talouspoliittinen ajattelija. Kepeillä ansioilla pääsee näemmä jo ajattelijaksi :)

Bilateraalikaupassa oli omat ongelmansa mutta minun käsitykseni mukaan se oli meille sittenkin aika edullista vaikka laatua jouduimmekin roskan sijasta myymään.

5 kommenttia:

  1. Tuo käsite Neuvostoliittoon myyty roska on jäänyt elämään truismina ilmeisesti siksi, että idänkaupan romahdettua uusia markkinoita ei tekstiileille löytynyt.

    Kyse on todennäköisemmin erilaisesta osaamisesta, jota länsikaupassa olisi tarvittu. Todellisuudessa yrityksissä taidettiin tuudittautua tuottoisan idänkaupan jatkumiseen, ja muut markkinat lyötiin laimin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasara ymmärtää mikä oli asetelma. Se oli juuri tuollainen.

      Poista
  2. Bilateraalikaupppa oli joka tapauksessa huono asia NL:n kannalta ja hyva Suomen kannalta. Suomi osti lahinna sotilastarvikkeita ja ennenkaikkea oljya. NL osti teollisuustuotteita Suomesta.
    Tama itsessaan ei tehnyt kauppaa epaedulliseksi NL:lle, mutta se, etta kauppatase oli tasapainossa oli huon asia NL:lle. Jos kauppaa olisi kayty vapaasti, niin se olisi ollut voimakkaasti alijaamaista Suomelle, kuten nyt Venajan kauppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä neuvostoliittolaiset yrittivät saada suomalaisia ostamaan enemmän heidän teollisuustuotteitaankin. Taisimme kerran ostaa yritykseen 5 Ladaakin kerralla. Sitten tuli määräys ettei yritys enää maksa oman auton käytöstä kilometrikorvauksia kun mahdollisuus on käyttää työajoihin yrityksen Ladoja. Kävin yhden ainoan kerran pääkaupunkiseudulla 600 km työmatkan. Autot olivat muuten ihan käyttökelpoisia, mutta ajajan penkki oli niin epämukava että sain selkäni kipeäksi. Jos auto olisi ollut oma olisin vaihtanut ajajan penkin parempaan. Sainkin luvan ajaa pääkaupunkiseudun reissut omalla autolla, jossa ajajan penkki oli kuin parhainkin leposohva.

      Ja olihan meille aikamoinen shokki siirtyä Neuvostoliiton kaupassa bilateraalisesta tavaranvaihdosta yhtäkkiä vaihdettaviin valuuttoihin. Ei meillä oltu siihen varauduttu.

      Poista
  3. Tekniikan Maailma -niminen läpyskä vitsaili aikoinaan, että Fiat ja sen johdannaiset (lada, zastava, polski fiat jne.) suunnitellaan ns. ISA-standardin mukaan. Tuo lyhenne tarkoitti kuulemma Italian Standard Ape eli italialainen vakioapina. Ajajalla pitää olla pitkät kädet ja lyhyet jalat. Kyllä fiateihinkin tottuu, mutta mukavin penkki on oman kokemukseni mukaan ollut Renault 16:ssa. Aivan uskomattoman hyvä ajokokemus.

    Mutsi oli aikoinaan töissä tekstiiliteollisuudessa ja tärkein asiakas oli joku GOS-mikälie. Tavaraa meni niin paljon kun ehdittiin tehdä, mutta joskus tuli kokonaisia eriä takaisin jonkun yksittäisen vian takia. Tavaralla oli pari vaatimusta: Laadukas, kestävä kangas ja ns. ajaton leikkaus, kun noita muotivirtauksia tuolla idässä ei nyt hirveästi noudatettu.

    Neuvostoliittoa on arvosteltu paljon ja syystä, mutta kyllä esimerkiksi tietyt optiikkaerät ja kamerat olivat hinta-laatu -suhteeltaan erinomaisia. Samoin musiikki-ihmisille rakkaat nuottikirjat olivat melko kattavia ja edullisia. Sieltä sai mm. kokonaisia partituureja, joita lännessä ei edes painettu, edullisesti. Yksittäisiä tuotteita mm. radioita ja kaiuttimia saattoi pitää myös varsinaisina löytöinä. Samoin metallisorvit ja niiden terät, äänilevyt jne.

    Ongelma kokonaisuutena oli sellainen, että Suomi vei pitkiä sarjoja teollisuustuotetta ja Suomi toi Neuvostoliitosta sekalaista kamaa, mitä nyt milloinkin Gosplan sai haalittua kasaan, mihinkään oikeaan tarpeeseen ei tuotteita saanut, varsinkaan oikeaan aikaan.

    VastaaPoista