Nuoruuteni haaveammatteja

Ensimmäiset ammatit, joita aloin miettiä haaveammatiksi olivat kapellimestari ja elokuvaohjaaja. En muista kumpi niistä tuli ensin. Voi olla että se ensimmäinen haave oli kapellimestarin ammatti. Riehuin usein alle 10 vuotiaana sohvan päällä lyömässä tahtia radiosta tulevan klassisen orkesterimusiikin tahdissa.

Elokuvien tekeminen alkoi kiinnostaa vasta 13-14 iässä kun olin melkoinen elokuvafriikki. Ehdottomia suosikkejani olivat italialaiset neorealistiset ja ranskalaiset uuden aallon elokuvat.

Molemmat ammatit pitivät sisällään isojen  ja monimutkaisten kokonaisuuksien johtamisen.

Soitin koulussa koulun barokkiorkesterissa muutamia erilaisia nokkahuiluja. Ykistyisesti olisin halunnut viulun mutta isäni piti sitä liian vaikeana soittimena. Ja olisi hänen mielestään vaatinut kalliit viulutunnit. ja se olisi 1950-alussa ollut kallis menoerä. Olihan isäni valmistunut insinööriksi vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Ja koulunkäyntinikin maksoi kun kävin Helsingissä saksalaista koulua enkä maksutonta kansakoulua. Saksalaisen seurakunnan orkesterissa minulle tarjottiin koulun musiikinopettajan puolelta soitettavaksi käyrätorvea, mutta en ehtinyt sitä aloittaa kun vaihdoin suomalaiseen kouluun oppikoulun 5. luokalle ja lukioon. 

Kun pidin uruista sain viulun tilalle pyytämäni haitarin siitä kun sai mielestäni urkumaisia äänia Sitä vanhempani pitivät helpompana soittimena. Tosin aika nopeasti oivalsin, että on hyvin erikoista ryhtyä soittamaan haitarilla klassista musiikkia.. Minä ryhdyin.

Elokuvan tekemistä ryhdyin miettimään kun ostin ensimmäisillä kesäansioillani itselleni 2x8 kaitafilmikameran. Sen käyttö oli opettavaista ja sai siinä jonkinlaisen tuntuman elokuvan tekoon, jossa kaiken A ja O oli, että on aluksi jonkinlainen käsikirjoitus kuvattavasta aiheesta tai tarinasta. Mutta kaitafilmikamera oli sittenkin aika alkeellinen vekotin. Sen lopputuloksena oleva filmi oli alkuperäistäja sen jäsentely leikkaamalla tai lisäämällä välitekstejä oli hankalaa kun filmi piti katkaista ja liimata takaisin. Ja aina kun leikkauskohta kulki esitysprojektorissa kuva valkokankaalla tärähti. Eli elokuva piti yrittää koostaa yksittäisistä perättäisistä kohtauksista.niihin kajoamatta, koska jokainen leikkaus filmiin tavallaan tuhosi filmin eheyden.

Ostin jossain vaiheessa 16 mm kaitafilmikamerna, joka oli jo enemmän ammattimainen mutta havaitsin, että sen filmi maksaa aivan liikaa koululaisen kukkarolle ja myin vekottimet pois.

Sitten tulivat kuvioihin jos hauskasti sanon "viini, laulu ja naiset". Aloin innostua vastakkaisesta sukupuolesta kovasti jo 13-14 vuotiaana. Ja kyllä sellaisen asian ilmestyminen tärkeisiin asioihin aiheutti, että ei siinä enää ehtinyt koulun lisäksi paljon muuhun.

Ja nuo erityiset ammattihaaveet jäivät. Jäin 14-vuotiaana kesätöihin matkatoimistoon  ja jäin alalle lähes 20 vuoden ajaksi, vaikka välillä kokeilin muutakin. Eli matkailualalla tein uran juoksupojasta johtajaksi. Matkailuala oli mielenkiintoinen ja vauhdikas ala ja vieläkin tapailen vanhojen työtovereiden kanssa.

Mutta sitten hurahdin 1970-luvun lopussa uusiin amerikankeksintöihin mikrotietokoneisiin. Sain nuorelta lankomieheltä lainaksi hänen  ylioppilaslahjansa hienon ohjelmoitavan taskulaskimen. Sen loistavan käyttöopaskirjan avulla opettelin ohjelmoimaan ja tein ensimmäisen  toimivan tietokoneohjelman  ensimmäisen viikonlopun lopussa.

Eli vaihdoin 34-vuoden ikäisenä ammattia matkailualan ammattilaisesta  tietokoneiden ohjelmoijaksi. Rakastuin kerta kaikkiaan näihin kiehtoviin koneisiin ja niiden kiehtovaan ohjelmointiin. Opettelin ammatin huipputaidot muutamassa vuodessa  ja tein uuden työuran yli 30 vuoden ajan josta jäin sitten täysin palvelleena myös eläkkeelle.

Myöhemmin olen oppinut ymmärtämään, että minunlaiselleni personallisuustyypille olin löytänyt juuri oikean ihanneammatin. Ei ihme, että rakastuin työhöni ja ammattiini ja viihdyin siinä niinkin hyvin.

Saattaa hyvin olle, että löysin juuri oikean ammatin itselleni. Siksi minua ei ollenkaan harmita vaikka en päässytkään kapellimestarin tai elokuvaohjaajan uralle. Mutta seuraan kyllä suurella antaumuksella elokuvia ja  konserteissa seuraan tarkoin kapellimestaria.