Sädehoito loppui

Syyskuussa 2013 aloitettiin eturauhassyöpäni hoito hormonipistoksella. Kallista ainetta, mutta sen vaikutusajaksi ilmoitettiinkin vähintään 3 kk. Toista pistosta ei mielellään anneta minulle, koska se nostaisi jonkin verran äkillisen sydäntapahtuman riskiä kuten lääkäri asian professionaalilla tavalla ilmaisi.

Väliin mahtui iso operaatio eli sydämen ohitusleikkaus syyskuussa 2013. Se tuli hiukan yllättäen eteen kun suoritettiin sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Oli sen verran tukossa paikat, että lääkäri suositteli ohitusleikkausta heti saman tien ilman mitään välillä tapahtuvaa kotiutusta. Oli riski jo liian suuri - niin vaarallinen oli tilanne.

Syövän seuraava vaihe eli sädehoito päätettiin aloittaa kunhan olen toipunut sydänleikkauksesta.

Sädehoito aloitettiin heti tammikuussa kun ei ollut enää katkonaisia viikkoja ja hoidot kestivät noin kaksi kuukautta. Eli kävin Meilahden sairaala-alueella sijaitsevassa syöpäsairaalassa joka arkipäivä saamassa noin 10-15 minuutin pituisen sädetyksen.

Homma oli tarkkaa. Minut kuvattiin sekä magneettikuvauksella että TT-kuvauksella heti tammikuun alussa. Minun yksilöllinen hoitosuunnitelma rakennettiin niiden pohjalta ja siinä yritettiin tarkkaan ottaa huomioon myös kaikki muut perussairauteni. Ja myöhempää hiukkaskiihdyttimellä tapahtuvaa sädetystä varten minuun tatuoitiin kolme kohdistusmerkkiä. Molempiin ulkoreisiin ja navan alle. Näin minut saatiin joka hoitokerralla asetettua tarkkaan kohtaan ja sädetys pystyttiin näin kohdistamaan mahdollisimman tarkkaan eturauhaseen ilman että pahemmin vaurioitetaan terveitä kudoksia. Meilahden syöpäsairaala on Suomen johtava sairaala syöpähoidoissa ja tänne on keskitetty valtakunnallisesti kaikkein vaativimmat hoidot.

Pitää kehua syöpäsairaalan henkilöstöä. Joka päivä oli melkein ilo lähteä saamaan päivittäinen sädetys kun hoitohenkilöstö oli niin iloista ja palveluhenkistä.

Kun hyvästä palvelusta on kiva kiittää ostin viimeiselle hoitopäivälle pienen konvehtirasian minua hoitaneelle tiimille. Mukava havaita, että eräs toinenkin mies oli varannut kiitoslahjan viimeiselle sädetyskerralle. Kiva huomata, että osaa suomalainen joskus kiittääkin.

Tuo hyväntuulisuus on tietenkin aivan erityisen tärkeä kun kyse on syöpähoidoista. Montaa potilas-asiakasta varmaan vaivaa kauhu ja pelko sillä onhan syöpä sanalla jo sinänsä pelottava kaiku. Minunkin isäni menehtyi pahasti levinneeseen eturauhassyöpään.

Toisaalta uskon vahvasti, että tuollaisella asenteella myös hoitohenkilöstö saa enemmän irti omasta työstään. 

Itse olen yrittänyt suhtautua stoalaisen rauhallisesti myös tähän syöpään. Olen kertonut avoimesti tutuilleni sairaudesta ja laskenut leikkiä, että selvisiväthän piispa John Wikström ja kirjailija Jörn Donnerkin eturauhassyövästä. Yllättävän moni tuttu onkin kertonut että niin kävin minäkin sädehoidossa viime vuonna tai joskus aikaisemmin ja nyt olen terve. Ja minullakin onneksi koko syöpä löydettiin aika ajoissa eikä mitään etäpesäkkeitä vielä ollut muodostunut. Osittain kiitän itseänikin, että olin jo vuosia vaatinut verikokeiden yhteydessä otettavaksi myös ns PSA-arvo. Se ei suoraan kerro syövästä mutta jos se alkaa kohota indikoi se kuitenkin jotain poikkeavaa eturauhasessa. Jokaisen miehen pitäisi alkaa itse vaatia sen arvon mittaamista enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kumma ettei se kuulu miesten terveystarkastusten perusjuttuihin. Sitä yrittää ajaa viiksiä kasvattavien aktiivien Movember liike.

Seuraava tarkastus on ilmeisesti noin 6 kk kuluttua. Että ihan terveeksi tässä ei vielä saa itseään katsoa. Mutta hyvä näin.