Eräs työtoverini puhui kerran koirakonsultista ja olin aivan äimänä mikä se sellainen on. Nimitys oli minusta niin hauska että halusin selvityksen mistä oli kyse.
No sehän tarkoitti sellaista asetelmaa, että koiranomistajalla on ongelma. Hän lähtee iltalenkille koiran kanssa ja alkaa puhua ongelmaa mukana olevalle koiralle. Ja kas kummaa. Lenkin päätyttyä koiran kanssa keskusteltu ongelmakin on huomattavasti selvinnyt.
Olen usein havainnut samanlaisen mekanismin vaikka en olekaan koiranomistaja. Kun keskustelen jostain ongelmasta, kuvaan ongelmaa keskustelukumppanilleni ja yhtäkkiä jossain vaiheessa ongelman ratkaisu alkaa hahmottua päässä. Eikä keskustelukumppanini koiran tavoin ole muuta tehnyt kuin hiljaa tai nyökyttäen kuunnellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti