Paras asuinpaikka

Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Asuin elämäni ensimmäiset 33 vuotta Helsingissä.

Myönnän jossain vaiheessa hiukan poteneeni nurkkakuntaisuutta ajattelemalla, että kehä kolmoselta alkaa tundra (ilmaisu on 1. vaimoni). Poikani kuvailee samaa, että ”faija kuvitteli ettei kehä ykkösen pohjoispuolella ole elämää”.

No ihan noin rajoittunut en myönnä olleeni.

Jo melko nuorena totesin avoimesti, että Suomessa on kolme hyvää kaupunkia: synnyinkaupunkini Helsinki totta kai mutta sen lisäksi myös Tampere ja Kuopio. Tampereella en ole koskaan asunut mutta Kuopiossa asuin kahteen otteeseen yli 10 vuotta ja toiset yli kymmenen vuotta myös Savossa, pikkupaikkakunnalla Pieksämäen maalaiskunnassa. Nyt olen asunut Helsingin seudulla 9 vuotta ja 6 vuotta sitten luovuimme perheemme asunnostakin Kuopiossa. Suurimman osan olen nyt asunut Espoossa ja nyt hiukan yli vuoden Kauniaisissa. Lasken nämä kaupungit kuitenkin tuossa paras asuinpaikka vertailussa mukaan Suur-Helsinkiin.

Ns lukkarinrakkaus Tampereeseen voi olla perua puolihämäläisestä syntyperästäni. Mutta kyllä kaupungista ovat pitäneet molemmat Savosta kotoisin olevat vaimonikin.

En halua mitenkään väheksyä muita kaupunkeja. Eikä mitään ehdotonta paras-asuinpaikka mittaria ole olemassa. Makuasioitahan nämä ovat.

Helsinkiläiset tuttavani ihmettelivät usein miten saatoin viihtyä Savossa. Siihen sanoinkin usein heille, että savolaisia joko vihaa tai rakastaa, mutta kylmiksi he eivät jätä ketään.

Kuopio on hyvä kaupunki mutta tuntuu siltä, ettei se luontevasti kykene tarjoamaan kaikille työt. Siksi niin monien on jopa vastentahtoisesti muutettava Helsingin seudulle. Tämä on ihan järjetöntä tunkua työn perään ruuhka-Suomeen ja tuntuu ihmeelliseltä ettei julkinen valta millään erityistoimilla tunnu kykenevän tasapainottamaan kehitystä.

Muistan kuinka eräs Kuopion yliopiston isoperheinen, helsinkiläissyntyinen professori kerran valitti minulle, kun kuuli että olen syntyperäinen stadilainen, että nykyisen hulppean omakotitalonsa hinnalla hän saisi Helsingissä pienen kerrotalokaksion. Eikä professorin palkoissa Helsingissä ja Kuopiossa niin suuria eroja ollut.

Synnyin- ja kasvupaikan veto tuntuu useimmille olevan lähtemätön. Ikuinen kaipuu kotiin. Vaikka kuinka olisi viihtyvyyttä parantamassa perhe ympärillä niin kaipuu kotiin on alati. En muista olenko koskaan edes tavannut säännön vahvistavaa poikkeusta.