3.3.2009

Taistolaisuus

Muistan aikoinaan ihmetelleeni ns taistolaisuutta. Ostin muutaman kerran Tiedonantaja nimisen lehden jota joskus jopa kadulla kaupustelemallakin myytiin. Yritin ymmärtää mitä kyseisen aatteen kannattajat oikein ajoivat takaa. Jotenkin jotkut kuulemani lauseet ns taistolaisten sanomina eivät oikein mahtuneet minun ajatusmaailmaani. Ja vielä enemmän ihmettelin kun joukossa oli muutamia vanhoja koulukavereita, joita olin tottunut pitämään älykkäinä.

Tiedonantajan juttujen lukeminen oli ihan käsittämätöntä. Raamattukin oli enemmän järkeen käypää kuin Tiedonantajan jutut. Minun mielestäni jokaisen täysijärkisen ihmisen olisi pitänyt tuollainen tajuta. En voinut ymmärtää tuollaista sokeaa uskoa.

Työväenlauluista olen kyllä aina pitänyt kovasti vaikka ei ne mitään taistolaisten yksinoikeutta olleet. Kuutelen minä pääsiäisenä ortodoksisen liturgiankin vaikka en ole ns uskossa. Ja nykyään suren vappuna ettei työväenlaulut enää soi radiossa. Onneksi minulla on muutama levytys joilla voin ilahduttaa itseäni vappuna.

Matkustin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa 1958 ja sen jälkeen lähes vuosittain, matkailualalla kun olin siihen aikaan töissä. Ihan mukavia matkat olivat ja hyvinhän siellä lännestä tulleet rahoillaan pärjäsivät. Arvostin suuresti sikäläistä korkeakulttuuria ja nautin siitä täysin siemauksin.

Ymmärsinhän minä että siellä oli meitä alhaisempi elintaso ja vapautta rajoitettiin jostain minulle ihan käsittämättömistä syistä. Kaikki oli omilla silmillä nähtävissä. Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden tuhlailu ja tehottomuus oli silmiinpistävää. Ja se aivopesu jota siellä yritettiin harjoittaa oli käsittämätöntä sekin. Mutta osasin minä nähdä siellä ihan hyviäkin asioita.

Kun Neuvostoliitto hajosi niin muutaman kerran oikein mietin että nytkö sitten on asiat paremmin? Ja ymmärsin kun siellä eläkeläiset ja vanhat kommunistit pitivät mielenosoituksia vanhan menon puolesta. Vanhat kommunistit vain yksinkertaisesti aivopestyinä. Mutta eläkeläiset olivat todella hädissään mistä saivat leipänsä kun inflaatio laukkasi ja eläkkeiden maksut viivästyivät. Joskus kiteytin käsitykseni täällä Suomessa keskustelukumppaneilleni vertauksella "vapautta ei voi sivellä leivän päälle" eli mitä sillä tekee vapaudella jos ei ole varaa edes ruokaan.

Lueskelin Jukka Kemppisen blogista

"Vastaavasti on kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea verkosta Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus. ”Valmistauduimme siihen, että olisimme tottelevaisia, kun tulee tiukka paikka. Vallankumous. Annoimme itsemme käytettäväksi sellaiselle politiikalle, jonka tiesimme tekevän silloin paljon väärää. Tiesimme myös mitä se olisi voinut tehdä.”"

Hyvä jos nyt jälkeen päin on edes tuota mieltä. Mutta ne taistolaiset joiden kanssa 1970-luvulla asioista keskustelin olivat kuin fundamentalisti-uskovaiset. Täynnä sokeaa yksipuolista uskoa ja kiihkoa oman asiansa oikeutukseen. Eikä minkäänlaista epäilyäkään että siinä olisi ollut mitään väärää. Suoraan sanoen pidinkin heitä hiukan yksinkertaisina ja/tai aivopestyinä. Kyllä minäkin menetin muutaman kaverin kun uskalsin olla eri mieltä.

Eri mieltä olen ollut sitten koko elämäni ajan milloin mistäkin. Nuorempana se vaati enemmän rohkeutta ja itseluottamusta. Tässä 60+ iässä on jotenkin päivänselvää että voi rohkeasti olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta. Harvoin minun täytyy miellyttää ketään mielipiteilläni. Totta kai yritän olla kohtelias ja hienotunteinen myös eri mieltä oleville mutta se ei tarkoita että minun pitäisi olla samaa mieltä.

Mutta olen kyllä myöntänyt (joskus jopa helpostikin) erehtyneenikin jos joku on onnistunut keskustelussa kääntämään käsitykseni vahvoilla argumenteilla. Ja aina silloin tällöin tuollaisia tilanteitakin on tullut eteeni.

Eli aikamoinen vastarannan kiiski olen ollut melkein koko ikäni.

5 kommenttia:

  1. Edmund Landaun (Göttingenin matematiikan professori 30-luvulla) oppilaana oli muuan nuori mies nimeltään Oswald Teichmüller. Hän uskoi vilpittömästi natsien rotuoppeihin ja oli sitä mieltä, että Landau ei juutalaisena saa opettaa arjalaisia. Moni on yhä sitä mieltä, että sosialistit (kansallis- tai bolsevikki-) ovat jonkinlaisia roistoja tai luusereita (osa toki onkin), mutta on hyvä muistaa, että mukana on aina ollut iso joukko myös huippuälykkäitä yksilöitä.

    Landau muuten kuoli ns. luonnollisen kuoleman Berliinissa 1938 ja Teichmüller katosi Dneprin rannalla 1943.

    VastaaPoista
  2. Toisella lukemalla aukesi pari huomiota lisää:

    Eivät taistolaiset olleet sen pöhkömpiä kuin enemmistöläiset. Annat otsikointia myöten ymmärtää, että enemmistökommunistit olivat taistolaisia fiksumpia, mikä tuskin on tarkoituksesi?

    "vapautta ei voi sivellä leivän päälle" eli mitä sillä tekee vapaudella jos ei ole varaa edes ruokaan.

    Tätä muistan itsekin miettineeni, kun Etelä-Afrikan apartheidia vastustettiin Suomessa. Etelä-Afrikassa sentään mustat saivat leipää ja säännöllisen palkkatulon. Muutenkin oli tragikoomista seurata suomalaisten vasemmistolaisten meuhkaamista apartheidista maapallon toisella puolella, kun naapurissa toinen mielivalta kohteli omia kansalaisiaan huonommin kuin suomalainen koiriaan.

    Tänään selailin vanhasta Suomen Kuvalehdestä Maria Guzeninan uraa käsitellyttä kirjoitusta. Jälleen kerran, nuori poliitikko teki valintansa kommunistien , demarien ja virheiden kesken. Mikä ihme siinä on, että virheitä pidetään jotenkin fiksuna sosialistisena liikkeenä kahteen muuhun mainittuun verrattuna?

    Myös puheet oikeistopuolueiden menestyksestä ovat kummallisia, kun virheät, demarit ja kommunistit saivat viime vaaleissa 40% äänistä. Tämän päivän "taistolaisuutta" (siis muita alistava, keskusjohtoinen, aivopesua harrastava ja korkeaa verotusta kannattava ideologia, johon kirjoituksessasi viittasit) on virheys, jonka sokeita pisteitä lukematon määrä bloggaajiakin jo nyt osoittaa, mutta kaipa tätäkin hullutusta pitää kestää vielä jokunen vuosi lisää.

    VastaaPoista
  3. Apartheidin vertaaminen neuvostosysteemiin on ymmärrettävää, mutta kertoo Kumitontun tietämättömyydestä joko EA:n perustuslaista (ja apartheidin sovelluksista) tai Neuvostoliiton perustuslaista (ja sen sovelluksista).

    Asiaa läheltä seuranneena pyydän myös saada huomauttaa, että apartheidia vastustamassa oli ihmisiä politiikan kentän kummaltakin laidalta. Ei se kommareiden yksinoikeus ollut.

    VastaaPoista
  4. KT: En minä tarkoittanut ettei taistolaisissa olisi ollut mukana myös huippulahjakkaita. Ihmettelin vain miten he saattoivat lukea naama totisina Tiedonantajaa. Oli minulla tuollaisia tuttuja huippulahjakkaina pitämiä koulukavereita jotka hurahtivat (minun mielestäni).

    En maininnut enemmistöläisiä ihan yksinkertaisesti siitä syystä että heidän äänenkannattajaansa Kansan Uutisia lukiessa jotenkin ymmärsin sentään lukemani.

    Vihreät on puolueena sitten ihan oma lukunsa. Sielläkin on omat uskovaiset fundamentalistinsa.

    VastaaPoista
  5. Apartheidin vertaaminen neuvostosysteemiin on ymmärrettävää, mutta kertoo Kumitontun tietämättömyydestä joko EA:n perustuslaista (ja apartheidin sovelluksista) tai Neuvostoliiton perustuslaista (ja sen sovelluksista).

    Nykyisin kirjoitellaan paljon Israelin turvamuurista apartheid-muurina ja muistaakseni Tuomiojakin totesi, että Israel harjoittaa apartheid-politiikkaa (ei ehkä käyttänyt tuota sanaa, mutta viittasi Etelä-Afrikkaan). Se varasti kertoo Tuomiojan tietämättömyydestä Israelin perustulaista, mutta vastaavasti valottaa hyvin tätä asetelmaa, jossa kansalaisoikeuksien polkemista perustellaan sillä, että valtio tietää paremmin, mikä yksilölle on oikein tai hyväksi.

    Mitä tulee totalitaristisen valtion perustuslakiin, niin sille ei pidä laittaa mitään painoa. Totalitarismi kun toimii niin, että rikos on rikos, vaikka sitä ei olisi lakiin kirjoitettu. Niinpä tuomioistuin voi antaa rangaistuksen kaikista niistäkin rikoksista, joita lainsäätäjä ei ole vielä ehtinyt kriminalisoida.

    On myös syytä huomata, että totalitaristisilla mailla on tapana nimetä asiat toisin kuin meillä. Kun Itä-Saksa oli demokraattinen kansantasavalta, niin meillä ko. käsite määritellään melkein päinvastoin. Vastaavasti me ymmärrämme, että perustuslaki turvaa yhtäältä valtion demokraattisen ja edustuksellisen toiminnan ja toisaalta turvaa yksilöä valtion harjoittamalta mielivallalta. Siksipä rohkenen väittää, että Etelä-Afrikan ja Neuvostoliiton perustuslakia pitäisi kutsua oksymoroniksi eikä nojata niihin argumentoidessamme ihmisoikeuksista.

    VastaaPoista