Hyviä juttuja netistä - lähinnä blogeista löydettyä

Aina välillä vilkuilen mitä blogissani kommentoivat kirjoittavat ja löysin ihastuttavia juttuja. Seuraan tietenkin paljon muitakin blogeja eikä sivustollani oleva lyhyt Suosikkeja otsikolla oleva linkkilista ole ollenkaan ajantasainen.

Takkirautaa bloginsa nimenä käyttävä ruukinmatruuna aka Ironmistress on kirjoittanut pari hienoa analyysiä joihin on ihan pakko yhtyä. Ensimmäinen kirjoitus tai peräti kirjoitussarja koski aihetta reaalipolitiikan oppitunti osa 1, kakkos-osa tässä ja kaiken huipentuma osa nro III. Pitkiä juttuja mutta "herkullista" luettavaa.

Reaalipolitiikan oppitunnin 3. osa oli ihan erityinen minulle. Siinä oli hyvin kuvattu syy miksi luovuin Vihreästä liikkeestä, ainoasta puolueesta johon olin koskaan kuulunut. Sanoin aikoinaan monelle että liike-elämä on mielestäni rehdimpää kun ei sentään ihan koko ajan tarvitse vahtia selkäpuolta. Olen usein valinnut ravintolapöydässä nurkkapaikan ja käyttänyt villiä länttä metaforana - "ettei ammuta selkään". Nykyään voisi varotointa kuvata "ettei käy kuten politiikassa selkään puukotuksessa".

Mutta älkää ymmärtäkö väärin - vihreissä oli ja on paljon hyviä ihmisiä. Mutta Takkiraudassa kuvattuja poliitikolle tärkeitä ominaisuuksia siellä oli harvoilla.

Eräällä blogipalstalla olikin hyvää opinto-ohjausta ammatinvalinnalle. Siinä kuvattu nelikenttä oli vain hiukan rajoittunut kun siellä oli "älykäs - tyhmä akselilla" vain nuo ääriarvot. Tärkeä väliarvo kun olisi keskinkertaisuus mitä Takkirautakin reaalipolitiikan opeissa korostaa.

Ja sitten akseli ahkera - laiska voisi sekin sisältää jonkun väliarvon.

Ja sitten se moraalinen asteikko mikä taas tuli mieleeni kun näin tutun käsitteen chutzpah. On tullut jonkin verran perehdyttyä juutalaisiin ja heidän kulttuuriinsa ja uskontoonsa. Kas kun vanhimman tyttäreni puoliso on amerikanjuutalainen.

Nykyään seuraan Thunderbird nimisellä sähköpostiohjelmalla sähköpostieni lisäksi myös kymmeniä perinteisiä uutisryhmiä. Ja kätevimmäksi välineeksi blogistanin seuraamiseksi olen havainnut samaisen Thunderbirdin ns verkkosyötteiden seurantaosan. Eestiläinen maksuton Feedreader, joka asentuu suomenkielisenäkin, saattaa olla parempi mutta kun minulla tuo Thunderbird sähköposti on joka tapauksessa lähes jatkuvasti enemmän tai vähemmän auki työpöydällä ei tarvitse pitää useita ohjelmia käynnissä koko ajan.

Tähän analyysiin en sekoita Applen Mac'ia johon olen työni puolesta joutunut (vai pitäisikö sanoa päässyt) jonkin verran perehtymään. Ja jos joku ihmettelee tai sattuisi kyselemään niin on minulla myös Linux ollut käytössä jo vuodesta 1992. Siksi rohkenenkin käyttää itsestäni blogini otsikossa nimitystä "nörtti" - minä käytän sitä myönteisenä kuvaajana enkä välttämättä yhdistä siihen sosiaalisen rajoittuneisuuden sivumerkitystä. Jos sellaisia nörttejä tarkoitetaan nimitän minä heitä IT-ajan peräkammarin pojiksi. Käyttäisin hakkeri kunnianimitystä mutta kun suuri yleisö on sen median virheellisen nimittelyn vuoksi jo vuosia sitten alkanut samaista rikollisiin krakkereihin

Miksi eropaketteja senioreille?

Eilinen Iltasanomat paljasti ainakin minulle jymyuutisen. Ja se uutinen selitti samalla miksi isot yritykset tarjoavat 57 v täyttäneille hyvältä näyttäviä eropaketteja. Korostan tässä sanaa "näyttävät".

Juuri kun YLE:n MOT oli esittänyt miten paljon Suomea paremmin keski-Euroopassa oli irtisanottavien taloudellinen yms suoja järjestetty. Niin saadaan seuraava shokkipaljastus.

Maanantaina 30.3. oli Iltasanomissa mielenkiintoinen paljastus joka selvitti lisää miksi Suomessa noita eropaketteja tarjotaan isoissa firmoissa eläkeikää lähestyville. Ne kun ovat niille halvempia kuin irtisanoa niitä ihmisiä. Jos nimittäin YT:ssä irtisanovat 57 v työntekijän jonka kuukausipalkka on vaikkapa 4000 euroa/kk eikä kyseinen henkilö saa enää työpaikkaa ja on työttömyyskorvauksella eläkeikään saakka. Meillä onkin keksitty niin hyvä kikka, että isoilla työnantajilla maksatetaan pitkittyneen työttömyyden ns lisäpäivä jos henkilö on itse irtisanoutunut "vapaaehtoisesti". IS:n mukaan kustannukset olisivat 70400 euroa työnantajalle jos irtisanotaan 57 v 4000 euroa/kk ansaitseva. Kyllä siinä on halvempaa maksaa 6 kk palkka bonuksena omasta irtisanoutumisesta.

Ihme ettei tällaista ole havaittu aikaisemmin.

Ylen selektiivistä uutisointia

Kuuntelin äsken peräkkäin Ylen TV:ltä tuoreet uutiset ensin suomeksi ja sitten perään heti englanniksi.

En ole koskaan ollut mikään Ylen suuri kriitikko mutta olen huomannut jo vuosia toimittajien tason mediassa yleisesti ottaen laskeneen. Ja nyt vanhemmaksi tultuani olen ilmeisesti tullut jo niin konservatiiviseksi että alan jo huomata toimittajien muotoilevan uutisetkin jonkun värityssuodattimen läpi.

Eli se erikoinen havaintoni on seuraava. Suomen- ja englanninkieliset uutislähetykset kertoivat molemmat Välimerellä uponneista laivoista. Tässä kirjallisena sama juttu Ylen uutisvirrasta. Ja sama uutinen Ylen sivustolta ruotsinkielisenä.

Erikoista on että meille suomenkielisille ei jostain syystä vaivauduta uutisoimaan että kyse on LAITTOMISTA siirtolaisista ja siis ihmissalakuljetuksesta. Ruotsiksi ja englanniksi tosiasia kerrotaan sensuroimatta.

Suomeksi on löydetty uuskielinen (engl newspeak) ilmaisu: "... paremman elannon toivossa" ilmeisesti kuvaamaan tätä laitonta maahanmuuttoa.

Nykyään joudunkin katsomaan ulkomaan uutisia säännöllisesti taivaskanavilta tai muusta ulkomaisesta mediasta. Harkinnassa on tosin ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet. Jos nimittäin vanhat merkit paikkansa pitää niin sen ulkomaanuutiset ovat neutraalimpia kuin esimerkiksi Pravdaksikin tai ainoaksi totuudeksi kutsutun Helsingin Sanomien.

Mutta jännä oli tämä havainto muutenkin kun olen minäkin alkanut havahtua tähän maahanmuutto- ja siirtolaisasian arkaluontoisuuteen joka on jotenkin jo verhottu johonkin valmiiksi jostain suunnasta annettuun myönteisen monikulttuurisuuden kaapuun. Eli ilmaisu laiton maahanmuutto (siirtolaisuus?) on näemmä jo pannaan julistettu kuten jo aikaisemmin sanat mustalainen ja neekeri. Ryssä sanahan vaikuttaa edelleen hyväksytyltä sanastolta. Sitä käyttämällähän vain korostetaan suomalaista isänmaallisuutta eikä sitä käyttämällä mitään syytteitä vielä lankea ;)

Niin, muistan jo nuoruudestani (olin 12 vuotias) kun Agnar Myklen skandaaliromaani Laulu tulipunaisesta rubiinista sensuroitiin pornografiana. Kun kirjakaupat olivat jo silloin helmasyntini muistan jo silloin naureskelleeni kun kirja oli suomenkielisenä poistettu Helsingin Akateemisen kirjakaupan hyllyistä niin ruotsinkielisten romaanien puolella se oli senkin jälkeen vielä kuukausikaupalla myynnissä.

Evoluutio vai kreationismi?

Yöpöydälläni on mielenkiintoisen tuntuinen kirja. Vaikka pinossa on muitakin niin tämä on se joka iltaisin vaatii osansa ja muut kirjat odottavat. Kirjan nimi on "Evoluution arvet" ja alaotsakkeena "Mitä ihmiskeho kertoo alkuperästämme" Kirjoittaja Elaine Morgan ja Suomessa kustantanut Kirjayhtymä.

Olen kahlannut kirjaa melkein puoleenväliin. Se on hyvin mielenkiintoinen mutta minua on jäänyt vaivaamaan että vielä tässä vaiheessa en ole oivaltanut onko kirjoittaja evoluution vai kreationismin kannattaja. Voi tietenkin olla niinkin että olen vähän yksinkertainen kun en ole vieläkään ymmärtänyt kirjoittajan valitsemaa puolta. Kun kustannusyhtiökään ei ole mikään uskonnollisen kirjallisuuden kustantajaksi profiloitunut että siitä voisi jotain päätellä.

Voi toisaalta olla hyvä koska näin maltan lukea kirjan loppuun kun tarkoitusperä ei selviä liian helpolla. Enkä ole antanut itselleni lupaa etsiä vinkkejä netistä Googlella tai että lukisin kirjan 5 viimeistä sivua noiden minua vaivanneiden seikkojen selvittämiseksi.

Kun en ole uskossa tuntuu evoluutio jotenkin enemmän järkeen käyvältä mutta ihan aukoton ei siinäkään todisteluketju ole. Mutta kuten monessa muussakin asiassa tyydyn siihen mielestäni tosiasiaan että se nyt on vain asia jota tiedemiehet eivät ole kyenneet selvittämään. Eikä se minua enempää vaivaa.

Mutta mielenkiintoista aina välillä pyörittää kysymystä omassa päässäkin. Ja sitten taas siirtää hetkeksi vain syrjään menettämättä mielenrauhaansa.

Humanitaarinen maahanmuutto ja turvapaikan hakijat

Tätä on jotenkin surullista kirjoittaa, Vaikka mitenkä ymmärrän maailman hätää, aitoja pakolaisia jne niin yhtä asiaa en kyllä ymmärrä.

Me olemme EU:ssa solmineet ns Dublinin sopimuksen. Sopimus on ihan selvä:

"Mutta turvaa saa hakea vain yhdestä maasta: siitä, johon ensimmäisenä Euroopassa tulee. Jos turvapaikanhakija jatkaa matkaa muualle, hänet voidaan heti palauttaa tähän tulomaahan. Tulomaa voidaan jäljittää, vaikkei ihminen sitä itse kertoisikaan, koska jokaisesta tulijasta otetaan sormenjälki, joka tallennetaan Eurodac-tiedostoon, ja ne tiedot ovat kaikkien EU-maiden viranomaisten käytössä."


Ainakin minä olen lukenut lehdistä lukuisien turvapaikanhakijoiden itse kertoneen tulleensa vaikkapa ruotsinlaivalla Suomeen.

Miksi meidän viranomaiset eivät palauta heitä Suomesta Ruotsiin hakemaan sieltä sitä turvapaikkaa? Tai jos kyse on noista useammassa EU-maassa käyneestä "turvapaikka-shoppaajasta" miksei palauteta heitä sinne alkuperäiseen tulomaahan noiden Eurodac-sormenjälkien perusteella.

Vai onko meidän viranomaisilla liikaa rahaa? Vai onko meidän viranomaiset kerta kaikkiaan vain hyväuskoisia hölmöjä?

Alkaa hiukan tuntua että kohta minuakin em arvostelun perusteella aletaan väittää rasistiksi ja että potisin jotain xenofobiaa. En ole rasisti enkä pode xenofobiaa. Fundamentalistiseen islamiin myönnän suhtautuvani faktoihin perustuvalla epäilyllä - eikä sitä edustava islamin maailma ole mikään pieni. Saman kaltaista epäilyä tunnen myös eräisiin kristittyjen suuntauksiin. Vältin käyttämästä sanaa epäluulo, koska siihen sisältyy tuollainen luulemisen sivumerkitys. Minä en luule.

Valtuutettu Jussi Halla-ahon tuoreesta syytteestä

Halla-aho kirjoittaa itse tuoreesta syytteestä tässä. Parasta se lukea suoraan hänen omasta kommentistaan.

Kyllä pitää todeta että aivan käsittämättömästä asiasta voi näköjään saada syytteen nyky-Suomessa. Kyllä tulee todella mieleen Franz Kafkan kirjoittama Oikeusjuttu. Toisaalta kyllä tässä tyhmemmällekin rivien välistä paljastuu että koko syyte on täysin poliittinen.

Olen kirjoittanut islamilaisesta fundamentalismista muutama kuukausi sitten. Viittaan siinä kirjoituksessa mm pedofiliaan.

Yksi syytekohta Halla-ahoa vastaan on hänen kirjoituksestaan poimittu ja asiayhteydestä irrotettu lause:

"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."

Jotta minunkin fundamentalismi kirjoituksessa esiintynyt pedofilia-viittaukseni ei jäisi vain sen viittauksen varaan skannasin tuosta ajatollah Khomeinin kirjasta muutaman sivun.



ja sitten sivu jossa kerrotaan alle 9 vuotiaan tyttölapsen "omistamisesta" aviomiehensä toimesta. Lue ajatuksella numeroitu kohta 26.



Huomaa: edellä oleva teksti ei ole mistään keskiajalta. Ajatollah Khomeini oli vuoden 1979 Iranin vallankumouksen uskonnollinen ja poliittinen johtaja. Ja hänen uskonnolliset oppinsa ovat edelleen islamilaisessa maailmassa suuresti arvostettuja.

En ryhdy tässä tulkitsemaan islamin oppeja. Eikä kirjoitukseni väitä mitenkään että kaikki islamilaiset olisivat pedofiileja tai hyväksyisivät pedofiliaa. Mutta kovasti tuntuu uskonnon kupeessa esiintyvän nykyisin pedofiliaksi tulkittavaa eikä niitä ole pystytty islamissa pois-tulkitsemaan. Vai olisiko nyt että niitä vain luetaan asiayhteydestä irrotettuina?

Muutenkin islamin uskonnon tulkinta eroaa käsittääkseni kristillisen uskonnon tulkinnasta. Itse asiassa käsitykseni mukaan kunnon muslimilla ei ole ollenkaan oikeutta tulkita uskontoaan. Se on otettava lähes kirjaimellisesti sellaisenaan.

Radikaaleja

Ikuisena kapinallisena löysin yhtäkkiä mutkan kautta (Osmo Soininvaaran blogi) mielenkiintoisen Barrikadi nimisen blogisivuston. Käykää katsomassa ja lukemassa. Kirjoittajat ovat tunnettuja ja arvostettuja kynämiehiä. Ja aiheet saattavat jo olla poliittisen korrektiuden toisella puolenkin.

Itse löysin sivuston arvostetun talousmiehen KHT tilintarkastaja Pauli Vahteran linkin ja kirjoituksen myötä. Hän kirjoitti mielenkiintoisen laskelman meidän tukiviidakon väärinkäytöksestä. Vaikka kyse on yksittäistapauksesta siitä voi vetää yleisemmällekin tasolle johtopäätöksiä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja kun tällaisiakin blogeja alkaa syntyä. Mutta bloginpitäjä Harri kirjoitti blogissa terävästi ja osuvasti:

Kirjoittanut Harri Maaliskuu 19, 2009 - 16:23.

Tämän kirjoituksen jälkeen jätämme Barrikadissa maahanmuuttajat ja pakolaiset vähäksi aikaa rauhaan, ellei jotain poikkeuksellista tapahdu. Näin siksi, että suomalainen maahanmuutto- ja pakolaiskeskustelu kestää huonosti kritiikkiä ja leimaa kriitikot kärkkäästi rasisteiksi.


Muistan itse aikoinaan kontaktini lastensuojeluviranomaisten kanssa kun jouduin heille paperilla laskemaan elatusmaksujen todellisuutta. Minulla oli aikoinaan avioerossa 1970-luvulla ex-vaimolle jääneitä lapsia kolme kappaletta joiden elatukseen olin tietenkin velvoitettu osallistumaan.

Siinä kävi hiukan kuten noissa Vahteran tekemissä laskelmissa - summat osoittautuivat niin suuriksi että Suomen suurimman kaupungin Helsingin lastensuojeluasiantuntijat pyörittelivät silmiään eivätkä meinanneet uskoa. Kas kun eivätkä koskaan olleet itse vaivautuneet suorittamaan minun tekemieni laskelmien kaltaista analyysia.

En muista enää kovin tarkkaan kaikkia yksityiskohtia mutta periaatteessa meni jotenkin näin. Lastensuojeluviranomaiset eli alan ammattilaiset esittivät minulle nyyhkytarinoita miten minulle määritellyt elatusmaksut eivät missään tapauksessa riittäneet kolmen lapsen elättämiseen. Ensimmäinen järkytys ja yllätys heille tuli tuli kun ilmoitin ettei sen tarvitsekaan riittää. Eli jos minulle oli määrätty elatusmaksuja 3 x 500 mk/kk eli 1500 mk/kk oli tietenkin yhtä hyvätuloinen äitikin velvollinen osallistumaan lasten elättämiseen samalla summalla. Eli summa olikin jo kaksinkertainen. Sitten lisäsin summaan erilaiset yhteiskunnan lapsen huoltajalle maksamiin verovapaisiin tulonsiirtoihin kuten lapsilisät, lapsiperheiden asumistuet yms eli siihen summaan taisi tulla myös melkein saman verran lisää. Eli 3 lapsen elättämiseen olikin jo käytettävissä netto (siis verovapaana!) n 4500 mk/kk joka vastasi siihen aikaan yli 6000 mk kuukausipalkkaa. Taisi siihen aikaan keskipalkka Suomessa olla jotain 2500 mk/kk luokkaa.

Oli samaan aikaan löytänyt silloisen sosiaalihallituksen teettämän tutkimuksen (LATUMA niminen tutkimus ja siihen liittyvä tietokonemalli) jossa analysoitiin yksinhuoltajien asemaa ja elintasoa yhteiskunnassa. Tutkimuksen tulokset olivat "väärät". Ne eivät alkuunkaan tukeneet sitä silloin vallitsevaa mantraa miten yksinhuoltajaäidit ovat taloudellisessa ahdingossa ja tarvitsivat siten lisää yhteiskunnan tukia. Tutkimus totesi päinvastaista. Yksinhuoltajaäidit olivat varsin hyvässä asemassa taloudellisesti ja pärjäsivät alhaisissakin tuloluokissa varsin hyvin verrattuna perheisiin joissa oli kaksi työssä käyvää, yhteistuloiltaan enemmän ansaitsevaa huoltajaa ja jotka eivät siten saaneet samoja tukia kuin pienempituloiset yksinhuoltajat. Tutkimuksesta selvisi hyvin silloiset tuloloukut joista osa on edelleen voimassa. Tutkimus vaiettiin lähes täydellisesti kun ei ollut mitään asia-argumentteja joilla sen tulokset olisi voitu tuomita vääriksi.

Älkää ymmärtäkö väärin edellä kirjoittamaani. Kyllä minä ymmärrän että yksinhuoltajaäideillä oli vaikeaa ja heidän oli varmasti vaikea ryhtyä miettimään mitään uutta parisuhdetta lapsilaumansa kanssa. Kun minullekin kerran tuollaista nyyhkytarinaa esitettiin viranomaistenkin toimesta tarjouduin samoilla eduilla välittömästi ottamaan lapset huoltooni ja että pidin ehtoja taloudellisesti suorastaan houkuttelevina. Uusperheeni elintaso olisi välittömästi noussut jyrkästi. . Eikä minun kykyäni vastaan ollut lastensuojeluvirnaomaisilla mitään huomautettavaa kun olin vakituisessa kohtuupalkkaisessa työssä käyvä säännöllinen ja raitis. Eipä äiti ollutkaan enää valmis vaihtokauppaan.

Minun uskoni viranomaisten kykyyn on kyllä tällaisten omien kokemusten ja esimerkiksi Vahterankin tekemien laskelmien perusteella mennyt. Kun tähän vielä lisään Pauli Sumasen tekemät mielenkiintoiset laskelmat "Taloudellinen tasa-arvo miesten näkökulmasta" niin aika kyyniseksi tulee meille tarjottaviin taloudellisiin laskelmiin.

Mittakaavaetu

Istuin kokouksessa jossa ison jättiläisyrityksen edustaja kehuu miten he saavuttavat kokonsa johdosta "suuruuden ekonomiaa". En viitsinyt olla epäkohtelias ja huomauttaa että mikään luonnonlaki tuo ei kuitenkaan ole.

Jotkut puhuvat mittakaavaedusta tai skaalaedusta mutta kaikilla tarkoitetaan käsittääkseni samaa. En viitsinyt laittaa linkkiä Wikipediaa kun siellä oleva kirjoitus oli aika laiha.

Googlella löysin erään blogin otsikon "Pienuuden joustavuus, suuruuden ekonomia" joka näytti sekö osuvalta että houkuttelevalta. Mutta blogi oli ns suljettu johon ei päässyt ilman julkaisijan suostumusta.

Muistelin jossain kirjoittaneeni aiheesta ja löytyihän se:

Mittakaavaetu ei ole luonnonlaki. Joskus voi käydä toisinpäinkin. Byrokratia lisääntyy ainakin vaikka minkälainen virtaviivaistettu ja ulkoistettu prosessi asian ympärille luodaan. Se lienee melkein luonnonlaki ;)

Eduskunnan virkamiesten palkankorotukset ja miksei muutakin

Aika hurjan tuntuisia lukuja. Kun muualla puhutaan jo nollakorotuksista. Kuukausipalkkaan 450 euron korotus keväällä ja sitten samansuuruinen 450 ensi syksynä eli yhteensä 900 euroa kuukaudessa.

Ja nyt sitten on hirveä poru kun tuo kevään 450 siirrettäisiinkin syksyyn.

Ota nyt selvää tästä HS:n uutisesta mistä tässä on kysymys oikeasti. Mitä on jo sovittu? Sinänsä on härskiä ettei sopimuksia pidettäisi. Mutta herää kyllä myös kysymys kuka tuollaisia sopimuksia menee tekemään eduskunnassa ja millä valtuuksilla? Koko eduskunnan sisäinen päätöksentekokoneisto kansliatoimikuntineen pitäisi ottaa tarkkaan "läpivalaisuun".

Sauli Niinistö tekee hyvää työtä eduskunnan puhemiehenä ja hyvin samalla kansaa kosiskelevalla "populistisella" tyylillä millä Mauno Koivisto aikoinaan rakensi tiensä kansan suosioon ja tasavallan presidentiksi. Tosin hiukan ihmettelen että eikös se puhemies automaattisesti kuulu siihen eduskunnan kansliatoimikuntaan joka nuo palkankorotukset oli sopinut? Omat palkankorotuksensahan kansanedustajat ovat "häveliäästi" siirtäneet päätettäviksi vanhoille eläkeläiskavereistaan muodostetulle toimikunnalle.

Olen monta kertaa miettinyt (en muista olenko kirjoittanut blogissani) tuota populistiksi leimaamista. Mitäpä jos Sauli Niinistö ihan oikeasti edustaakin noita arvoja eikä vain esitä niitä (populistisesti ;)? Ja itse asiassa eikö ole aika inhimillistä että me kaikki yritämme tehdä vaikutuksen suosijoihimme? Ja eikö koko poliittisen toiminnan tehtävä ole tehdä sellaisia asioita jotka ovat hyväksi yhteiskunnalle ja miellyttävät äänestäjiä. Laitoin ihan tarkoituksella edellisessä lauseessa rinnakkain yhteisen hyvän ja äänestäjien miellyttämisen.

Olemmehan me törmänneet lukuisiin esimerkkeihin poliitikkojen puheista missä tylytkin saatetaan ottaa vastaan merkkinä poliitikon rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta joita edelleenkin suuren yleisön piirissä arvostetaan. Eli ne lisäävät poliitikon kannatusta.

Muistan osallistuneeni kerran erääseen keskusteluun jossa eräät kansanedustajat olivat huolissaan kansanedustajien uskottavuudesta ja halusivat ryhtyä parantamaan omaa uskottavuuttaan erilaisten markkinointikonsulttien avulla. Minun kantani asiassa oli ja on edelleen aika selvä: aito asia on uskottava sellaisenaan ei siihen mitään vippaskonsteja tarvita. Mutta jos yrität ajaa vääriä asioita niin niiden uskottavuutta on yritettävä parantaa erilaisilla kyseenalaisuuden rajoja hipovilla kikoilla.

Taisi olla joku vanha sanontakin: jos konstit ei auta otetaan kikat apuun.

Toisaalta on meillä sellainenkin sanonta että "totuus on taruakin ihmeellisempi". Jos tämä jälkimmäinen sanonta pitää paikkansa totuus onkin silloin se tukea tarvitseva.

On tämä vaikeaa ;)

Tästä muistankin venäläisen trubaduuri Vysotskin loistavan laulun "valhe on totuus" jonka erinomaisen suomennoksen on tehnyt laulaja Turkka Mali. Kuunnelkaa tuo laulu tuosta edellisestä linkistä - sieltä löytyy sanatkin tekstimuodossa. Vysotski on kuulunut jo vuosikymmenet turbaduuri suosikkeihini kotimaisten Juice Leskisen, Irwin Goodmanin ja Ruikonperän Multakurkun Jaakko Tepon kanssa. Tiedä sitten pitäisikö Irwinin olla samassa listassa kun hänen sanoituksensa taisivat useimmiten olla Vexi Salmen tekemiä? Ai niin Vexi Salmi ei ole pitkään aikaan kirjoitellut kolumniaan Iltalehdessä. Niitäkin yhteiskuntakriittisiä tekstejä alan jo kaivata.

On muitakin trubaduureja joista pidän. Hiski Salomaa kuuluu suosikkeihini ja Simo Salmisen aikoinaan laulama Protestilaulukin oli aika iskevä.

Ai niin. Vysotskin ystävillä on peräti oma seurakin Vysotskin ystävät ry.

Barack Obama

Katsoin viime yönä Barack Obaman televisiopuhetta. Muistelen tänään jossain iltapäivälehdessä nähneeni puolustusvoiman komentajan lausunnon Barack Obaman karismasta.

Kyllä Barack Obamalla on karismaa. Kyllä nämä Suomen poliitikkojohtajat tuntuu vaisuilta ja epäuskottavilta kun vertaa. Kyllä siinä amerikkalaiset haastattelevat median edustajat saivat perusteltuja ja vaikuttavia vastauksia kysymyksiinsä. Ei ollut mitään Vanhasen tai Kataisen puheista paistavaa epävarmuutta.

Puhe ja koko kyselytilaisuus oli niin suggestiivinen että en päässyt nukkumaan kun oli pakko kuunnella ja katsella ihan loppuun asti.

Musta Joutsen ilmestyi

Minua alkoi huvittaa kun kuulin maanantaina Ylen uutisissa että Musta Joutsen on vihdoinkin löytynyt.

Musta Joutsen kun on tullut kuuluisaksi myös toisella tavoin (englanniksi). Eli amerikkalainen matemaatikko Nassim Taleb on kirjassaan Musta Joutsen käyttänyt mustaa joutsenta esimerkkinä erittäin epätodennäköiselle sattumalle. Taleb käyttää Mustaa Joutsenta esimerkkinä miten joku asia on erittäin epätodennäköinen ja se silti tapahtuu. Hänen teostaan pidetään tärkeänä analyysinä miten ei pitäisi luottaa itsestäänselvyyksinä pidettyihin asioihin.

Näen ympärilläni päivittäin miten erilaisia päätöksiä tehdään perustuen jotenkin itsestäänselvyyksinä pidettyihin argumentteihin. Ja sitten ihmetellään kun tapahtuukin se mitä pidettiin erittäin epätodennäköisenä.

Musta Joutsen onkin olemassa ja on näyttäytynyt ;) Suosittelen ajatusseikkailua kaikille.

Inspiraatiolla vai perspiraatiolla?

En muista kuka kirjailija tuon kuolemattoman lauseen takana on. Mutta on varmaan oikeassa. Työkseen kirjoittaminen on kovaa työtä ja kirjoittamaan on asettauduttava joka päivä säännöllisesti ja sitten vain hikoiltava että tekstiä syntyisi. Ei siinä auta sellaista luksusta kuin inspiraatiota odottaa.

Minun kaltainen blogiaan amatöörinä kirjoittava voi sallia itselleen sellaisen luksuksen että odottaa jotain sopivaa inspiraatiota. Kirjoitin joskus erääseen alani ammattilehteen säännöllisesti kolumnia niin siihen ei kyllä passannut odottaa inspiraatiota. Onneksi lehden numeroita ilmestyi vain 1 kpl kuukaudessa niin aina löytyi ajankohtaisia aiheita.

Nykyään kirjoitan aika vähän julkisesti ammattiasioista. Syynä ei ole etteikö olisi aiheita, päinvastoin. Mutta palkkatyössä kun olen niin on säännösteltävä kirjoittamisiaan julkisiin ja poliittisesti korrekteihin aiheisiin.

Sain kyllä muistutuksen kirjoittamisen säännöllisyydestä kun eräs ammattitiedottaja ja nettisivustoja maksua vastaan asiakkailleen suunnitteleva ja konseptoiva konsultti kertoi tutkimusten mukaan surffailevien mielenkiinnon hiipuvan jos et päivitä blogiasi säännöllisesti.

Mutta tuollaisten epäsäännöllisesti päivittyvien sivujen seurantaankin on keksitty oivallinen lääke eli RSS-syöte. Löytyy täältä blogistani vasemmassa reunassa Tilaa-sanan alta valmiit linkit.

RSS-syötteiden seuraaminen onnistuu nykyään selaimilla (itse käytän selaimena Firefoxia), monilla sähköpostiohjelmilla (itse käytän pääasiassa Thunderbirdiä RSS syötteiden seuraamiseen) mutta löytyy myös aivan erillisiä lukijaohjelmia. Lukijaohjelmista minä olen pitänyt ehdottomasti parhaimpana eestiläistä Feedreaderiä. Uusimmassa version 3.13 asennuspaketissa on valittavissa käyttökieleksi myös suomi.

Ja on kätevää. Kun luen sähköpostejani näen samalla mihin seuraamillani sivustoilla on tullut uutta lukematonta sisältöä ja näen otsikot kertasilmäyksellä.

Jos et vielä käytä niin suosittelen kokeilemaan.

YyTeet saatiin päätökseen

Oli toisen kerran elämässäni YT-neuvotteluissa. Molemmilla kerroilla olen edustanut yhtä henkilöstöryhmää. Masentavaa puuhaa vaikka minun edustamani henkilöstö selvisi tällä kertaa irtisanomisilta. En puutu tarkemmin yksityiskohtiin koska en pidä tätä oikeana foorumi keskustella asiasta tämän tarkemmin.

Oli vain mielenkiintoinen yhteensattuma että kun YT:n päätöskokous pidettiin edellisenä päivänä niin seuraavana päivänä aamulla soittaa erään ammattijärjestön juristi. Hän kertoo että he ovat juuri menemässä käräjäoikeuden valmisteluistuntoon. Kaksi vuotta aiemmin käydyn YT:n jäljiltä tapahtui minunkin mielestäni selvästi laiton irtisanominen minun edustamassani henkilöstöryhmässä.

Siinä sitten palautui mieleen toinenkin irtisanomistapaus jonka ammattiyhdistyksen juristi oli ottanut hoitoonsa. Sain illalla kaverin kiinni puhelimella. Kiva oli kuulla äänestä kuulla että oli pitkän työttömyyskauden jälkeen kuitenkin työllistynyt vaikkakin entistä pienemmällä palkalla. Sekin tapaus ilmeisesti oli menossa käräjille ja vaikutti aika selvältä sekin.

Sitä en ymmärrä miksi näitä YT:eitä hoitavat johtajat eivät osaa hoitaa niitä korrektisti ja lainmukaisesti jolloin säästyisivät näiltä valtavilta täysin turhilta korvauksilta.

Yksikin kaveri vei juristinsa kanssa YT:ssä tapahtuneen irtisanomisensa käräjille. Aivan loppumetreillä käräjäoikeudessa olikin työnantaja sitten valmis sovintoon. Kaverin suu saatiin sovintosopimuksella suljettua eikä juttua päästy lukemaan iltapäivälehdistä. Mutta heti sovinnon synnyttyä kaveri osti itselleen uuden Harley Davidson moottoripyörän ja ajelle sillä nautiskellen ja myhäillen. Eikä kukaan ihmettele kuka sen moottoripyörän oikeasti joutui maksamaan.

Irvokasta on että nämä kaikki maksut ovat suoraan vähentäneet sitä taloudellista hyötyä mitä YT:ssä lähdettiin hakemaan. Mutta kun tällaiset palkkajohtajat touhuavat toisten rahoille heille tällaiset asiat ovat vain ikäviä pieniä arvovaltatappioita.

Ikävintä näissä on että kyse on tosijutuista.

Kastemekkoni yli 63 v takaa

Minut on lapsena kastettu ortodoksiksi. Kävin viime viikolla sisareni luona ja hän kaivoi erästä vaatearkusta minun äitini aikoinaan säästämän kastemekon. Mekko jossa minut kastettiin siis yli 63 v sitten.

Sitä yritettiin etsiä lapsenlapseni ristiäisiä varten mutta ei silloin löytynyt tai en muistanut siskoltani sitä kysellä. Ja lapsenlapseni on kastettu heidän tätinsä eli nuorimman tyttäreni kastemekossa. Sen oli anoppi aikoinaan suunnitellut ja muistaakseni taitavana ommellutkin ja siinä vain nauhaa vaihtamalla siniseksi tai punaiseksi sai kastemekosta sopivan pojalle tai tytölle. Jotenkin sitä nyt ollaan vaan niin perinteisiä että tuollaista erottelua harrastetaan edelleen.

No ensimmäinen lapsenlapseni oli tyttö ja minun kastemekossa oli peräti melkein koko alueelta sininen silkkivuoraus. Vuorin vaihtaminen punaiseksi olisi ollut hankalaa. Mutta nuorempi vajaa vuoden vanha pojanpoika olisi voitu kastaa tuossa.

Mutta tässä tuo 63 v kastemekko on valokuvassa. Paljon pitsiä ja röyhelöä 1945 vuoden ajan hengessä. Vaikka heti sodan jälkeen oli köyhää niin kastemekko oli hieno.

Kolmea lasta ensimmäisestä avioliitosta emme kastaneet ja erosin aikuisiässä minäkin kirkosta hiukan lasten syntymän jälkeen. Eikä syynä ollut minun tapauksessa mitenkään kirkollisverot koska seurakunnassa johon kuuluin sai maksamansa veronmäärän itse päättää. Seikka jota kyllä arvostan vieläkin. Mutta jos et maksanut mitään tuli muistutus.

Vanhin on muutamia vuosia sitten kääntynyt ortodoksiksi ja kastettu.

Toisen avioliiton kaksi lasta kastettiin luterilaisiksi vaimon sitä toivoessa eikä minulla ollut mitään aihetta vastustaakaan kun vaimoni sitä halusi.

Tällaista blogia kirjoittaessa joutuu aina miettimään mitä kirjoittaa lähimmäisistään ja mitä ei. Mutta tuskin lapseni pahastuvat - ei tässä mitään niin intiimejä paljastuksia ole. Ja kun lukevat blogiani niin jos haluavat voivat pyytää poistamaan kirjoituksen.

Itse olen joskus sanonut että jos nyt vanhempana katsoisin aiheelliseksi palata takaisin kirkon piiriin niin todennäköisesti se olisi kuitenkin ortodoksinen kirkko. Tunnen sen sittenkin kristillisistä kirkoista itseäni kulttuurisesti lähimmäksi. Ja pidän suuresti ortodoksisesta kirkkomusiikista.

Peliteoria on minua aina kiinnostanut ja olen usein uskonkysymyksissä mietiskellyt keskustelukumppaneitteni kanssa ns Pascalin vaakaa. Uskovaiset ystäväni eivät tuollaisesta ajattelusta pidä mutta minut tuntien ymmärtävät.

Muistan kun aikoinaan eräs hyvin sympaattinen uskovainen esimies tiesi minua kiinnostavan uskonasioistakin keskustelun. Ja hän hyvin hienotunteisesti mutta kuitenkin aina kerran vuodessa kokeili olisiko aika jotenkin otollinen. Kun kaveri oli hyvin älykäs esitinkin hänelle hyvin sofistisesti kysymyksen: Uskotko oikeasti että Jumala on Kaikkivaltias ja kykenee kaikkivoipana mihin tahansa ihmetekoihinkin. Vastaus tuli epäröimättä: Kyllä uskon.

Siinä vaiheessa totesinkin ykskantaan että siinä tapauksessa jätetään tämä asia Jumalalle. Kun (Granpa)Igorin on aika herätä niin kyllä Jumala silloin juolehtii (Granpa)Igorin herätyksestä - ei siinä tarvita ketään ihmisiä välikätenä. En ollut vielä isoisä tuolloin niin siksi laitoin tuon Granpa-sanan sulkuihin. Kaveria huvitti asia eikä hän mitenkään loukkaantunut, fiksu kun oli. Eikä sen jälkeen minua hänen toimestaan enää yritetty käännyttää.

Terve maalaisjärki amerikkalaisittain

Sain eilen työpaikalleni linkin joka vaikutti mielenkiintoiselta. Käväisin katsomassa ja kuuntelemassa ja tykästyin aivan mahdottomasti.

Suomen televisiossa esiintyy tällä hetkellä paraikaa maalaisjärki (tuli freudilainen erhekirjoitus ;) - tarkoitin maalaislääkäri Kiiminikinen. Ehdoton suosikkini. Törmäsin miehen maanmainioihin juttuihin jo kun hän puhui Ylen Jyväskylän alueradiossa. Ihastuttavaa. Tuollaisia lääkäreitä lisää. Joskus olen minäkin törmännyt tuollaisiin.

Näkee että heillä on intohimo omaan työhönsä. Itse kuulutan sellaista asennetta työhön. Ikävä että se asenne kuolee tai tapetaan hyvin usein nykyisessä työelämässä taitamattomien johtajien ohjauksessa. Mutta ilman sellaista asennetta ei synny huippusuorituksia on minun vakaa käsitykseni.

Mutta tuo amerikkalainen Practical Wisdom'ia käsittelevä luento jonka suomentaisin suomalaisella käsitteellä maalaisjärki. Linkki löytyy tässä. Barry Schwartz oli minulle entuudestaan tuntematon. Vaikka luento oli englanninkielinen sitä oli ainakin minun helppo seurata ja ymmärtää. Ja se oli niin mukaansa tempaavasti esitetty että istuin aivan kuin vangittuna kuuntelemassa ja katselemassa enkä malttanut keskeyttää.

Suosittelen lämpimästi jos on kiinnostunut työelämästä, sen ilmapiiristä, tuottavuudesta, tehtävänkuvauksista tai johtamisesta tai ylipäänsä vain mistä tahansa ihmisenä olemisesta. Kuuntele ja katsele. Hieno juttu.

Eläkekeskustelusta

Lukijani Teddy odotti minun kommentoivan vellovaa eläkekeskustelua.

Jotain kai asiasta on kirjoitettava. Olenhan itse jo nykysäännöksillä 63 v ikäisenä täyteen vanhuuseläkkeeseen oikeutettu ja olen vielä silti työelämässä vaikakkin ns osa-aikaeläkkeellä.

Ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara kirjoitti eläkkeista hyvin osuvasti ja mainiten osa-aikaeläkkeistä seuraava (siteerattu tuolta blogista, lihavointi minun):

"Sama valuvika on osa-aikaeläkkeessä, jonka piti auttaa työhönsä väsyneitä jaksamaan työelämässä pitempään. Tämä järjestely on toiminut aivan väärin, koska osa-aikaeläkkeelle ovat hakeutuneet ikääntyvistä työntekijöistä lähinnä hyväkuntoiset eivätkä huonokuntoiset. Järjestelmä on niin edullinen, että eräs eläkejohtaja sanoi taannoin, että jos osa-aikaeläkkeeseen oikeutettu ei ymmärrä sille hakeutua, hänelle pitäisi jo sillä perusteella myöntää täysi työkyvyttömyyseläke."

Vaikka sainkin aivohalvauksen 8 v sitten toivuin siitä täysin työkuntoon. Mutta n vuosi sen jälkeen jäin osa-aikaeläkkeelle kun arvioin juuri tuon edellä siteeratun eläkejohtajan tavoin. Järjestelmä on niin edullinen että olisi hölmöä jättää sitä käyttämättä. Eli olen ollut jo 7 vuoden ajan töissä vain joka toinen viikko.

Omasta mielestäni olen juuri tuollainen Soininvaaran kuvaama "lähinnä hyväkuntoinen". Toisaalta jos ihan rehellisesti yritän arvioida niin olisinko jaksanut tehdä vaativaa täyspäiväistä työtä täyspainoisesti jos olisin rehkinyt täyspäiväisesti viimeiset seitsemän vuotta. Nyt on työviikko pitänyt minut nuorehkossa seurassa ja elämässä mukana ja eläkeviikko on taas antanut minun kerätä voimia taas työviikkoa varten. Kenties olisin jo eläköitynyt aikaisemmin? Nyt olen jopa ajatellut muutaman vuoden vielä jatkavani työelämässä. Kriteeriksi olen asettanut että minulla on oikeasti jotain vielä annettavaa ja että minulla itselläni on vielä mielenkiintoa ja osaan pysyä ajassa mukana koko ajan jopa kiihtyvällä IT alalla. Ei sitä ole enää ihan kolmekymppinen eikä edes nelikymppinen - se pitää toki myöntää.

Osa-aikaeläke perustui kylmiin taloudellisiin laskemiin. Eläkematemaatikot (joiden osaamista en suuremmin arvosta koska ovat niin usein erehtyneet laskelmissaan ennenkin!) olivat laskeneet että on halvempaa maksaa tuettua pientä osa-eläkettä ihmisille jotka sitten nostavat myös palkkaa ja kartuttavat eläkevaroja siltäkin osin lisää kuin että jäisivät 7-8 vuotta aikaisemmin raihnaisina täydelle vanhuuseläkkeelle. Yksinkertainen esimerkki jolla asian voi havainnollistaa: nykyisestä osa-aikatyön palkastani maksamme työnantajani kanssa yhdessä enemmän eläkemaksuja kuin mitä saan käteeni eläkettä. Eli tilanteeni on eläkerahastojen näkökulmasta +- 0. Jos tämä auttaa lykkäämään minun täydelle vanhuuseläkkeelle siirtymistä muutamalla vuodella eteenpäin niin ne muutaman vuoden eläkerahat ovat säästyneitä eläkejärjestelmältä.

Jos taas olisin kaikissa tapauksissa täyspäivätyössä jatkaneena ollut niin hyväkuntoinen edelleen etten millään sairauskriteerillä olisi ollut oikeutettu täyteen vanhuuseläkkeeseen kuin vasta vanhuuseläkkeen alaikärajan (nyt 63 v ) täytyttyä niin mitään säästöä ei olisi todellisuudessa tapahtunut - tosin ei mitään kustannuksiakaan koska eläkerahastojen näkökulmasta on kyse +- 0 tilanteesta. No jos olisin ollut täyspäivätyössä olisi eläkerahasto vielä karttunut - osa-aikaeläkkeellä ollessani se ei kartu mutta ei pienenekään.

Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa tulla Matti Vanhasen aivoitukseen. Jos olisin vuosi sitten jäänyt heti täyseläkkeeseen oikeutettuna täydelle vanhuuseläkkeelle olisin siirtynyt kuormittamaan eläkejärjestelmää "täydellä kuormalla". Ja jos nyt nostamalla alaikäraja takaisin 65 ikävuoteen pysyisin edelleen terveenä ja täysin työkykyisenä säästettäisiin Vanhasen mallilla 2 vuoden eläkemenot minun osaltani.

Mutta Matti Vanhasen Rukan hiihtoretkimallihan on ihan elämälle vieras. Sellaisen voi keksiä vain Matti Vanhasen kaltainen kirjoituspöytätyöläinen joka ei ollenkaan ymmärrä että ihmiset todella uupuvat paljon aikaisemmin kuin 63 tai 65 vuotiaina minkä osoittavat juuri keskimääräiset eläkkeelle jäännin ikätilastot.

Mutta tuossa Matti Vanhasen hiihtoretkimallissa on niin paljon -isi reunaehtoja ja konditionaalissa olevia näkökohtia että pidän esitystä ihan sammakkona. Ja näyttäisi ettei Matti Vanhasessa ole miestä myöntää erehtyneensä. Eli olemme päätyneet ihan typerään arvovaltakiistelyyn. Enkä jaksa enää paljon kuunnella SDP puheenjohtaja Urpilaisenkaan kutsuisinko "naukumista" kun se sellaiselta kuulostaa. Ihan kuin pikkulapset hiekkalaatikolla.

Vielä eräs pieni jännä yksityiskohta osa-aikaeläkkeestä. Osa-aikaeläkettä luotaessa ei ilmeisesti ollenkaan ajateltu todella sellaisia hyväkuntoisia jotka vielä osa-aikaeläkkeellä ollessaan edistyvät urallaan ja saavat ehkä ylimääräisiä palkankorotuksia. Minä olen joutunut kieltäytymään sellaisesta ja jopa pari kertaa pyytänyt palkanalennusta jotta en menettäisi eläkettäni. Kyllä henkilöstöpäälliköt ovat ihmetelleet että harvoin ovat törmänneet tapaukseen että joku työntekijä tulee pyytämään palkan alennusta. Tutkittuani tarkemmin asiaa havaitsin kyllä että ilman noita rajoituksia olisi osa-aikaeläkejärjestelmä tarjonnut liian helppoja porsaanreikiä esimerkiksi yritysjohtajille.

Lukijani Teddy ilmeisesti halusi myös että kirjoittaisin mielipiteeni myös siitä että olisiko tuo kolmikantavalmistelu ollut sittenkin välttämätön. Kyllä se minusta olisi ollut välttämätön. Jos pääministeri Vanhanen ja valtionvarainministeri Katainen kahdestaan päättävät tuollaiset asiat niin kovin on hataralla pohjalla hallituksen päätösten valmistelu. Tietääkseni kumpikaan ei ole edes eläkevakuutusten asiantuntijoita.

Muutenkin Vanhanen esiintyy jo aivan kuin hallitus pääministereineen olisi korkein päättävä elin yhteiskunnassamme. Ja Vanhanen näyttää nyt sitten kolmikannalle ja AY liikkeelle kaapin paikan. Nyt pitäisi kyllä eduskunnan ottaa takaisin oma asemansa ja näyttää Vanhaselle kaapin paikka.

Vanhasen hätäiset myöntelyt että kansanedustajan sopeutumiseläkkeisiin pitäisi saada muutoksia lienee täyttä roskaa. Jos ymmärsin oikein noita (muhkeita?) sopeutumiseläkkeitä saa tällä hetkellä n 90 työkykyistä ja -ikäistä ex-kansanedustajaa eli me elätämme 200 sijasta melkein 300 kansanedustajaa. Muutama ex-kansanedustaja onkin opiskellut ja kirjoittanut väitöskirjankin opintovelattomasti tuon sopeutumiseläkkeen turvin. Osa heistä on sen jälkeen muistaakseni taas palannut eduskuntaankin.

Ja maatalousyrittäjien eläke-eduthan ovat aivan järkyttävän hyvät. Mikäli oikein tiedän niin he maksavat eläkemaksuina aivan mitättömiä summia muihin yrittäjin tai palkannauttijoihin verrattuina ja eläkeikärajakin taisi olla 56 v. Tosin siellä taidetaan käyttää erilaisia nimityksiä - kyse on kai nimitystasolla jostain luopumisesta tai sukupolvenvaihdoksesta tms. Mutta käytännössä kyse on silti siitä että sen jälkeen ei enää tarvitse tehdä työtä ja meillä muilla kansalaisilla sitä kutsutaan jäämiseksi eläkkeelle ;)

No, tulipahan pitkähkö kirjoitus mutta ehkä selvittää lukijalleni Teddyllekin näkemyksiäni ajankohtaisesta aiheesta ja perusteluista näkemyksilleni. Jos oikein ymmäesin niin Teddy nimenomaan oli kiinnostunut perusteluistani.

Luonnonvastaiset kannusteet

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin useaan otteeseen nimikkeen perverse incentives alla. Eli tässä tuorein ja tässä aiempi jo kaksi ja puoli vuotta vanha juttu.

Käsite tuli esiin mielenkiintoisella tavalla tänään lauantai-aamuna Ylen Ykkösaamu ohjelmassa jossa haastateltiin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta tämänhetkisestä taloustilanteesta ja maailmanlaajuisesta lamasta. Ohjelman näkee tästä linkistä jälkikäteen muutaman viikon. En pidä Erkki Liikasesta henkilönä alkuunkaan (tosin tuntematta häntä suuremmin henkilökohtaisesti, kirjeenvaihtomme jäi aikoinaan yksipuoliseksi) mutta arvio on enemmän tuollainen eettis-moraalinen. Mies on todennäköisesti huippuälykäs ja taitava kyynärpäistäänkin. Kuvaisin käsitteellä "liukas luikki" jos se ilmaisisi näkemystäni lukijalle.

Mutta mielenkiintoista oli pääjohtaja Liikasen analyysi eräästä suuresta Amerikan talouskriisin osatekijästä. Hän kertoi suureksi ongelmaksi paljastuneen luottolaitosten johtajien kannusteet. Pankinjohtajat saivat sitä suuremmat kannusteet (bonukset) mitä enemmän ja mitä suurempia luottoja myönnettiin ulos. Kannusteita ei ollut suinkaan suhteutettu siihen tulivatko lainat koskaan maksetuiksi takaisin.

Ja riskejä pienennettiin sitten jakamalla riskit erilaisiksi johdannaisiksi muutettuina ja myymällä ne erilaisille jälleenrahoittajille esim ns hedge rahastoille.

Eli Yhdysvaltain luottolaitosten johtajat nauttivat valtavia luonnonvastaisia taloudellisia kannusteita - oiva esimerkki perverse incentives'eistä. Ja kun niiden johdannaisia levitettiin ympäri maapallon globaaleille finanssimarkkinoille niin nyt niitämme noiden kannusteiden tuloksia.

Tekee mieleni taas muistella vanhoja sanontoja että "sitä kerää satona mitä on kylvänyt" joka taitaa olla ihan raamatullinen (muistikuvani voi pettää) tai sitten työelämässä nykyään usein kuullun "sitä saa mitä tilaa".

"Sitä saa mitä tilaa" olen kuullut usein käytettävän yrityselämässä kun vain numeroilla johtavat yritysjohtajat asettavat erilaisia avainluku-suoritustaso-mittareita alaisilleen ja ne usein muodostavat sitten myös taloudellisen palkitsemisen mittariston. Eräs tällainen paljon nykyään käytetty järjestelmä on saanut nimen Balanced Scorecard.

Mutta ei auringon alla asiat mitään uusia ole. Kuuluisa amerikkalainen management professori Peter Drucker kirjoitti jo vuonna aiheesta Managemnet by Objectives.

Minulla oli kunnia kuunnella jo 1970-luvun alkupuolella siihen aikaan tunnetun Management by Objectives kirjoja kirjoittaneen gurun John W Humble'in oppeja erään keskieurooppalaisen opinahjon kurssilla ja siten vielä keskustella henkilökohtaisestikin mittaamisen ongelmallisuudesta. Termiä "perverse inventive" ei varmaan siihen aikaan 1970-luvun alussa ollut edes keksitty mutta ilmiö oli toki tunnettu jo silloin. Itse kuulin koko käsitteestä tuolla nimellä vasta n 3 v sitten. Ja ymmärsin että ilmiö oli siihen aikaan ollut jo amerikkalaisten bisnesprofessorien tutkimuskohteena.

Eli kun kuuntelin pääjohtaja Liikasen haastattelua ja lausuntoa tajusin että meidän koko globaali talouskriisi on kiteytettynä noiden luonnonvastaisten kannusteiden lopputulosta.

Ja ketkä ovat hyötyneet? Lukekaapa erään tuttavani Kauppalehden blogissa muutama päivä sitten kirjoittama esimerkki. Voiko tuota enää selvemmin kuvailla.

Hurraa perverse incentives - vielä lapsenlapsemme maksavat noita amerikkalaisten pankinjohtajien kannusteita Suomessakin.

Herätys. Kyllä nyt kannattaa erilaiset yritysjohtajien bonukset ja optiot yms kannusteet evaluoida uudestaan perusteellisesti. Eihän noita kannusteita nauttivat yritysjohtajat niitä itse mene huonontamaan.

Ai niin. Yksi asia jäi kokonaan käsittelemättä: eläkeputki. Minun mielestäni se olisi välittömästi tukittava ja lopetettava. Jos oikeasti halutaan pidentää ihmisten työssäoloa niin tuollaista eläkeputkea ei minun mielestäni saisi olla helpottamassa työnantajia saneerauksissaan. Mutta miten asia pitäisi hoitaa on sitten kokonaan toinen juttu. Keski-Euroopassa kuitenkin saneerauksissa ei tuollaista eläkeputkea ole käytettävissä ja se heijastuu siellä ikääntyvien pidentyneinä työurina. Tässä tekee mieleni viitata edelliseen kirjoitukseeni ja siellä esittämääni "sitä saa mitä tilaa" näkökohtaan.

Taistolaisuus

Muistan aikoinaan ihmetelleeni ns taistolaisuutta. Ostin muutaman kerran Tiedonantaja nimisen lehden jota joskus jopa kadulla kaupustelemallakin myytiin. Yritin ymmärtää mitä kyseisen aatteen kannattajat oikein ajoivat takaa. Jotenkin jotkut kuulemani lauseet ns taistolaisten sanomina eivät oikein mahtuneet minun ajatusmaailmaani. Ja vielä enemmän ihmettelin kun joukossa oli muutamia vanhoja koulukavereita, joita olin tottunut pitämään älykkäinä.

Tiedonantajan juttujen lukeminen oli ihan käsittämätöntä. Raamattukin oli enemmän järkeen käypää kuin Tiedonantajan jutut. Minun mielestäni jokaisen täysijärkisen ihmisen olisi pitänyt tuollainen tajuta. En voinut ymmärtää tuollaista sokeaa uskoa.

Työväenlauluista olen kyllä aina pitänyt kovasti vaikka ei ne mitään taistolaisten yksinoikeutta olleet. Kuutelen minä pääsiäisenä ortodoksisen liturgiankin vaikka en ole ns uskossa. Ja nykyään suren vappuna ettei työväenlaulut enää soi radiossa. Onneksi minulla on muutama levytys joilla voin ilahduttaa itseäni vappuna.

Matkustin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa 1958 ja sen jälkeen lähes vuosittain, matkailualalla kun olin siihen aikaan töissä. Ihan mukavia matkat olivat ja hyvinhän siellä lännestä tulleet rahoillaan pärjäsivät. Arvostin suuresti sikäläistä korkeakulttuuria ja nautin siitä täysin siemauksin.

Ymmärsinhän minä että siellä oli meitä alhaisempi elintaso ja vapautta rajoitettiin jostain minulle ihan käsittämättömistä syistä. Kaikki oli omilla silmillä nähtävissä. Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden tuhlailu ja tehottomuus oli silmiinpistävää. Ja se aivopesu jota siellä yritettiin harjoittaa oli käsittämätöntä sekin. Mutta osasin minä nähdä siellä ihan hyviäkin asioita.

Kun Neuvostoliitto hajosi niin muutaman kerran oikein mietin että nytkö sitten on asiat paremmin? Ja ymmärsin kun siellä eläkeläiset ja vanhat kommunistit pitivät mielenosoituksia vanhan menon puolesta. Vanhat kommunistit vain yksinkertaisesti aivopestyinä. Mutta eläkeläiset olivat todella hädissään mistä saivat leipänsä kun inflaatio laukkasi ja eläkkeiden maksut viivästyivät. Joskus kiteytin käsitykseni täällä Suomessa keskustelukumppaneilleni vertauksella "vapautta ei voi sivellä leivän päälle" eli mitä sillä tekee vapaudella jos ei ole varaa edes ruokaan.

Lueskelin Jukka Kemppisen blogista

"Vastaavasti on kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea verkosta Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus. ”Valmistauduimme siihen, että olisimme tottelevaisia, kun tulee tiukka paikka. Vallankumous. Annoimme itsemme käytettäväksi sellaiselle politiikalle, jonka tiesimme tekevän silloin paljon väärää. Tiesimme myös mitä se olisi voinut tehdä.”"

Hyvä jos nyt jälkeen päin on edes tuota mieltä. Mutta ne taistolaiset joiden kanssa 1970-luvulla asioista keskustelin olivat kuin fundamentalisti-uskovaiset. Täynnä sokeaa yksipuolista uskoa ja kiihkoa oman asiansa oikeutukseen. Eikä minkäänlaista epäilyäkään että siinä olisi ollut mitään väärää. Suoraan sanoen pidinkin heitä hiukan yksinkertaisina ja/tai aivopestyinä. Kyllä minäkin menetin muutaman kaverin kun uskalsin olla eri mieltä.

Eri mieltä olen ollut sitten koko elämäni ajan milloin mistäkin. Nuorempana se vaati enemmän rohkeutta ja itseluottamusta. Tässä 60+ iässä on jotenkin päivänselvää että voi rohkeasti olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta. Harvoin minun täytyy miellyttää ketään mielipiteilläni. Totta kai yritän olla kohtelias ja hienotunteinen myös eri mieltä oleville mutta se ei tarkoita että minun pitäisi olla samaa mieltä.

Mutta olen kyllä myöntänyt (joskus jopa helpostikin) erehtyneenikin jos joku on onnistunut keskustelussa kääntämään käsitykseni vahvoilla argumenteilla. Ja aina silloin tällöin tuollaisia tilanteitakin on tullut eteeni.

Eli aikamoinen vastarannan kiiski olen ollut melkein koko ikäni.