Kävin viikko sitten Kuopiossa. Ja tunsin lievää nostalgiaa. Asuinhan siellä kymmenisen vuotta yli 20 vuoden Savossa asumisen ajasta.
Muistan joskus helsinkiläisten tuttujeni ihmetelleen, että miten sinä helsinkiläisenä voit siellä Savossa asua. Siinä yhteydessä minä kehitin sanonnan, josta pidän kiinni yhä edelleen: joko savolaisia vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi ne eivät jätä ketään.
Mutta tämä oma junttiuteni tuli taas mieleen kun ostin Kuopiossa ostoskeskuksesta viisi kappaletta rakastamani Jaakko Tepon, Ruikonperän Multakurkun CD äänilevyä. Osa niistä on minulla ollut vanhoina C-kasetteina, mutta nyt voin kuunnella noita kappaleita autossakin. Olen jo kolme vuotta sitten kirjoittamassani blogikirjoituksessa maininnut pitäväni Jaakko Tepon musiikista. Oopperamusiikin rakastamisesta (jota siis rakastan) minua tuskin juntiksi pelkästään luokitellaan.
Minussa on alkanut ilmetä muitakin junttiuteen vivahtavia piirteitä. Olen vuosi vuodelta alkanut yhä enemmän pitää myös perussuomalaisista ja Timo Soinista. Nykyään sen voi jo tunnustaa. Sen verran salonkikelpoisesta asiasta on jo kyse että kehtaa tunnustaakin. Vaikka vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara vielä pitääkin perussuomalaisten kannattajia pääosin oppimattomina luusereina ja syrjäytyneinä. Muistan tuollaisista ylemmyydentuntoisista asenteista monen vihreän aktiivinkin Soininvaaraa arvostelleen jo silloin kun olin mukana Vihreissä.
Ja suhtaudun kontrolloimattomaan maahamuuttoonkiin ja sen mukana tuomiiin epäkohtiin hyvin kriittisesti. Enkä osaa oikein avarakatseisesti suhtautua fundamentalisti-islamistien lisääntymiseen Suomessa maahanmuuuton myötä vaikka muuten aika suvaitsevainen kosmopoliitti uskoisin olevani.
Eli varmaan minusta alkaa pinnan alta paljastua yhä selvemmin aito punaniska- perusjuntti onhan tuossa edellä sen verran junttiuteen viittaavia piirteitä.
Hienostelevien tuttujen lienee parasta jo alkaa väistää vähän kauempaa vaikka en uskokaan tällaisen minun kaltaisen junttiuden olevan tarttuvaa laatua.
27.10.2010
17.10.2010
Olli Rehnin näkemyksiä
Kuuntelin hämmästyneenä uutisvirtaa. EU-kommissaari Olli Rehn rinnastaa eduskunnan puhemies Sauli Niinistöä hänen Kreikka-lausunnoistaan perussuomalalsiten Timo Soiniin.
Mielenkiintoista että Timo Soiniin vertaamisesta on tullut uusi tapa halventaa muita poliitikkoja jos he eivät ole asettuneet Ainoan Oikean Asenteen taakse.
Lisäksi on ihmetelty että miksi EU-komissaari alkaa jo osallistua kansalliseen poliittiseen keskusteluun.
Olen tavannut joskus aikoinaan vihreissä ympyröissä Olli Rehnin. Hän tuntui siihen aikaa 'hengailevan' enemmän vihreiden joukossa kuin omiensa. Mukavan tuntuinen kaveri jäi silloin käsityksekseni. Mutta valta tuntuu vieneen miehen mukanaan.
Mielenkiintoista että Timo Soiniin vertaamisesta on tullut uusi tapa halventaa muita poliitikkoja jos he eivät ole asettuneet Ainoan Oikean Asenteen taakse.
Lisäksi on ihmetelty että miksi EU-komissaari alkaa jo osallistua kansalliseen poliittiseen keskusteluun.
Olen tavannut joskus aikoinaan vihreissä ympyröissä Olli Rehnin. Hän tuntui siihen aikaa 'hengailevan' enemmän vihreiden joukossa kuin omiensa. Mukavan tuntuinen kaveri jäi silloin käsityksekseni. Mutta valta tuntuu vieneen miehen mukanaan.
Kirkosta eroaminen kirkon näkökulmasta
En ole enkä ole koskaan ollut luterilaisen kirkon jäsen. Eli joku voi minulta evätä puhe- ja arvosteluoikeuden sen vuoksi. Mutta ei se mitään.
Olen vuosi sitten kirjoittanut luterilaisen kirkon iäisyyskäsityksestä.
Nyt minua on jäänyt ihmetyttämään toinen asia. Yleisradion Homoillaksi nimetyn keskusteluohjelman oletetaan aiheuttaneen ennätysmäisen eroamisen luterilaisesta kirkosta (osa 2 näkyy tästä).
Kirkosta on vajaa viikossa eronnut uutisten mukaan jo 12000 ihmistä.
Sen sijaan että kirkko olisi huolestunut että 12000 ihmistä jää nyt ilman uskon tuomaa pelastusta se nyt samojen uutisten mukaan onkin huolissaan vain kirkon tuloista.
Toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut kirkon tapakristityt jäsenetkin havahtuvat vihdoin huomaamaan että kirkolla on ehkä sellaisia arvoja joita he eivät jaakkaan. Ja sitten he havaitsevat siinä syyn erota kirkosta.
Kuuntelin tuon homoilta-keskustelun. Ei siellä nyt niin järisyttäävää esitetty. Jotkut yksittäiset kirkon fundamentalistijäsenet esittivät vain omia homoille kielteisiä näkemyksiä. Moni kuitenkin koki esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Räsäsen puhenevuorot ikään kuin kirkon asenteeksi.
Minä ymmärrän kirkon huolen rahasta. Kirkollisveroja 12000 jäseneltä saadaan aikamoinen määrä. Toisaalta jonkin aikaahan siinä menee ennen kuin tuo tulovirta loppuu. Parasta tehdä hyvissä ajoin tarvittavat budjettikorjaukset.
Toisaalta kirkon markkinointistrategit - brändityöryhmä - voisivat pitää hätäistuntoja ja miettiä miten kirkon sanoma mukautettaisiin joustavasti uuteen markkinatilanteeseen.
Minulla ei ole omakohtaista kantaa miten kirkon pitäisi menetellä. Luterilainen kirkko on muuttanut oppejaan herkästi markkinatilanteen mukaan. Minusta ylenmääräinen sanoman markkinoihin sopeutus ei oikein sovi uskonnollisia arvoja puolustavalle kirkolle. Ortodoksinen kirkko, siten kuin sitä uskoa täällä Suomessa harjoitetaan, on hyvin konservatiivi muuttamaan oppejaan. Samoin katolinen kirkko on sidoksissa paavin kulloisiinkin käsityksiin. Onneksi nuo kristillisten kirkkojen käsitykset ei ole kuitenkaan niin jyrkkiä kuin fundamentalisti-islam.
Minulla on homo tuttuja jo 50 vuoden takaa. Mielelläni suon heille kunniallisen aseman yhteiskuntaamme. Itse olen suhtautunut hyvin liberaalisti homoihin. Joskus olen sanonutkin että mitä se minulle kuuluu mitä he makuuhuoneissaan tekevät.
Mutta sitä en oikein ymmärrä että vaikka tuo parisuhteen rekisteröinti saatiin vihdoinkin aikaan niin nyt vaaditaan erityisesti vihreiden toimesta sukupuolineutraalia avioliittoa lainsäädäntöön ja varmasti sitä myötä myös kirkoille. Miten sukupuolineutraali aviolitto eroaa parisuhteen rekisteröinnistä niin sitä ei vahingossakaan mainita. Oikein ihmettelen asiaa. Minulle on ihan selvä miksi tuota sukupuolineutraalia aviolittoa ajetaan sellaisella fanaattisuudella. Ja argumenttina koko ajan että oltaisiin vain tasa-arvoisia. Vanhingossakaan tuon sukupuolineutraalin avioliiton ajajat eivät kerro että piiloagendana on saada homoillekin sen avulla täysi adoptio-oikeus.
Olen vuosi sitten kirjoittanut luterilaisen kirkon iäisyyskäsityksestä.
Nyt minua on jäänyt ihmetyttämään toinen asia. Yleisradion Homoillaksi nimetyn keskusteluohjelman oletetaan aiheuttaneen ennätysmäisen eroamisen luterilaisesta kirkosta (osa 2 näkyy tästä).
Kirkosta on vajaa viikossa eronnut uutisten mukaan jo 12000 ihmistä.
Sen sijaan että kirkko olisi huolestunut että 12000 ihmistä jää nyt ilman uskon tuomaa pelastusta se nyt samojen uutisten mukaan onkin huolissaan vain kirkon tuloista.
Toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut kirkon tapakristityt jäsenetkin havahtuvat vihdoin huomaamaan että kirkolla on ehkä sellaisia arvoja joita he eivät jaakkaan. Ja sitten he havaitsevat siinä syyn erota kirkosta.
Kuuntelin tuon homoilta-keskustelun. Ei siellä nyt niin järisyttäävää esitetty. Jotkut yksittäiset kirkon fundamentalistijäsenet esittivät vain omia homoille kielteisiä näkemyksiä. Moni kuitenkin koki esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Räsäsen puhenevuorot ikään kuin kirkon asenteeksi.
Minä ymmärrän kirkon huolen rahasta. Kirkollisveroja 12000 jäseneltä saadaan aikamoinen määrä. Toisaalta jonkin aikaahan siinä menee ennen kuin tuo tulovirta loppuu. Parasta tehdä hyvissä ajoin tarvittavat budjettikorjaukset.
Toisaalta kirkon markkinointistrategit - brändityöryhmä - voisivat pitää hätäistuntoja ja miettiä miten kirkon sanoma mukautettaisiin joustavasti uuteen markkinatilanteeseen.
Minulla ei ole omakohtaista kantaa miten kirkon pitäisi menetellä. Luterilainen kirkko on muuttanut oppejaan herkästi markkinatilanteen mukaan. Minusta ylenmääräinen sanoman markkinoihin sopeutus ei oikein sovi uskonnollisia arvoja puolustavalle kirkolle. Ortodoksinen kirkko, siten kuin sitä uskoa täällä Suomessa harjoitetaan, on hyvin konservatiivi muuttamaan oppejaan. Samoin katolinen kirkko on sidoksissa paavin kulloisiinkin käsityksiin. Onneksi nuo kristillisten kirkkojen käsitykset ei ole kuitenkaan niin jyrkkiä kuin fundamentalisti-islam.
Minulla on homo tuttuja jo 50 vuoden takaa. Mielelläni suon heille kunniallisen aseman yhteiskuntaamme. Itse olen suhtautunut hyvin liberaalisti homoihin. Joskus olen sanonutkin että mitä se minulle kuuluu mitä he makuuhuoneissaan tekevät.
Mutta sitä en oikein ymmärrä että vaikka tuo parisuhteen rekisteröinti saatiin vihdoinkin aikaan niin nyt vaaditaan erityisesti vihreiden toimesta sukupuolineutraalia avioliittoa lainsäädäntöön ja varmasti sitä myötä myös kirkoille. Miten sukupuolineutraali aviolitto eroaa parisuhteen rekisteröinnistä niin sitä ei vahingossakaan mainita. Oikein ihmettelen asiaa. Minulle on ihan selvä miksi tuota sukupuolineutraalia aviolittoa ajetaan sellaisella fanaattisuudella. Ja argumenttina koko ajan että oltaisiin vain tasa-arvoisia. Vanhingossakaan tuon sukupuolineutraalin avioliiton ajajat eivät kerro että piiloagendana on saada homoillekin sen avulla täysi adoptio-oikeus.
11.10.2010
Lomalla eläkettä odottaen
Olen siirtynyt tänään lomalle. Se kestää marraskuun loppuun ja sitten siirryn 1.12.2010 täys(vanhuus)eläkkeelle.
Onneksi ehdin olla 8 vuotta osa-aikaeläkkeellä. Se oli ikään kuin pehmeä laskeutuminen eläkkeelle. Ehti tottua ajatukseen.
Onhan eläkkeelle jääminen meille miehille tällaisessä luterilaisen työmoraalin yhteiskunnassa usein henkisesti aika rasittava juttu. Vaikka olen ollut vain ortodoksi olen koko elämäni ajan silti omaksunut tämän yhteiskunnan (luterilaiset) arvot. Ehkä siinä auttoi että venäläinen isänikin oli saanut jollain tavoin preussilaisen kasvatuksen.
Meidän suomalaisten käsitys kun venäläisten työmoraalista perustuu pitkälle vain neuvostoyhteiskuntaan jossa yritettiin jalostaa sitä uutta uljasta homo sovieticusta kuitenkin huonolla menestyksellä.
Kyllä tämä eläkkeelle siirtyminen minuakin 'rassaa' mutta näyttää siltä että kykenen sen tuomat muutokset hallitsemaan. Suurin ongelma onkin ehkä vain konkreettinen tulojen puolittuminen.
Tässä yhteydessä huomaan minäkin aika konkreettisesti minkälaisen eläkkeiden yleisen leikkauksen aiheutti eduskunnan lähes keskustelematta ja mukisematta v 2005 muutokset työeläkejärjestelmään. Ja täydellä voimalla ne purevat vasta lapsieni ikäluokkaan.
Ainoat voittajat pitkässä juoksussa ovat ilmeisesti vain työeläkejärjestelmää johtavat henkilöt. Esimerkkiä tässä. Irvokasta on että siihen hyötyvään porukkaan kuuluvat myös työntekijöiden omat edusmiehet AY-liikkeestä.
Onneksi ehdin olla 8 vuotta osa-aikaeläkkeellä. Se oli ikään kuin pehmeä laskeutuminen eläkkeelle. Ehti tottua ajatukseen.
Onhan eläkkeelle jääminen meille miehille tällaisessä luterilaisen työmoraalin yhteiskunnassa usein henkisesti aika rasittava juttu. Vaikka olen ollut vain ortodoksi olen koko elämäni ajan silti omaksunut tämän yhteiskunnan (luterilaiset) arvot. Ehkä siinä auttoi että venäläinen isänikin oli saanut jollain tavoin preussilaisen kasvatuksen.
Meidän suomalaisten käsitys kun venäläisten työmoraalista perustuu pitkälle vain neuvostoyhteiskuntaan jossa yritettiin jalostaa sitä uutta uljasta homo sovieticusta kuitenkin huonolla menestyksellä.
Kyllä tämä eläkkeelle siirtyminen minuakin 'rassaa' mutta näyttää siltä että kykenen sen tuomat muutokset hallitsemaan. Suurin ongelma onkin ehkä vain konkreettinen tulojen puolittuminen.
Tässä yhteydessä huomaan minäkin aika konkreettisesti minkälaisen eläkkeiden yleisen leikkauksen aiheutti eduskunnan lähes keskustelematta ja mukisematta v 2005 muutokset työeläkejärjestelmään. Ja täydellä voimalla ne purevat vasta lapsieni ikäluokkaan.
Ainoat voittajat pitkässä juoksussa ovat ilmeisesti vain työeläkejärjestelmää johtavat henkilöt. Esimerkkiä tässä. Irvokasta on että siihen hyötyvään porukkaan kuuluvat myös työntekijöiden omat edusmiehet AY-liikkeestä.
Muukalaisviha?
"Ainoan oikean totuuden" Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 10.10.2010 Kelan tutkimusprofessorina toimivan Heikki Hiilamon mielipidekirjoituksen "Yhteiskunnan kahtiajako lietsoo muukalaisvihaa".
Mielipidekirjoituksessa voimakas kriittisesti eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin suhtautuva maahanmuuttokriittisyydeksi nimitetty aika laajalle kansan piirissä levinnyt virtaus on muuttunut käsitteeksi muukalaisviha tai muukalaisvastaisuus.
Kannattaa lukea itse kirjoitus ja siihen sisältyvät analyysi. Varmaankin paljon Perussuomalaiset puolueen kannatuksesta ja sen noususta johtuu Hiilamon analyysissään esittämästä kasvaneesta syrjäytymisestä ja syrjäytymisen pelosta.
Suosittelen lukemaan Homma ry:n (Hommaforumin taustajärjestö) keväällä 2010 teettämän mielipidetutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttokysymyksiin.
Hiilamon analyysi on myös loogisesti virheellinen tuosta muukalaisviha-muukalaisvastaisuusnimittelystä johtuen mutta myös toisella tavalla. Muukalaisvastaisuus ja muukalaisviha ovat tietenkin kaikin puolin vastustettavia ilmiöitä kuten myös aito rasismi. Mutta kriittinen suhtautuminen eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin on ihan eria asia. Ja se lieveilmiö on meille ulkomailta tulevat meidän oloihimme sopeutumattomat, huonosti koulutetut ja huonosti työllistyvät. Ja joista melkoinen osa selvästi tulee sen vuoksi että meillä jaetaan anteliaasti erilaisia sosiaalietuuksia uusille tulijoille. Joskus jopa anteliaammin kuin oman maan vastaavassa asemassa oleville kansalaisille. Mutta en nyt sen enempää tässä analysoi mitä kansoja ja uskontokuntia nuo ryhmät edustavat. Sitä tietoa on riittävästi saatavissa netissä.
Mutta tuohon Hiilamon syrjäytymisselitykseen minulla on vastakkaista aineistoa. Itse kuulun maahanmuuttokriittisiin mutta muukalaisvihaa tai -vastaisuutta en tunnusta potevani. Sehän olisikin aika irvokasta kun olen etniseltä taustaltani maahanmuuttaja-pakolaisen lapsi. No nyt joku keksii tuohon kaikenlaisia piilotulkintoja että poden jotain ns Tukholma- eli panttivankisyndroomaa ja suhtaudun siksi kielteisemmin muukalaisiin kuin etnisesti 100% suomalainen.
Minun maahanmuuttokriittisyyteni on ihan pragmaattinen. Omat syrjäytyneet yms ongelmatapaukset olemme velvollisia hoitamaan mutta kun muutenkin jo elämme lainavaroilla koko maa ja sen sosiaaliturva ei meillä ole mitään järkeä että toimimme koko maailman runsaskätisenaä ja anteliaana avustus- ja sosiaalitoimistona.
Hiilamo ei ole ilmeisesti analysoinut kaikkea käytettävissä olevaa tietoa joka osin kumoaa hänen teoriansa että kyse olisi jostain huono-osaisten syrjäytymisestä ja epävarmuudesta.
Edellisissä kunnallisvaaleissa näytti perussuomalaisten kannatus kovasti lisääntyneen. Ja erääksi syyksi todella arveltiinkin että se oli ainoana puolueena nostanut puheenaiheeksi eräiden maahanmuuton kielteisten puolien kriittisen arvioinnin.
Helsingin ja miksei myös Uudenmaan vaalipiirit ovat mielenkiintoisia analysointikohteita äänestyskäyttäytymisestä vaalisalaisuudesta huolimatta. Voi olla että jossain muilla isoilla paikkakunnalla esiintyisi sama ilmiö. Mutta kun minä olen syntyperältäni helsinkiläinen en tunne muuta Suomea yhtä hyvin. Eli pääkaupunkiseidulla saadaan aika yksityskohtaisia äänestystietoja kun tulokset lasketaan ja julkistetaan äänestysaluekohtaisinakin. Äänestysalueet seuraavat aika tarkoin kaupunginosia ja eri kaupunginosien tiedetään olevan kovin erilaisia väestön sosioekonomiselta taustalta. Pääkaupunkiseutulaiset tietävät minkälaisia paikkoja on Westend, Kulosaari, Munkkiniemi, Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari jne - ei niillä alueilla kovin huonossa asemaa olevia syrjäytyneitä asu. Sotilashenkilöiden poliittista suuntautuneisuutta voi hiukan arvioida tutkimalla Santahaminan äänestysaluetta.
Halveksivasti rotu-tohtoriksikin nimitelty tohtori Jussi Halla-aho oli perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa Helsingissä. Hän oli erittäin perusteellisesti tiedemiehen analyyttisyydellä kirjoittanut maahanmuutosta ja sen erilaisista ongelmista. Oli hän myös analysoinut maahanmuuton ongelmattomiakin puolia. Ja sai melkoisen henkilökohtaisen äänivyöryn kuntavaaleissa. Perussuomalaisen Tony Halmeen äänivyöry aikoinaan tuli Itä-Helsingin köyhiltä ja slummiutuneilta alueilta. Mutta nyt perussuomalaiset saivat Helsingissä melkoisesti ääniä myös noilta edellä kuvaamiltani "eliittialueilta". Se oli hämmästyttävää kun niitä lukuja analysoin. Ei niiltä alueilta aikaisemmin perussuomalaisia äänestetty.
Siinä Hiilamolle miettimistä että onko perussuomalaisten odotetussa menestyksessä vain syrjäytyneiden ksenofobiasta kyse.
Muuten olen Hiilamon kanssa sama mieltä että sosiaaliturvamme ei ole kaikilta osin onnistunut tehtävissään.
Mielipidekirjoituksessa voimakas kriittisesti eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin suhtautuva maahanmuuttokriittisyydeksi nimitetty aika laajalle kansan piirissä levinnyt virtaus on muuttunut käsitteeksi muukalaisviha tai muukalaisvastaisuus.
Kannattaa lukea itse kirjoitus ja siihen sisältyvät analyysi. Varmaankin paljon Perussuomalaiset puolueen kannatuksesta ja sen noususta johtuu Hiilamon analyysissään esittämästä kasvaneesta syrjäytymisestä ja syrjäytymisen pelosta.
Suosittelen lukemaan Homma ry:n (Hommaforumin taustajärjestö) keväällä 2010 teettämän mielipidetutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttokysymyksiin.
Hiilamon analyysi on myös loogisesti virheellinen tuosta muukalaisviha-muukalaisvastaisuusnimittelystä johtuen mutta myös toisella tavalla. Muukalaisvastaisuus ja muukalaisviha ovat tietenkin kaikin puolin vastustettavia ilmiöitä kuten myös aito rasismi. Mutta kriittinen suhtautuminen eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin on ihan eria asia. Ja se lieveilmiö on meille ulkomailta tulevat meidän oloihimme sopeutumattomat, huonosti koulutetut ja huonosti työllistyvät. Ja joista melkoinen osa selvästi tulee sen vuoksi että meillä jaetaan anteliaasti erilaisia sosiaalietuuksia uusille tulijoille. Joskus jopa anteliaammin kuin oman maan vastaavassa asemassa oleville kansalaisille. Mutta en nyt sen enempää tässä analysoi mitä kansoja ja uskontokuntia nuo ryhmät edustavat. Sitä tietoa on riittävästi saatavissa netissä.
Mutta tuohon Hiilamon syrjäytymisselitykseen minulla on vastakkaista aineistoa. Itse kuulun maahanmuuttokriittisiin mutta muukalaisvihaa tai -vastaisuutta en tunnusta potevani. Sehän olisikin aika irvokasta kun olen etniseltä taustaltani maahanmuuttaja-pakolaisen lapsi. No nyt joku keksii tuohon kaikenlaisia piilotulkintoja että poden jotain ns Tukholma- eli panttivankisyndroomaa ja suhtaudun siksi kielteisemmin muukalaisiin kuin etnisesti 100% suomalainen.
Minun maahanmuuttokriittisyyteni on ihan pragmaattinen. Omat syrjäytyneet yms ongelmatapaukset olemme velvollisia hoitamaan mutta kun muutenkin jo elämme lainavaroilla koko maa ja sen sosiaaliturva ei meillä ole mitään järkeä että toimimme koko maailman runsaskätisenaä ja anteliaana avustus- ja sosiaalitoimistona.
Hiilamo ei ole ilmeisesti analysoinut kaikkea käytettävissä olevaa tietoa joka osin kumoaa hänen teoriansa että kyse olisi jostain huono-osaisten syrjäytymisestä ja epävarmuudesta.
Edellisissä kunnallisvaaleissa näytti perussuomalaisten kannatus kovasti lisääntyneen. Ja erääksi syyksi todella arveltiinkin että se oli ainoana puolueena nostanut puheenaiheeksi eräiden maahanmuuton kielteisten puolien kriittisen arvioinnin.
Helsingin ja miksei myös Uudenmaan vaalipiirit ovat mielenkiintoisia analysointikohteita äänestyskäyttäytymisestä vaalisalaisuudesta huolimatta. Voi olla että jossain muilla isoilla paikkakunnalla esiintyisi sama ilmiö. Mutta kun minä olen syntyperältäni helsinkiläinen en tunne muuta Suomea yhtä hyvin. Eli pääkaupunkiseidulla saadaan aika yksityskohtaisia äänestystietoja kun tulokset lasketaan ja julkistetaan äänestysaluekohtaisinakin. Äänestysalueet seuraavat aika tarkoin kaupunginosia ja eri kaupunginosien tiedetään olevan kovin erilaisia väestön sosioekonomiselta taustalta. Pääkaupunkiseutulaiset tietävät minkälaisia paikkoja on Westend, Kulosaari, Munkkiniemi, Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari jne - ei niillä alueilla kovin huonossa asemaa olevia syrjäytyneitä asu. Sotilashenkilöiden poliittista suuntautuneisuutta voi hiukan arvioida tutkimalla Santahaminan äänestysaluetta.
Halveksivasti rotu-tohtoriksikin nimitelty tohtori Jussi Halla-aho oli perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa Helsingissä. Hän oli erittäin perusteellisesti tiedemiehen analyyttisyydellä kirjoittanut maahanmuutosta ja sen erilaisista ongelmista. Oli hän myös analysoinut maahanmuuton ongelmattomiakin puolia. Ja sai melkoisen henkilökohtaisen äänivyöryn kuntavaaleissa. Perussuomalaisen Tony Halmeen äänivyöry aikoinaan tuli Itä-Helsingin köyhiltä ja slummiutuneilta alueilta. Mutta nyt perussuomalaiset saivat Helsingissä melkoisesti ääniä myös noilta edellä kuvaamiltani "eliittialueilta". Se oli hämmästyttävää kun niitä lukuja analysoin. Ei niiltä alueilta aikaisemmin perussuomalaisia äänestetty.
Siinä Hiilamolle miettimistä että onko perussuomalaisten odotetussa menestyksessä vain syrjäytyneiden ksenofobiasta kyse.
Muuten olen Hiilamon kanssa sama mieltä että sosiaaliturvamme ei ole kaikilta osin onnistunut tehtävissään.
6.10.2010
Natsi-Saksa oli oikeusvaltio
Otsikko on haastava. Mutta älkää tulkitko väärin. En ole millään tavoin ollut koskaan kansallissosialismin kannattaja tai suosija.
Otsikon aiheella viittaan virkamiesten tai poliitikkojen Suomessa nauttimaan immunitettiin.
Oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies näkevät harvoin mitään syytä puuttua vääryyksiin ja usein laittomuuksiinkin joita kansalaiset ovat kohdannneet viranomaisissa ja ovat sitten kannelleet näille korkeimmille lainvalvojille luullen saavansa asiassaan oikeutta. Erittäin harvoin saavat ja jos silloinkaan mitään muuta kuin että nämä lainvalvojat antavat lakia rikkoneelle virkamiehelle vain huomautuksen "vastaisen varalle".
Täysin merkityksetöntä. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Tunnen muitakin tapauksia aika paljon eräiden vanhojen järjestöyhteyksieni johdosta.
Merkityksettömyydestä on osoituksena että usein samat viranomaiset saattavat täysin pelkäämättä tehdä samaa laittomuutta vuodesta toiseen. Kyse on meillä kirjoittamattomasta oikeuslähteestä jonka nimenä on maantapa.
Kuten eräs eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen juristijäsen sanoi kun käsittelyssä oli eräiden kansanedustajien esille ottama asia "oikeuskanslerin toimien laittomuudesta". Selitys oli "ettei ole ollut tapana syyttää oikeuskansleria".
Kansalaisista tuntuu nykymenolla siltä, kuin väärin menetelleillä virkamiehillä ja laillisuusvartijoilla olisi joku korkeampi ja jalompi päämäärä oikeuttamassa vallan väärinkäyttöön. Olen seuraavassa suomentanut vertailuksi saksalaista lainsäädäntöä vuodelta 1936. Kannattaisi ehkä ottaa oppia natsi-Saksan lainsäädännöstä "Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936":
Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936:
§ 1 Rangaistusvapaus myönnetään rangaistavista teoista, joihin tekijä on joutunut yli-innokkuudesta taistellessaan kansallissosialististen ajatusten puolesta. Poisluettuja ovat kuitenkin tahalliset teot, joista on ollut seurauksena ihmishengen menetys sekä teot, joiden luonne tai vaikuttimet ovat kunniattomat.
Rangaistukset, jotka 1. momentin teoista ovat tämän lain voimaantullessa saaneet lainvoiman, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön, raukeavat. Keskeneräiset tapaukset raukeavat, mikäli teko on tehty ennen 20.04.1936, eikä uusia tapauksia enää käynnistetä.
Käännös on minun. Löysin koko asian eräästä saksalaisesta natsi-Saksan oikeudenkäyttöä käsittelevästä kirjasta.
Johtopäätös on looginen. Saksassa oli kirjoitettu laki jolla yli-innokkaat hyvän asian puolesta laittomuutta tehneet jätettiin syyttämättä ja rankaisematta.
Vaikka oikeusjärjestyksemme on hyvin samanlainen kuin Saksassa ja perustuu pääasiassa kirjoitettuihin lakeihin niin meillä tuohon samaan lopputulokseen päädytään korkeimpien lainvalvojien (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) soveltamalla maantavalla.
Eli natsi-Saksa toimi tuossakin tiukasti pykälien mukaan.
Siinä sitä miettimistä lukijoille.
Otsikon aiheella viittaan virkamiesten tai poliitikkojen Suomessa nauttimaan immunitettiin.
Oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies näkevät harvoin mitään syytä puuttua vääryyksiin ja usein laittomuuksiinkin joita kansalaiset ovat kohdannneet viranomaisissa ja ovat sitten kannelleet näille korkeimmille lainvalvojille luullen saavansa asiassaan oikeutta. Erittäin harvoin saavat ja jos silloinkaan mitään muuta kuin että nämä lainvalvojat antavat lakia rikkoneelle virkamiehelle vain huomautuksen "vastaisen varalle".
Täysin merkityksetöntä. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Tunnen muitakin tapauksia aika paljon eräiden vanhojen järjestöyhteyksieni johdosta.
Merkityksettömyydestä on osoituksena että usein samat viranomaiset saattavat täysin pelkäämättä tehdä samaa laittomuutta vuodesta toiseen. Kyse on meillä kirjoittamattomasta oikeuslähteestä jonka nimenä on maantapa.
Kuten eräs eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen juristijäsen sanoi kun käsittelyssä oli eräiden kansanedustajien esille ottama asia "oikeuskanslerin toimien laittomuudesta". Selitys oli "ettei ole ollut tapana syyttää oikeuskansleria".
Kansalaisista tuntuu nykymenolla siltä, kuin väärin menetelleillä virkamiehillä ja laillisuusvartijoilla olisi joku korkeampi ja jalompi päämäärä oikeuttamassa vallan väärinkäyttöön. Olen seuraavassa suomentanut vertailuksi saksalaista lainsäädäntöä vuodelta 1936. Kannattaisi ehkä ottaa oppia natsi-Saksan lainsäädännöstä "Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936":
Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936:
§ 1 Rangaistusvapaus myönnetään rangaistavista teoista, joihin tekijä on joutunut yli-innokkuudesta taistellessaan kansallissosialististen ajatusten puolesta. Poisluettuja ovat kuitenkin tahalliset teot, joista on ollut seurauksena ihmishengen menetys sekä teot, joiden luonne tai vaikuttimet ovat kunniattomat.
Rangaistukset, jotka 1. momentin teoista ovat tämän lain voimaantullessa saaneet lainvoiman, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön, raukeavat. Keskeneräiset tapaukset raukeavat, mikäli teko on tehty ennen 20.04.1936, eikä uusia tapauksia enää käynnistetä.
Käännös on minun. Löysin koko asian eräästä saksalaisesta natsi-Saksan oikeudenkäyttöä käsittelevästä kirjasta.
Johtopäätös on looginen. Saksassa oli kirjoitettu laki jolla yli-innokkaat hyvän asian puolesta laittomuutta tehneet jätettiin syyttämättä ja rankaisematta.
Vaikka oikeusjärjestyksemme on hyvin samanlainen kuin Saksassa ja perustuu pääasiassa kirjoitettuihin lakeihin niin meillä tuohon samaan lopputulokseen päädytään korkeimpien lainvalvojien (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) soveltamalla maantavalla.
Eli natsi-Saksa toimi tuossakin tiukasti pykälien mukaan.
Siinä sitä miettimistä lukijoille.
Puoluejohtajien Sinnemäki - Soini debatti televisiossa
Katselin ja kuuntelin television Ajankohtaisen kakkosen järjestämää puoluejohtajien Sinnemäki ja Soini debattia. Löytyy Ylen Areenasta kuukauden ajan.
Mielenkiintoista oli kahden loistavan "moottoriturvan" kaksintaistelu sanoin. Jos nyt pitäisi valita kumpi oli parempi debatissa en osaisi sanoa. Ahtaissakin paikoissa molemmat jaksoivat kuitenkin hymyillä.
Mutta ei tuolla mitään todellista asiaa ollut. Molemmat yrittivät pussittaa toisiaan. Kun molemmat ovat taitavia keskustelijoita ja hoksottimet ovat enemmän kuin kohdallaan ei siinä kumpikaan langennut mihinkään toisen virittämään ansaan.
Nautittavaa sirkushuvia, verbaaliakrobatiaa.
Jos et nähnyt niin katso Ylen Areenasta.
Mielenkiintoista oli kahden loistavan "moottoriturvan" kaksintaistelu sanoin. Jos nyt pitäisi valita kumpi oli parempi debatissa en osaisi sanoa. Ahtaissakin paikoissa molemmat jaksoivat kuitenkin hymyillä.
Mutta ei tuolla mitään todellista asiaa ollut. Molemmat yrittivät pussittaa toisiaan. Kun molemmat ovat taitavia keskustelijoita ja hoksottimet ovat enemmän kuin kohdallaan ei siinä kumpikaan langennut mihinkään toisen virittämään ansaan.
Nautittavaa sirkushuvia, verbaaliakrobatiaa.
Jos et nähnyt niin katso Ylen Areenasta.
Tyhmiä kysymyksiä autoilusta
Otsikoin haastavasti seuraavat tyhmiksi kysymyksiksi vaikka monta vuotta olin yhden esimieheni kanssa samaa mieltä ettei tyhmiä kysymyksiä ole edes olemassa. Sehän vasta tyhmää onkin jos jättää kysymästä.
Ensimmäinen kysymykseni liittyy polttoainesäiliön täyttöaukon sijaintiin. Miksi se on toisissa autoissa ajajan puolella eli eteenpäin katsottaessa vasemmalla puolella ja sitten toisissa se on apumiehen eli oikealla puolella. Ja näyttää korreloivan voimakkaasti auton valmistusmaahan. Eli japanilaisissa autoissa täyttöaukko on ajajan eli vasemmalla puolella. Eurooppalaisilla täyttöaukko on oikealla eli apumiehen puolella.
Poikkeuksia näyttää olevan. Englannissa valmistetut japanilaiset auto noudattavat japanilaista käytäntöä. Liikenteessä olen seurannut Peugeot'tia ja yllätyksekseni havainnut sen vaihtelevan mallista riippuen. Toisaalta onhan nykyään aika paljon samalle alustalle valmistettuja eri merkkisiä autoja. Muistaakseni Citroen C1 ja Toyota Aygo on rakennettu samalle pohjalle ja taisi mukana olla joku kolmaskin merkki joka käyttää samaa alustaa.
Viimeksi ihmettelin liikennevaloissa tätä uudehkoa retro-Miniä. Siinä näytti olevan täyttöaukko vasemmalla ajajan puolella kuten japanilaisilla ja minä kun olin kuvitellut autoa brittiläiseksi.
Ehkä joku arvon lukija tietää vastauksenkin. Se varmaan löytyisi googlaamallakin (ihana uusverbi) mutta kun kokeilin parilla hakusanalla ei löytynyt.
Toinen kysymys liitty kytkimeen. Sen ymmärrän hyvin että jos pitää autoa punaisissa liikennevaloissa ylämäessä pelkällä kaasulla ja kytkimellä niin kuluuhan siinä kytkin kun sitä koko ajan liu'uttaa.
Mutta mikä paikka kuluu jos pidät kytkintä pohjassa, vaihde ykkösellä ja pidät autoa paikalla jarrupolkimella? Vai kuluuko joku paikka vähemmän jos laitan vaihteen vapaalle ja laitan käsijarrun päälle. Ja jos tässä jälkimmäisessä joku paikka kuluu niin mikä se on? Käsijarrun vaijeriko? Ja jos pidänkin paikoilla jalkajarrulla?
Kaikkea sitä tuleekin ihmeteltyä. Ja tehtyä tikusta asiaa kun ei maailmoja syleilevät poliittiset jutut oikein jaksa nyt innostaa.
Ai niin. Olin niin onnellinen kun pääsin vihdoinkin eroon kuukausikaupalla eteisen lattialla lojuneista viimeisistä vuokratuista muuttolaatikoista. Suurimman osan palautin heti muuttoa seuranneella viikolla mutta kun tavaran sijoittelussa oli tilaongelmia niin kesti vähän pidempään. Tuntui eteinen illalla ulos lähtiessä niin kummallisen tilavalta ;)
Ensimmäinen kysymykseni liittyy polttoainesäiliön täyttöaukon sijaintiin. Miksi se on toisissa autoissa ajajan puolella eli eteenpäin katsottaessa vasemmalla puolella ja sitten toisissa se on apumiehen eli oikealla puolella. Ja näyttää korreloivan voimakkaasti auton valmistusmaahan. Eli japanilaisissa autoissa täyttöaukko on ajajan eli vasemmalla puolella. Eurooppalaisilla täyttöaukko on oikealla eli apumiehen puolella.
Poikkeuksia näyttää olevan. Englannissa valmistetut japanilaiset auto noudattavat japanilaista käytäntöä. Liikenteessä olen seurannut Peugeot'tia ja yllätyksekseni havainnut sen vaihtelevan mallista riippuen. Toisaalta onhan nykyään aika paljon samalle alustalle valmistettuja eri merkkisiä autoja. Muistaakseni Citroen C1 ja Toyota Aygo on rakennettu samalle pohjalle ja taisi mukana olla joku kolmaskin merkki joka käyttää samaa alustaa.
Viimeksi ihmettelin liikennevaloissa tätä uudehkoa retro-Miniä. Siinä näytti olevan täyttöaukko vasemmalla ajajan puolella kuten japanilaisilla ja minä kun olin kuvitellut autoa brittiläiseksi.
Ehkä joku arvon lukija tietää vastauksenkin. Se varmaan löytyisi googlaamallakin (ihana uusverbi) mutta kun kokeilin parilla hakusanalla ei löytynyt.
Toinen kysymys liitty kytkimeen. Sen ymmärrän hyvin että jos pitää autoa punaisissa liikennevaloissa ylämäessä pelkällä kaasulla ja kytkimellä niin kuluuhan siinä kytkin kun sitä koko ajan liu'uttaa.
Mutta mikä paikka kuluu jos pidät kytkintä pohjassa, vaihde ykkösellä ja pidät autoa paikalla jarrupolkimella? Vai kuluuko joku paikka vähemmän jos laitan vaihteen vapaalle ja laitan käsijarrun päälle. Ja jos tässä jälkimmäisessä joku paikka kuluu niin mikä se on? Käsijarrun vaijeriko? Ja jos pidänkin paikoilla jalkajarrulla?
Kaikkea sitä tuleekin ihmeteltyä. Ja tehtyä tikusta asiaa kun ei maailmoja syleilevät poliittiset jutut oikein jaksa nyt innostaa.
Ai niin. Olin niin onnellinen kun pääsin vihdoinkin eroon kuukausikaupalla eteisen lattialla lojuneista viimeisistä vuokratuista muuttolaatikoista. Suurimman osan palautin heti muuttoa seuranneella viikolla mutta kun tavaran sijoittelussa oli tilaongelmia niin kesti vähän pidempään. Tuntui eteinen illalla ulos lähtiessä niin kummallisen tilavalta ;)
5.10.2010
Yksinhuoltaja-maahanmuuttajaäidit
Maahanmuuttajissa on tilastojen valossa huomattavasti kantaväestöä enemmän yksinhuoltajia:
"Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Jorma Vuorion mukaan Suomessa asuvista somalialaisista naisista 46 % on yksinhuoltajia. "- Se on hätkähdyttävä luku." Yksinhuoltajuus ei Vuorion mukaan ole somalikulttuureissa yleensä tavallista. Vähemmistövaltuutettu Biaudet'n mukaan jatkoselvitykselle ei ole tarvetta. (AL 9.9.2010)"
Ihmeteltävän paljon. Selitykseksi olen nähnyt lähinnä tarjottavan taloudellisten huolien aiheuttamia paineita parisuhteelle. Jossain hämärästi viitataan mahdollisesti piilossa olevaan moniavioisuuten. Ja jos tuo huomio 'yksinhuoltajuus ei somalikulttuureissa ole yleensä tavallista' pitää paikkansa niin on syytä ihmetellä lisää.
Mutta en ole nähnyt laajemmin mainintaa mahdolliseen sosiaalituilla keinotteluun. Lihavoin tuon sanan mahdolliseen tarkoituksella ettei synny väärinkäsityksiä. Yle on uutisoinut aiheesta v 2009 ja yhdessä kommenttipuheenvuorossa oli tuostakin mahdollisuudesta maininta.
Suomessa on yksinhuoltajien (useimmiten äitejä) turvaksi olemassa lakisääteinenn elatustuki. Eli jos isä ei kykene jostain syystä maksamaan erossa määrättyjä tai sovittuja elatusmaksuja maksaa kunta säädettyä elatustukea. Nykyisellään n 140 euroa lasta kohti. Summa on verovapaa.
Kirjoitin perusteluksi "jostain syystä" koska mikä tahansa laiminlyönti syystä riippumatta oikeuttaa yksinhuoltajan saamaan tuon elatustuen.
Jos elatusvelvollinen (=useimmiten isä) on esimerkiksi työtön tms perusteella kyvytön maksamaan elatusmaksua yksinhuoltajalle (=useimmiten äidille) voi hän anomuksesta saada vapautuksen korvata takaisin noita maksettuja elatustukia.
Jos yksinhuoltajalla, yleensä äidillä on esimerkiksi 10 lasta, lukuhan ei somaliperheissä ole harvinainen, saa hän muiden verovapaiden tulonsiirtojen (asumistuki, lapsilisät jne) lisäksi verovapaata elatustukea n 1400 euroa kuukaudessa. Eli lapsilisät ja elatustuki yhdessä ovat verottomina n 3000 euroa kuukaudessa ja jos mukaan lasketaan vielä mahdollinen asumistuki vastaa nuo tulot ehkä n 4000 euron bruttopalkkaa ansiotyöstä. Ei siis mitään kadehdittavan ruhtinaallista mutta saattaa hyvinkin ylittää reilusti kouluttamattoman ja ammattitaidottoman, kenties jopa lukutaidottoman yksinhuoltajan ansiomahdollisuudet palkkatyöstä.
Sosiaalitoimiston toimeentulotukilaskelmissa nuo elatustuet otetaan kai huomioon tukea alentava luulisin. Ellei niitä sitten katsota soveltamisohjeiden sallimiksi "vähäisiksi" avustuksiksi, jotka eivät pienennäkään toimeentulotukea. En ole löytänyt tuosta ohjeita.
"Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Jorma Vuorion mukaan Suomessa asuvista somalialaisista naisista 46 % on yksinhuoltajia. "- Se on hätkähdyttävä luku." Yksinhuoltajuus ei Vuorion mukaan ole somalikulttuureissa yleensä tavallista. Vähemmistövaltuutettu Biaudet'n mukaan jatkoselvitykselle ei ole tarvetta. (AL 9.9.2010)"
Ihmeteltävän paljon. Selitykseksi olen nähnyt lähinnä tarjottavan taloudellisten huolien aiheuttamia paineita parisuhteelle. Jossain hämärästi viitataan mahdollisesti piilossa olevaan moniavioisuuten. Ja jos tuo huomio 'yksinhuoltajuus ei somalikulttuureissa ole yleensä tavallista' pitää paikkansa niin on syytä ihmetellä lisää.
Mutta en ole nähnyt laajemmin mainintaa mahdolliseen sosiaalituilla keinotteluun. Lihavoin tuon sanan mahdolliseen tarkoituksella ettei synny väärinkäsityksiä. Yle on uutisoinut aiheesta v 2009 ja yhdessä kommenttipuheenvuorossa oli tuostakin mahdollisuudesta maininta.
Suomessa on yksinhuoltajien (useimmiten äitejä) turvaksi olemassa lakisääteinenn elatustuki. Eli jos isä ei kykene jostain syystä maksamaan erossa määrättyjä tai sovittuja elatusmaksuja maksaa kunta säädettyä elatustukea. Nykyisellään n 140 euroa lasta kohti. Summa on verovapaa.
Kirjoitin perusteluksi "jostain syystä" koska mikä tahansa laiminlyönti syystä riippumatta oikeuttaa yksinhuoltajan saamaan tuon elatustuen.
Jos elatusvelvollinen (=useimmiten isä) on esimerkiksi työtön tms perusteella kyvytön maksamaan elatusmaksua yksinhuoltajalle (=useimmiten äidille) voi hän anomuksesta saada vapautuksen korvata takaisin noita maksettuja elatustukia.
Jos yksinhuoltajalla, yleensä äidillä on esimerkiksi 10 lasta, lukuhan ei somaliperheissä ole harvinainen, saa hän muiden verovapaiden tulonsiirtojen (asumistuki, lapsilisät jne) lisäksi verovapaata elatustukea n 1400 euroa kuukaudessa. Eli lapsilisät ja elatustuki yhdessä ovat verottomina n 3000 euroa kuukaudessa ja jos mukaan lasketaan vielä mahdollinen asumistuki vastaa nuo tulot ehkä n 4000 euron bruttopalkkaa ansiotyöstä. Ei siis mitään kadehdittavan ruhtinaallista mutta saattaa hyvinkin ylittää reilusti kouluttamattoman ja ammattitaidottoman, kenties jopa lukutaidottoman yksinhuoltajan ansiomahdollisuudet palkkatyöstä.
Sosiaalitoimiston toimeentulotukilaskelmissa nuo elatustuet otetaan kai huomioon tukea alentava luulisin. Ellei niitä sitten katsota soveltamisohjeiden sallimiksi "vähäisiksi" avustuksiksi, jotka eivät pienennäkään toimeentulotukea. En ole löytänyt tuosta ohjeita.
29.9.2010
Johtamisen evoluutiosta
Jossain vaiheessa Suomessa oltiin olevinaan kovin ylpeitä meidän omasta managerointiopistamme eli 'Management by Perkele' tyylistä.
Kirjoitin eilen tänne blogiin Hjallis Harkimon johtamistyylistä Diili nimisessä televisio-ohjelmassa. Tänään katsoin jonkun vanhan suomalaisen sotilasfarssi-genreä edustavan elokuvan. Samanlaista huutoa ja räyhäämistä siinäkin. Ilmeisesti molemmat edustavat jotain tuollaista 'Management by Perkele'-oppia.
Kun olen vanha sivari en ole käynyt armeijaa joten ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisestä osin järjettömästä ärjynnästä. Mutta olen ymmärtänyt ikätovereilta ja nuoremmilta kuulemani perusteella että pitkään tuollaista on armeijassa harrastettu.
Ymmärrän armeijan poikkeukselliset tehtävät. Kriisin ollessa päällä tuskin pidetään koko ajan konsensushenkisiä neuvottelupalavereja. Kyllä siinä käyttäytymisen pitää olla enemmän tai vähemmän automaattista ja toimia komentoketjun mukaisesti.
Mutta silti koen tuollaisen turhanpäiväisen ärjymisen ainakin itselleni vieraana.
Eräs minua paljon nuorempi työtoverini paljasti kerran pienessä hiprakassa ihailevansa minun intomielisyyttäni työpaikalla ja työasioissa. Ja hän myös kertoi ihmettelevänsä mistä paljon häntä iäkkäämpänä saan kaiken voiman tuollaiseen käytökseen. Ja hän kertoi esimerkinkin miten joskus hänen ja koko tiimin ollessa allapäin ja vetämättömissä kun minä olen astunut huoneeseen niin minusta henkivä työhön intohimoisesti suhtautuva asenne sai koko porukan virkistymään.
Eräs toinen nuorempi kollega totesi kerran isommassa seurassa, ja jopa ihan selvin päin, että kun hän katselee minua ja tapaani toimia hän huomaa ettei tuo vanheneminen voi niin kauheaa olla jos hänkin lähes 30 v kuluttua (se oli suunnilleen ikäeromme) voi säilyä tuollaisena (=yhtä nuorekkaana).
Mm nuo kaksi lausumaa ovat saaneet minut ylionnelliseksi pitkäksi aikaa. Olinhan jo lausumien aikaan lähellä eläkeikää. Lämmitti sydäntä. Nyt eläkkeelle siirtyessäni on varmaan sallittua muistella tuollaisiakin.
En tiedä onko geeneissä mutta muistan miten isäni vasta 80-vuotispäivillä pitämässään puheessa myönsi: "Kai minun on nyt myönnettävä olevani vanhus". Sitä asennetta pidän tavoitteenani.
Minun käsitykseni mukaan meillä on Suomessa liikaa tuon 'Management by Perkele' opin mukaan toimivia johtajia, päälliköitä tai esimiehiä. Meillä on nykyaikaiset leadership opit edelleen pitkälti hukassa. Ja usein puuttuu sellaisten käyttöä edellyttävä oikea asenne.
Ei nämä mitään salaisuuksia ole. Meillä vaan tuntuu edelleenkin johtavissa asemissa olevan ihmisiä jotka eivät ymmärrä miten ihmiset oikeasti saadaan innostumaan ja sen myötä myös paremmintuo0ttaviksi ja tehokkaiksi. Hyvin motivoitu henkilöstö sairastaa vähemmän ja jaksaa tehdä pidempää työuraakin. Kuka sitä 'paska'-työpaikassa kunnolla jaksaakaan.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Microsoftin uusinta 2/2010 Circle asiakaslehteä (lisäys 1.10.2010: linkki korjattu) ja siellä juttua "Tulevaisuuden työntekijät ohjaavat omaa työtään". Tai sitten Great Place to Work instituutin uudesta lehdestä saa lukea myös ison määrän kannustavia esimerkkejä. Lisäys 01.10.2010: laitan vielä kommentteihin lisäämäni linkin tähän leipätekstiinkin.
Minun 50 v työurani aikana olen selvästi päätynyt lopputulokseen että yrityksen johto määrää asenteet ja tahdin. Jos johto toimii työssään rehellisesti ja intohimoisesti niin johdon esimerkki soljuu sitten läpi koko organisaation ja 'tartuttaa' asenteellaan väliportaan esimiehetkin. Muutokseen voi mennä pitkäkin aika koska pitkään huonompaan kohteluun tottuneen henkilöstön voi olla alussa vaikea uskoa että muutos on ihan oikeasti tapahtumassa parempaan suuntaan.
Kirjoitin eilen tänne blogiin Hjallis Harkimon johtamistyylistä Diili nimisessä televisio-ohjelmassa. Tänään katsoin jonkun vanhan suomalaisen sotilasfarssi-genreä edustavan elokuvan. Samanlaista huutoa ja räyhäämistä siinäkin. Ilmeisesti molemmat edustavat jotain tuollaista 'Management by Perkele'-oppia.
Kun olen vanha sivari en ole käynyt armeijaa joten ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisestä osin järjettömästä ärjynnästä. Mutta olen ymmärtänyt ikätovereilta ja nuoremmilta kuulemani perusteella että pitkään tuollaista on armeijassa harrastettu.
Ymmärrän armeijan poikkeukselliset tehtävät. Kriisin ollessa päällä tuskin pidetään koko ajan konsensushenkisiä neuvottelupalavereja. Kyllä siinä käyttäytymisen pitää olla enemmän tai vähemmän automaattista ja toimia komentoketjun mukaisesti.
Mutta silti koen tuollaisen turhanpäiväisen ärjymisen ainakin itselleni vieraana.
Eräs minua paljon nuorempi työtoverini paljasti kerran pienessä hiprakassa ihailevansa minun intomielisyyttäni työpaikalla ja työasioissa. Ja hän myös kertoi ihmettelevänsä mistä paljon häntä iäkkäämpänä saan kaiken voiman tuollaiseen käytökseen. Ja hän kertoi esimerkinkin miten joskus hänen ja koko tiimin ollessa allapäin ja vetämättömissä kun minä olen astunut huoneeseen niin minusta henkivä työhön intohimoisesti suhtautuva asenne sai koko porukan virkistymään.
Eräs toinen nuorempi kollega totesi kerran isommassa seurassa, ja jopa ihan selvin päin, että kun hän katselee minua ja tapaani toimia hän huomaa ettei tuo vanheneminen voi niin kauheaa olla jos hänkin lähes 30 v kuluttua (se oli suunnilleen ikäeromme) voi säilyä tuollaisena (=yhtä nuorekkaana).
Mm nuo kaksi lausumaa ovat saaneet minut ylionnelliseksi pitkäksi aikaa. Olinhan jo lausumien aikaan lähellä eläkeikää. Lämmitti sydäntä. Nyt eläkkeelle siirtyessäni on varmaan sallittua muistella tuollaisiakin.
En tiedä onko geeneissä mutta muistan miten isäni vasta 80-vuotispäivillä pitämässään puheessa myönsi: "Kai minun on nyt myönnettävä olevani vanhus". Sitä asennetta pidän tavoitteenani.
Minun käsitykseni mukaan meillä on Suomessa liikaa tuon 'Management by Perkele' opin mukaan toimivia johtajia, päälliköitä tai esimiehiä. Meillä on nykyaikaiset leadership opit edelleen pitkälti hukassa. Ja usein puuttuu sellaisten käyttöä edellyttävä oikea asenne.
Ei nämä mitään salaisuuksia ole. Meillä vaan tuntuu edelleenkin johtavissa asemissa olevan ihmisiä jotka eivät ymmärrä miten ihmiset oikeasti saadaan innostumaan ja sen myötä myös paremmintuo0ttaviksi ja tehokkaiksi. Hyvin motivoitu henkilöstö sairastaa vähemmän ja jaksaa tehdä pidempää työuraakin. Kuka sitä 'paska'-työpaikassa kunnolla jaksaakaan.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Microsoftin uusinta 2/2010 Circle asiakaslehteä (lisäys 1.10.2010: linkki korjattu) ja siellä juttua "Tulevaisuuden työntekijät ohjaavat omaa työtään". Tai sitten Great Place to Work instituutin uudesta lehdestä saa lukea myös ison määrän kannustavia esimerkkejä. Lisäys 01.10.2010: laitan vielä kommentteihin lisäämäni linkin tähän leipätekstiinkin.
Minun 50 v työurani aikana olen selvästi päätynyt lopputulokseen että yrityksen johto määrää asenteet ja tahdin. Jos johto toimii työssään rehellisesti ja intohimoisesti niin johdon esimerkki soljuu sitten läpi koko organisaation ja 'tartuttaa' asenteellaan väliportaan esimiehetkin. Muutokseen voi mennä pitkäkin aika koska pitkään huonompaan kohteluun tottuneen henkilöstön voi olla alussa vaikea uskoa että muutos on ihan oikeasti tapahtumassa parempaan suuntaan.
Siirryn eläkkeelle
Olen siirtymässä eläkkeelle. Poikkean alkuperäisestä aikataulusta joka oli vielä jatkaa nykyisissä työtehtävissäni pari vuotta. Mutta päädyin kesällä toisiin ajatuksiin 65 v täytettyäni. Eli jään eläkkeelle joulukuun 2010 alussa. Sitä ennen pidän joitakin rästilomia n 6 viikkoa.
Tuskin maltan mitenkään toimettomana pysyä. Mielenkiintoista puuhaa on jos jonkinlaista. Maksetaanko niistä jostain puuhista jotain palkkaakin jää sitten nähtäväksi. Ainahan sille lisärahalle käyttöä löytyy.
Onpa jotain ulkomaisia asuinpaikkojakin tullut mietittyä eläkeresidenssille mutta toistaiseksi olen päättänyt asua kotimaan kamaralla. Useimmista mielenkiintoisista paikoista on pitkä matka Suomeen jos usein haluaa käydä. Vain Suomenlahden eteläpuolelta pääsee Helsinkiin nopeasti, nopeammin kuin vaikkapa Savosta jossa sentään asuin yli 20 vuotta. Paikallisten asukkaiden mentaliteettikin on Eestissä (suomeksi=Viro ;) hyvin samanlainen kuin suomalaisilla. Ja voisihan tuota opiskella kieltäkin niin pysyisi aivosolut vetreinä.
Hiukan yli 50 vuotta on tullut työelämässä touhuttua. Viimeisimmässä paikassa melkein 13 vuotta. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Saa nähdä kuinka paljon sitä voi tässä eläkepäivinä hyödyntää.
Tuskin maltan mitenkään toimettomana pysyä. Mielenkiintoista puuhaa on jos jonkinlaista. Maksetaanko niistä jostain puuhista jotain palkkaakin jää sitten nähtäväksi. Ainahan sille lisärahalle käyttöä löytyy.
Onpa jotain ulkomaisia asuinpaikkojakin tullut mietittyä eläkeresidenssille mutta toistaiseksi olen päättänyt asua kotimaan kamaralla. Useimmista mielenkiintoisista paikoista on pitkä matka Suomeen jos usein haluaa käydä. Vain Suomenlahden eteläpuolelta pääsee Helsinkiin nopeasti, nopeammin kuin vaikkapa Savosta jossa sentään asuin yli 20 vuotta. Paikallisten asukkaiden mentaliteettikin on Eestissä (suomeksi=Viro ;) hyvin samanlainen kuin suomalaisilla. Ja voisihan tuota opiskella kieltäkin niin pysyisi aivosolut vetreinä.
Hiukan yli 50 vuotta on tullut työelämässä touhuttua. Viimeisimmässä paikassa melkein 13 vuotta. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Saa nähdä kuinka paljon sitä voi tässä eläkepäivinä hyödyntää.
28.9.2010
Suositus yrityksille: Ei palkkaa työuupuneelle!
Huhuh. Alkaa mennä työelämä tylyksi. Onneksi minulla on työpäivät vähissa. Minulla on enää 5 työpäivää jäljellä nykyisissä työtehtävissäni. Sen jälkeen 1,5 kk pitämättömiä lomia ja 1.12.2010 siirryn eläkkeelle nykyisestä työstäni.
Mutta on tuo otsikon juttu aika mielenkiintoinen ja järkyttävä kehityssuunta. Uhraat voimasi jollekin työnantajalle etkä saa työkyvyttömyysajalta minkäänlaista palkkaa.
Uutisointi aiheesta on epätäsmällista. Tässä uutisessa sanotaan
" – Emme epäile, että työuupumustapauksissa olisi kysymys lintsauksista, vaan haluamme, että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä, sanoo EK:n ylilääkäri Kari Kaukinen.
Kansainvälisessä luokituksessa työuupumus kuuluu z-luokkaan, eli se ei ole varsinaisesti minkään sairauden diagnoosi. Työuupumuksen syihin on vaikea puuttua eikä se aina kelpaa sairausloman syyksi."
Ensimmäisten joukossa tuota tylyä linjaa on uutisten mukaan alkanut soveltaa Tampereen kaupunki.
Tuo EK:n argumentti "että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä" kuulostaa tekopyhältä. Työuupumusta ei pidetä sairautena mutta entä siihen liittyvät vaivat unettomuus, masennus ja fyysisinä oikeina vaikka pitkään jatkuneet sydämen tykytys ja mahavaivat vain jonain esimerkkeinä. Pitäisikö työkyvyttömyyden toteavaan lääkärintodistukseen vaatiakin vastedes työuupumuksen sairausilmentymät?
Erityisesti minua tuollainen tyly työnantaja-asenne vaivaa kun olen vuosikymmenet yrittänyt aina kaikissa tilaisuuksissa missä se on vain ollut minulle mahdollista propagoida hyvin motivoitujen ja tyytyväisten työntekijöiden puolesta. Kas kun on kummaa miten hyvin tuollaiset hyvin motivoidut työntekijät kestävät erilaisia kuormitustekijöitäkin aivan toisella tavalla kuin huonosti motivoidut. Ja syypää tuohon on valitettavan usein yrityksen johto itse.
Olen sattunut vahingossa katsomaan television Diili ohjelmaa jossa Hjallis Harkimo esittää reality-ohjelmassa yritysjohtajaa. Mitenkä olenkaan nähnyt omituista äyskimiseltä ja ärhentelyltä näyttävää käytöstä tältä "suurelta" yritysjohtajalta. En tiedä kuuluuko tuo jotenkin käsikirjoitukseen mutta kyllä se antaa huonoa esimerkkiä ja vääriä signaaleja nuorille, tuleville yritysjohtajille. Saattavat vielä alkaa kuvitella että oikean yritysjohtajan pitää juuri noin käyttäytyä. Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset Suomessa työuupuvat (vain työssäkäyvät), masentuvat (myös työttömät) ja haluavat ennenaikaisesti eläkkeelle.
Mutta on tuo otsikon juttu aika mielenkiintoinen ja järkyttävä kehityssuunta. Uhraat voimasi jollekin työnantajalle etkä saa työkyvyttömyysajalta minkäänlaista palkkaa.
Uutisointi aiheesta on epätäsmällista. Tässä uutisessa sanotaan
" – Emme epäile, että työuupumustapauksissa olisi kysymys lintsauksista, vaan haluamme, että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä, sanoo EK:n ylilääkäri Kari Kaukinen.
Kansainvälisessä luokituksessa työuupumus kuuluu z-luokkaan, eli se ei ole varsinaisesti minkään sairauden diagnoosi. Työuupumuksen syihin on vaikea puuttua eikä se aina kelpaa sairausloman syyksi."
Ensimmäisten joukossa tuota tylyä linjaa on uutisten mukaan alkanut soveltaa Tampereen kaupunki.
Tuo EK:n argumentti "että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä" kuulostaa tekopyhältä. Työuupumusta ei pidetä sairautena mutta entä siihen liittyvät vaivat unettomuus, masennus ja fyysisinä oikeina vaikka pitkään jatkuneet sydämen tykytys ja mahavaivat vain jonain esimerkkeinä. Pitäisikö työkyvyttömyyden toteavaan lääkärintodistukseen vaatiakin vastedes työuupumuksen sairausilmentymät?
Erityisesti minua tuollainen tyly työnantaja-asenne vaivaa kun olen vuosikymmenet yrittänyt aina kaikissa tilaisuuksissa missä se on vain ollut minulle mahdollista propagoida hyvin motivoitujen ja tyytyväisten työntekijöiden puolesta. Kas kun on kummaa miten hyvin tuollaiset hyvin motivoidut työntekijät kestävät erilaisia kuormitustekijöitäkin aivan toisella tavalla kuin huonosti motivoidut. Ja syypää tuohon on valitettavan usein yrityksen johto itse.
Olen sattunut vahingossa katsomaan television Diili ohjelmaa jossa Hjallis Harkimo esittää reality-ohjelmassa yritysjohtajaa. Mitenkä olenkaan nähnyt omituista äyskimiseltä ja ärhentelyltä näyttävää käytöstä tältä "suurelta" yritysjohtajalta. En tiedä kuuluuko tuo jotenkin käsikirjoitukseen mutta kyllä se antaa huonoa esimerkkiä ja vääriä signaaleja nuorille, tuleville yritysjohtajille. Saattavat vielä alkaa kuvitella että oikean yritysjohtajan pitää juuri noin käyttäytyä. Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset Suomessa työuupuvat (vain työssäkäyvät), masentuvat (myös työttömät) ja haluavat ennenaikaisesti eläkkeelle.
20.9.2010
Ruotsin vaalien uutisoinnista
Moni minua paremmin asioita tunteva kommentaattori on jo kirjoittanut ja tulee kirjoittamaan Ruotsin vaaleista. Siksi on turha että alan suuremmin kommentoida tähän.
Asia josta ei näytetä kirjoittavan on vaalituloksen uutisoinnissa käytetyt kielikuvat. Minua on jäänyt suuresti ärsyttämään esimerkiksi Suomen televisiossakin eri uutislähetyksissä ruotsidemokraateista käytetty uuskielinen attribuutti 'maahanmuuttokielteinen' tai peräti 'maahanmuuttovastainen'. Ilmeisesti ei ole kehdattu sentään väittää rasistiseksi tai ksenofoobiseksi.
Jos olen oikein ymmärtänyt ovat ruotsidemokraatit vain valikoivasti maahanmuuttokriittisiä aivan samalla tavoin kuin melkoinen osa suomalaisista Suomessakin. Mielenkiintoista tutkimustietoa suomalaisten asenteista on antanut Hommafoorumin teettämnä tutkimus. Tutustukaa niin ei tarvitse luulla.
Asia josta ei näytetä kirjoittavan on vaalituloksen uutisoinnissa käytetyt kielikuvat. Minua on jäänyt suuresti ärsyttämään esimerkiksi Suomen televisiossakin eri uutislähetyksissä ruotsidemokraateista käytetty uuskielinen attribuutti 'maahanmuuttokielteinen' tai peräti 'maahanmuuttovastainen'. Ilmeisesti ei ole kehdattu sentään väittää rasistiseksi tai ksenofoobiseksi.
Jos olen oikein ymmärtänyt ovat ruotsidemokraatit vain valikoivasti maahanmuuttokriittisiä aivan samalla tavoin kuin melkoinen osa suomalaisista Suomessakin. Mielenkiintoista tutkimustietoa suomalaisten asenteista on antanut Hommafoorumin teettämnä tutkimus. Tutustukaa niin ei tarvitse luulla.
12.9.2010
Kävin Tallinnassa - kiva matka
Kävin Tallinnassa lyhyellä kokousmatkalla. Lähdimme perjantaiaamuna ja tulimme takaisin lauantai-iltana Ja yövyimme Meriton Grand Conference & Spa Hotel nimisessä hotellissa. Ihan kelpo majoituspaikka.
Edellisistä Tallinnan käynneistä oli monta vuotta. Ja viimeisimmällä matkalla taitava taskuvaras varasti lompakkoni - siinä ehkä syy siihen ettei heti tehnyt mieli käydä uudestaan. Luottokorttien katoamisen huomasin onneksi 5 min sisällä ja pystyin ne heti kuolettamaan. Lompakossa oleva käteisrahat tosin menivät kaikki ja siksi edessä oleva usean päivän matka oli aika tuskaisa. Ja aika pitkään meni että koko lompakon sisältö tuli uusittua. Eniten harmitti ajokortin katoaminen. Passin yms olin kuitenkin varovaisuussyistä taskuvarkaiden varalta jättänyt hotelliin.
Hyvänä neuvona sain aikoinaan että ottaisin passistani muutamia valokopioita. Siksi minulla usein matkalla on liikkuessani kaupungilla ainoastaan valokopio passista.
Ajokortin varastaminen mahdollisti teoriassa identiteettivarkauden mutta se varkaustyyppi ei vielä silloin ollut niin yleinen kuin nykyään.
Löysin tietokoneeltani jopa kuvauksen varkaudesta jostain kumman syystä englanniksi. En enää muista miksi sen olin kirjoittanut englanniksi. Kopioin tekstin kuitenkin tähän:
"During my last visit in Tallinn, Estonia early evening I was walking on a crowded downtown street carrying my men's handbag on my left shoulder. As I was aware of pickpockets I kept my left hand on the handbag flap. A man comes from back left near me and asks the time. I was a little astonished that why somebody asks time so early in the evening. But as a polite person I automatically took my left hand up - of course up from the flap - and start looking my left hand wrist watch with my right hand. As I was aware of pickpockets stealing wrist watches from one's hands all my attention was in the wrist watch. The pickpocket realized I was from Finland and continued with a phrase "Oh, you keep your watch in Finnish time". I thought what an idiot - we have the same time zone in Finland as in Estonia.
After some minutes my group arrived to a restaurant which had a small entrance fee. And as I started to look after my purse I did not find it in my bag. My colleagues in the group tried to convince me that I just don't remember where I put my purse etc but I immediately grabbed my cellular phone and canceled all my credit cards.
Psychologically I have to admire the pickpocketing technique. Even the crazy question about different time zones was proper - my handbag had many compartment and it took a little bit longer to search for the purse."
Eli vaikka kuinka minua tuo juttu harmitti aikoinaan en voinut kuitenkaan olla ihailematta taskuvarkaan ammattitaitoa. Vaikka olin omasta mielestäni kokenut matkailija ja tiesin Tallinnan laajat taskuvarkaudet niin silti minut osattiin yllättää.
Tallinnassa on edelleen jossain asioissa villi länsi. Taksit tuntuvat kilvan yrittävän huijata turisteja ihan kuin etelässä.
Mutta edullistahan suomalaiselle silti on. Kun pääkaupunkiseudulla maksoin taksista Katajanokan terminaalista kotiin Kauniaisiin melkein 50 euroa maksoi Tallinnassa vastaava matka alle 20 euroa.
Kävimme perjantai-iltana ulkona 10 hengen porukalla. Söimme ja joimme sekä vatsamme että myös päämme aika täyteen ja koko porukan lasku oli 160 euroa. Olimme itse arvioineet lähes 300 euroa.
Kovin paljon muuta kokemusta minulla ei tältä pikamatkalta ole. No vielä yksi esimerkki: 1. luokan hotellin lobbybaarissa maksoi iso 0,5 litran olutlasi jotain 2,5 euroa.
Kun olin aikoinaan mukana synnyttämässä itsenäistä Viroa antamalla täältä Suomesta käsin tukea niin ihan kiva nähdä että siellä on kehitystä tapahtunut. Tosin ilmeisesti aika hurjat ovat tuloerot ja enemmän siellä varmaan eletään vieläkin kahden kerroksen väkenä kuin Suomessa.
Paluumatkalla ihmettelin Helsinkin saavuttuamme sitä järkyttävää hartautta millä ihmiset raahasivat laivasta aivan uupumukseen saakka olutlaatikoita. Varmaan jollekin kaljan suurkuluttajalle pientä säästöä. Mutta silti hämmästytti.
Ymmärrän kuitenkin hyvin nuorimman Afrikassa työskentelevän tyttäreni toteamuksen kulttuurishokista kun käväisi kesällä Suomessa lomaillessaan vanhojen koulu- ja opiskelukavereiden kanssa Tallinnan risteilyllä. Ei hän ymmärtänyt sitä kännäämistä ja rellestämistä. En minäkään mutta kun suurimman osan laivamatkasta olimme laivan kokoustiloissa en joutunut suuremmin tuota kulttuurishokkia kohtaamaan.
Rentouttava ja kiva matka kuitenkin oli vaikka olikin hiukan rasittava. Kas kun voimani eivät vieläkään alkukesän pitkän sairastelun ja toipumisen jäljiltä ole vielä täysin palautuneet.
Edellisistä Tallinnan käynneistä oli monta vuotta. Ja viimeisimmällä matkalla taitava taskuvaras varasti lompakkoni - siinä ehkä syy siihen ettei heti tehnyt mieli käydä uudestaan. Luottokorttien katoamisen huomasin onneksi 5 min sisällä ja pystyin ne heti kuolettamaan. Lompakossa oleva käteisrahat tosin menivät kaikki ja siksi edessä oleva usean päivän matka oli aika tuskaisa. Ja aika pitkään meni että koko lompakon sisältö tuli uusittua. Eniten harmitti ajokortin katoaminen. Passin yms olin kuitenkin varovaisuussyistä taskuvarkaiden varalta jättänyt hotelliin.
Hyvänä neuvona sain aikoinaan että ottaisin passistani muutamia valokopioita. Siksi minulla usein matkalla on liikkuessani kaupungilla ainoastaan valokopio passista.
Ajokortin varastaminen mahdollisti teoriassa identiteettivarkauden mutta se varkaustyyppi ei vielä silloin ollut niin yleinen kuin nykyään.
Löysin tietokoneeltani jopa kuvauksen varkaudesta jostain kumman syystä englanniksi. En enää muista miksi sen olin kirjoittanut englanniksi. Kopioin tekstin kuitenkin tähän:
"During my last visit in Tallinn, Estonia early evening I was walking on a crowded downtown street carrying my men's handbag on my left shoulder. As I was aware of pickpockets I kept my left hand on the handbag flap. A man comes from back left near me and asks the time. I was a little astonished that why somebody asks time so early in the evening. But as a polite person I automatically took my left hand up - of course up from the flap - and start looking my left hand wrist watch with my right hand. As I was aware of pickpockets stealing wrist watches from one's hands all my attention was in the wrist watch. The pickpocket realized I was from Finland and continued with a phrase "Oh, you keep your watch in Finnish time". I thought what an idiot - we have the same time zone in Finland as in Estonia.
After some minutes my group arrived to a restaurant which had a small entrance fee. And as I started to look after my purse I did not find it in my bag. My colleagues in the group tried to convince me that I just don't remember where I put my purse etc but I immediately grabbed my cellular phone and canceled all my credit cards.
Psychologically I have to admire the pickpocketing technique. Even the crazy question about different time zones was proper - my handbag had many compartment and it took a little bit longer to search for the purse."
Eli vaikka kuinka minua tuo juttu harmitti aikoinaan en voinut kuitenkaan olla ihailematta taskuvarkaan ammattitaitoa. Vaikka olin omasta mielestäni kokenut matkailija ja tiesin Tallinnan laajat taskuvarkaudet niin silti minut osattiin yllättää.
Tallinnassa on edelleen jossain asioissa villi länsi. Taksit tuntuvat kilvan yrittävän huijata turisteja ihan kuin etelässä.
Mutta edullistahan suomalaiselle silti on. Kun pääkaupunkiseudulla maksoin taksista Katajanokan terminaalista kotiin Kauniaisiin melkein 50 euroa maksoi Tallinnassa vastaava matka alle 20 euroa.
Kävimme perjantai-iltana ulkona 10 hengen porukalla. Söimme ja joimme sekä vatsamme että myös päämme aika täyteen ja koko porukan lasku oli 160 euroa. Olimme itse arvioineet lähes 300 euroa.
Kovin paljon muuta kokemusta minulla ei tältä pikamatkalta ole. No vielä yksi esimerkki: 1. luokan hotellin lobbybaarissa maksoi iso 0,5 litran olutlasi jotain 2,5 euroa.
Kun olin aikoinaan mukana synnyttämässä itsenäistä Viroa antamalla täältä Suomesta käsin tukea niin ihan kiva nähdä että siellä on kehitystä tapahtunut. Tosin ilmeisesti aika hurjat ovat tuloerot ja enemmän siellä varmaan eletään vieläkin kahden kerroksen väkenä kuin Suomessa.
Paluumatkalla ihmettelin Helsinkin saavuttuamme sitä järkyttävää hartautta millä ihmiset raahasivat laivasta aivan uupumukseen saakka olutlaatikoita. Varmaan jollekin kaljan suurkuluttajalle pientä säästöä. Mutta silti hämmästytti.
Ymmärrän kuitenkin hyvin nuorimman Afrikassa työskentelevän tyttäreni toteamuksen kulttuurishokista kun käväisi kesällä Suomessa lomaillessaan vanhojen koulu- ja opiskelukavereiden kanssa Tallinnan risteilyllä. Ei hän ymmärtänyt sitä kännäämistä ja rellestämistä. En minäkään mutta kun suurimman osan laivamatkasta olimme laivan kokoustiloissa en joutunut suuremmin tuota kulttuurishokkia kohtaamaan.
Rentouttava ja kiva matka kuitenkin oli vaikka olikin hiukan rasittava. Kas kun voimani eivät vieläkään alkukesän pitkän sairastelun ja toipumisen jäljiltä ole vielä täysin palautuneet.
7.9.2010
Korkein oikeus ja nännin imeminen
Korkein oikeus on tehnyt surkuhupaisimman päätöksensä moneen vuoteen antamalla valitusluvan ja ottamalla nänniä imeneen lääkärin tapauksen jopa suulliseen käsittelyynsä.
Omilla nettisivuillaankin Korkein oikeus kertoo:
Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.
Kyllä tuo nännin imeminen näyttää olevan koko Suomen oikeusjärjestelmälle äärettömän tärkeä asia. Varmaan onkin niin ettei nännin imemisestä ole selkeää lainsäädäntöä ja siksi asia vaatii KKO:n arvovaltaisen kannanoton. Saadaankohan me vielä jonkinlainen 'sukupuolineutraalikin' tulkinta asialle vai vaatiiko se ihan erillisen case'in?
Olen yli kahdenkymmenen vuoden aikana nähnyt kymmenittäin oikeustapauksia jossa selville oikeusmurhillekaan ei ole annettu valituslupaa Korkeimmassa oikeudessa ja selityksenä useimmiten ettei kyse ole sellaisesta tärkeästä ennakkotapauksesta joka vaatisi Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen.
Nyt näemme minkälaiset asiat vaativat Korkeimman oikeuden mielestä tärkeitä ennakkopäätöksiä.
Jos on enemmän seurannut Korkeimman oikeuden toimintaa muutaman vuosikymmenen ajan niin sellainen henkilö tietää minkälaista mielivaltaa noiden valituslupapäätösten antaminen sisältää.
Ehkä Korkeimman oikeuden neuvoksilla oli vain joku palava ja kiero halu nähdä ja kuulla tarinaa nänniä imevästä lääkäristä. KKO:n tuomareina varmaan harvoin pääsevät noin 'rasvaisten' juttujen ääreen.
En voi kuin nauraa.
Omilla nettisivuillaankin Korkein oikeus kertoo:
Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.
Kyllä tuo nännin imeminen näyttää olevan koko Suomen oikeusjärjestelmälle äärettömän tärkeä asia. Varmaan onkin niin ettei nännin imemisestä ole selkeää lainsäädäntöä ja siksi asia vaatii KKO:n arvovaltaisen kannanoton. Saadaankohan me vielä jonkinlainen 'sukupuolineutraalikin' tulkinta asialle vai vaatiiko se ihan erillisen case'in?
Olen yli kahdenkymmenen vuoden aikana nähnyt kymmenittäin oikeustapauksia jossa selville oikeusmurhillekaan ei ole annettu valituslupaa Korkeimmassa oikeudessa ja selityksenä useimmiten ettei kyse ole sellaisesta tärkeästä ennakkotapauksesta joka vaatisi Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen.
Nyt näemme minkälaiset asiat vaativat Korkeimman oikeuden mielestä tärkeitä ennakkopäätöksiä.
Jos on enemmän seurannut Korkeimman oikeuden toimintaa muutaman vuosikymmenen ajan niin sellainen henkilö tietää minkälaista mielivaltaa noiden valituslupapäätösten antaminen sisältää.
Ehkä Korkeimman oikeuden neuvoksilla oli vain joku palava ja kiero halu nähdä ja kuulla tarinaa nänniä imevästä lääkäristä. KKO:n tuomareina varmaan harvoin pääsevät noin 'rasvaisten' juttujen ääreen.
En voi kuin nauraa.
6.9.2010
Uutisvirran ja uskonnon ihmettelyä
Viime yönä satuin katsomaan auki jääneestä televisiosta Yle24 uutisvirtaa.
Havahduin yhtäkkiä sekä järkyttyneenä että ihmeissäni erilaisiin terroristi- ja itsemurhapommittajauutisiin.
Yhtäkkiä aloin miettiä joidenkin suomalaistenkin rauhanuskonnoksikin kutsuttua islamia. Samassa uutisvirrassa oli lukuisia terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutisia (taitaa kaikki itsemurhapommittajat kuulua terroristeiksi luettuihin).
Nuo terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutiset olivat Irakista, Saksasta, Venäjän Dagestanista, Usbekistanista ja Afganistanista. Käytännössä kaikki islamin valta-alueita Saksaa lukuunottamatta. Mutta Saksan uutinenkin käsitti islamisteja.
Löysin sanalle islamismi seuraavan määrittelyn:
"Wikipedian mukaan termi islamismi viittaa poliittiseen ideologiaan, jonka mukaan Islam ei ole ainoastaan uskonto, vaan valtioita tulisi hallita Islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain eli sharian mukaan."
En saivartele tässä sen enempää mikä olisi asianmukainen nimitys noille islamin uskoa harjoittaville jotka syyllistyvät uutisten terroristitekoihin ja itsemurhapommituksiin.
Mutta mieleeni tuli yhtäkkiä esimerkinomaisena vertailukohtana maailmanlaajuisella organisaatiolla varustettu katolinen kirkko. Mitäpä jos siellä aloitettaisiin uusi kristillinen 'jihad' islamia tai islamilaisia maita vastaan? Sekin vain ('väärinymmärretyn') rauhanuskonnon nimissä.
No oli samassa uutisvirrassa Espanjan baskien ETA järjestökin. Mutta se esiintyikin vihdoin rauhaa tekevänä osapuolena uutisissa.
Että tuollaisia vertailuja tuli mieleeni.
Havahduin yhtäkkiä sekä järkyttyneenä että ihmeissäni erilaisiin terroristi- ja itsemurhapommittajauutisiin.
Yhtäkkiä aloin miettiä joidenkin suomalaistenkin rauhanuskonnoksikin kutsuttua islamia. Samassa uutisvirrassa oli lukuisia terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutisia (taitaa kaikki itsemurhapommittajat kuulua terroristeiksi luettuihin).
Nuo terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutiset olivat Irakista, Saksasta, Venäjän Dagestanista, Usbekistanista ja Afganistanista. Käytännössä kaikki islamin valta-alueita Saksaa lukuunottamatta. Mutta Saksan uutinenkin käsitti islamisteja.
Löysin sanalle islamismi seuraavan määrittelyn:
"Wikipedian mukaan termi islamismi viittaa poliittiseen ideologiaan, jonka mukaan Islam ei ole ainoastaan uskonto, vaan valtioita tulisi hallita Islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain eli sharian mukaan."
En saivartele tässä sen enempää mikä olisi asianmukainen nimitys noille islamin uskoa harjoittaville jotka syyllistyvät uutisten terroristitekoihin ja itsemurhapommituksiin.
Mutta mieleeni tuli yhtäkkiä esimerkinomaisena vertailukohtana maailmanlaajuisella organisaatiolla varustettu katolinen kirkko. Mitäpä jos siellä aloitettaisiin uusi kristillinen 'jihad' islamia tai islamilaisia maita vastaan? Sekin vain ('väärinymmärretyn') rauhanuskonnon nimissä.
No oli samassa uutisvirrassa Espanjan baskien ETA järjestökin. Mutta se esiintyikin vihdoin rauhaa tekevänä osapuolena uutisissa.
Että tuollaisia vertailuja tuli mieleeni.
19.8.2010
Kannatan ns pakkoruotsia
Minä kannatan ns pakkoruotsia. Olisin valmis tinkimään vaatimuksesta ehkä sen verran ettei kaikkein heikkolahjaisimpien tarvitsisi opetella ruotsia. Mutta jos aikoo ylempiin opinahjoihin jatko-opintoihin niin edellyttäisin kuitenkin ruotsin kielen alkeiden opiskelua. Ei se niin hirveää ole.
Savossa n 20 v asuneena myönnän toki että pakkoruotsin opiskelu voi tuntua siellä tuhlaukselta kun ainoat ruotsinkieliset ovat joskus kesällä seutukunnalla käyvät ruotsalaiset matkailijat. Siksi tuon vaatimuksen ruotsinkielen opiskelusta voisi rajata vain ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulutasoisiin jatko-opintoihin suuntautuville. Ja silloinhan kyse ei olisi tavallaan enää "pakko"-ruotsista.
Moni kysyy viisastellen että pitäisikö sitten alkaa opiskella pakkovenäjää jos ja kun venäläisten osuus Suomessa asuvista ylittää ruotsinkielisten suomalaisten osuuden. Minusta ero on ihan selvä: ruotsinkieli on perustuslaissa vahvistettu virallinen kieli ja suomenruotsalaiset ovat suomalaisia. Eivätkä siis riikinruotsalaisia kuten jotkut yrittävät näsäviisaudessaan esittää. Venäjänkieli taas ei ole perustuslaissa määritelty Suomen tasavallan virallinen kieli.
On sitten eri asia miten me haluamme muuttaa perustuslakejamme ja olemmeko valmiit kaventamaan ruotsinkielisen vähemmistömme asemaa. Ja miten tarpeelliseksi katsoisimme uusien maahanmuuttajaryhmien oikeuksien vahvistamisen esimerkiksi perustuslain tasoisesti ja olisiko meillä siihen kerta kaikkiaan varaakaan.
Savossa n 20 v asuneena myönnän toki että pakkoruotsin opiskelu voi tuntua siellä tuhlaukselta kun ainoat ruotsinkieliset ovat joskus kesällä seutukunnalla käyvät ruotsalaiset matkailijat. Siksi tuon vaatimuksen ruotsinkielen opiskelusta voisi rajata vain ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulutasoisiin jatko-opintoihin suuntautuville. Ja silloinhan kyse ei olisi tavallaan enää "pakko"-ruotsista.
Moni kysyy viisastellen että pitäisikö sitten alkaa opiskella pakkovenäjää jos ja kun venäläisten osuus Suomessa asuvista ylittää ruotsinkielisten suomalaisten osuuden. Minusta ero on ihan selvä: ruotsinkieli on perustuslaissa vahvistettu virallinen kieli ja suomenruotsalaiset ovat suomalaisia. Eivätkä siis riikinruotsalaisia kuten jotkut yrittävät näsäviisaudessaan esittää. Venäjänkieli taas ei ole perustuslaissa määritelty Suomen tasavallan virallinen kieli.
On sitten eri asia miten me haluamme muuttaa perustuslakejamme ja olemmeko valmiit kaventamaan ruotsinkielisen vähemmistömme asemaa. Ja miten tarpeelliseksi katsoisimme uusien maahanmuuttajaryhmien oikeuksien vahvistamisen esimerkiksi perustuslain tasoisesti ja olisiko meillä siihen kerta kaikkiaan varaakaan.
28.7.2010
Ärsyttävät (huonot) lehtimyyjät
Minulle soittaa aika harvoin lehtimyyjät. Johtuisikohan siitä että kännykkäliittymäni on työnantajan nimissä? Mutta tunti pari sitten soitti.
Ensin kysyi asunko vielä xyz-osoitteessa johon vastasin lyhyesti "en asu" sillä olenhan juuri muuttanut. Sitten sönkötti jotain että tarvitsee uuden osoitteen voidakseen kertoa ilmaisesta tarjouksestaan. Kerroin ettei hän tarvitse osoitetietoani voidakseen kertoa tarjouksestaan. Tämä alkoi ilmeisesti poiketa hänen myyntikäsikirjoituksestaan niin että pasmat meni sekaisin ja hän alkoi uudestaan kertoa miten hyvälle vanhalle asiakkaalle hänen lehtiyhtiönsä tekee tällaisen ilmaistarjouksen. Hiukan minua huvitti sillä tuon lehtiyhtiön asiakas olin varmaan ollut korkeintaan joskus 10-20 v sitten.
Tarjous oli seuraavanlainen. Saan heidän lehtensä syyskuun alusta 6 kk eteenpäin ja maksan vain 2 euroa viikossa jolla katetaan lehden painatus- ja postituskulut ja lisäksi saan lisäetuna 40 euron arvoisen nahkalompakon.
Eli se ilmainen tarjous maksaisikin todellisuudessa yli 50 euroa. Kyllähän minä sen alun alkaenkin ymmärsin mutta mielelläni hiukan vedätin puhelinmyyjää kun ei heti ymmärtänyt vaikka selvästi heti alussa sanoin että "en tilaa mitään lehteä enkä osta mitään" mutta hän yritti selittää miten kyse onkin ilmaisesta edusta hyvälle asiakkaalle.
Ennen olivat ovelta ovelle kiertävät pölynimurikauppiaat tuollaisia ärsytyksiä mutta nyt on tilalle tulleet kaikenlaiset puhelinmyyjät. Ja erilaisia call-centre keskuksia avataan kilvan eri puolelle Suomea korkean työttömyden alueille. Säälin kaikkia niitä raukkoja jotka joutuvat tuollaisiin paikkoihin mahdollisesti jopa työvoimaviranomaisten pakottamina. Ja sitten raskaan tyrkyttämistyön vastapainona saattavat joskus saada jotain pieniä bonuksia.
Mutta minua harmittaa. Ensinnä minua harmittaa tuollainen myyntityön alennustila. Myyminenhän on tärkeä asia ja sietäisi saada arvokkaammat ilmenemismuodot. Parempi koulutus ja opastus tuohon myyntityöhän olisi minusta tärkeää. Ja tärkeää olisi myös asiakkaan järjenjuoksun kunnioittaminen sen sijaan että nyt mekaanisesti mantran tavoin hoetaan jotain katteetonta 'ilmainen' apellia.
Ensin kysyi asunko vielä xyz-osoitteessa johon vastasin lyhyesti "en asu" sillä olenhan juuri muuttanut. Sitten sönkötti jotain että tarvitsee uuden osoitteen voidakseen kertoa ilmaisesta tarjouksestaan. Kerroin ettei hän tarvitse osoitetietoani voidakseen kertoa tarjouksestaan. Tämä alkoi ilmeisesti poiketa hänen myyntikäsikirjoituksestaan niin että pasmat meni sekaisin ja hän alkoi uudestaan kertoa miten hyvälle vanhalle asiakkaalle hänen lehtiyhtiönsä tekee tällaisen ilmaistarjouksen. Hiukan minua huvitti sillä tuon lehtiyhtiön asiakas olin varmaan ollut korkeintaan joskus 10-20 v sitten.
Tarjous oli seuraavanlainen. Saan heidän lehtensä syyskuun alusta 6 kk eteenpäin ja maksan vain 2 euroa viikossa jolla katetaan lehden painatus- ja postituskulut ja lisäksi saan lisäetuna 40 euron arvoisen nahkalompakon.
Eli se ilmainen tarjous maksaisikin todellisuudessa yli 50 euroa. Kyllähän minä sen alun alkaenkin ymmärsin mutta mielelläni hiukan vedätin puhelinmyyjää kun ei heti ymmärtänyt vaikka selvästi heti alussa sanoin että "en tilaa mitään lehteä enkä osta mitään" mutta hän yritti selittää miten kyse onkin ilmaisesta edusta hyvälle asiakkaalle.
Ennen olivat ovelta ovelle kiertävät pölynimurikauppiaat tuollaisia ärsytyksiä mutta nyt on tilalle tulleet kaikenlaiset puhelinmyyjät. Ja erilaisia call-centre keskuksia avataan kilvan eri puolelle Suomea korkean työttömyden alueille. Säälin kaikkia niitä raukkoja jotka joutuvat tuollaisiin paikkoihin mahdollisesti jopa työvoimaviranomaisten pakottamina. Ja sitten raskaan tyrkyttämistyön vastapainona saattavat joskus saada jotain pieniä bonuksia.
Mutta minua harmittaa. Ensinnä minua harmittaa tuollainen myyntityön alennustila. Myyminenhän on tärkeä asia ja sietäisi saada arvokkaammat ilmenemismuodot. Parempi koulutus ja opastus tuohon myyntityöhän olisi minusta tärkeää. Ja tärkeää olisi myös asiakkaan järjenjuoksun kunnioittaminen sen sijaan että nyt mekaanisesti mantran tavoin hoetaan jotain katteetonta 'ilmainen' apellia.
27.7.2010
Riskipeliä ihmisillä?
Minulla on ollut tänä keväänä kaksi kertaa keuhkokuume. Ensimmäisellä kerralla sain rohdot kotihoitoon ja ne tuntuivat auttavan. Mutta ei mennyt montaa viikkoa kun makasin kuitenkin sairaalan teho-osastolla keuhkokuumeessa ja verenmyrkytyksessä jne - ei ollut ilmeisesti antibiootit riittävän tehokkaita. Sairaalassa sitten antibiooteja annettiinkin sellainen määrä että en meinannut silmiäni uskoa.
Minulla on viime syksyltä (syksy 2009) diagnoosi keuhkoahtaumataudista ja kuulun siten selvästi keuhkokuumeen osalta riskiryhmään. Myös lintuinfluenssan osalta kuulun riskiryhmään ja terveyskeskus kertoikin minun saavan rokotteen riskiryhmien mukana ja aikataulussa.
Mutta sitten seurasi mielenkiintoinen yllätys. Kohtasin paljon minua pahempaa keuhkoahtaumatautia sairastavan miehen, joka kertoi minulle keuhkokuumerokotteesta. Keuhkokuumerokotteen (pneumokokkirokote) pitäisi suhteellisen hyvin suojata keuhkokuumeelta 5 vuoden ajan. Sitä ei vain anneta terveyskeskuksissakaan kuin omalla kustannuksella eli se ei kuulu ollenkaan Kelan korvattavien rokotteiden piiriin.
No nyt se on 1.6.2010 alkaen otettu kuitenkin valtakunnalliseen pienten lasten rokotusohjelmaan ja suoritetaan yhteiskunnan kustannuksilla. Mutta ei riskiryhmäaikuisille.
Selvittelin tänään rokotuksen kustannuksia ottaakseni sen omalla kustannuksellani.
Kun samoihin aikoihin luin mitä maksaa sairaalassa keuhkokuumeen hoito niin entistä enemmämn aloin ihmetellä miksi tuollaista rokotusta ei ainakin riksiryhmille anneta.
Huvittavaa vain minkälaista riskipeliä meillä "kansanterveyden" pelataan. Kyseinen rokote kuuluu saamani tiedon mukaan useassa Euroopan maassa julkisen terveydenhuollon rokotusohjelmaan.
Tosin ei minulla enää mitään ihmeempää kuvaa ole meidän julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästämme. Se alkaa kohta näyttää muutenkin monelta osin kuin Potemkinin kulisseilta.
Minulla on viime syksyltä (syksy 2009) diagnoosi keuhkoahtaumataudista ja kuulun siten selvästi keuhkokuumeen osalta riskiryhmään. Myös lintuinfluenssan osalta kuulun riskiryhmään ja terveyskeskus kertoikin minun saavan rokotteen riskiryhmien mukana ja aikataulussa.
Mutta sitten seurasi mielenkiintoinen yllätys. Kohtasin paljon minua pahempaa keuhkoahtaumatautia sairastavan miehen, joka kertoi minulle keuhkokuumerokotteesta. Keuhkokuumerokotteen (pneumokokkirokote) pitäisi suhteellisen hyvin suojata keuhkokuumeelta 5 vuoden ajan. Sitä ei vain anneta terveyskeskuksissakaan kuin omalla kustannuksella eli se ei kuulu ollenkaan Kelan korvattavien rokotteiden piiriin.
No nyt se on 1.6.2010 alkaen otettu kuitenkin valtakunnalliseen pienten lasten rokotusohjelmaan ja suoritetaan yhteiskunnan kustannuksilla. Mutta ei riskiryhmäaikuisille.
Selvittelin tänään rokotuksen kustannuksia ottaakseni sen omalla kustannuksellani.
Kun samoihin aikoihin luin mitä maksaa sairaalassa keuhkokuumeen hoito niin entistä enemmämn aloin ihmetellä miksi tuollaista rokotusta ei ainakin riksiryhmille anneta.
Huvittavaa vain minkälaista riskipeliä meillä "kansanterveyden" pelataan. Kyseinen rokote kuuluu saamani tiedon mukaan useassa Euroopan maassa julkisen terveydenhuollon rokotusohjelmaan.
Tosin ei minulla enää mitään ihmeempää kuvaa ole meidän julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästämme. Se alkaa kohta näyttää muutenkin monelta osin kuin Potemkinin kulisseilta.
22.7.2010
Müßiggang ist aller Laster Anfang
Jostain syystä mieleeni palautuu yhä uudelleen nuoruudessa saksaksi mieliini jäänyt "Müßiggang ist aller Laster Anfang". Vapaasti käännettynä on jotain tyyliin "Toimettomuus on kaikkien vaivojen alku".
Onkohan syynä sittenkin, että olen ollut jo vapaalla yhtäjakoisesti yli 2 kuukautta kun lasketaan yhteen sairasloma ja kesäloma. Normaalisti olen sentään joka toisen viikon töissä.
Kuten niin monessa muussakin vanhassa sananparressa tässäkin on takana suuri viisaus.
Vaikka useimmat vastaavat viisaudet tuntuvat olevan koko ihmiskunnan yhteistä perimää ja ne löytyy lähes joka kielessä en saa mieleeni vastaavaa suomenkielistä. Muistaakohan kukaan lukija?
Onkohan syynä sittenkin, että olen ollut jo vapaalla yhtäjakoisesti yli 2 kuukautta kun lasketaan yhteen sairasloma ja kesäloma. Normaalisti olen sentään joka toisen viikon töissä.
Kuten niin monessa muussakin vanhassa sananparressa tässäkin on takana suuri viisaus.
Vaikka useimmat vastaavat viisaudet tuntuvat olevan koko ihmiskunnan yhteistä perimää ja ne löytyy lähes joka kielessä en saa mieleeni vastaavaa suomenkielistä. Muistaakohan kukaan lukija?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
