Sekalaisia tapahtumia

Suomi ei sitten päässyt jääkiekon MM kisoissa kuin hopeasijalle. En ryhdy spekuloimaan kun en ole asiantuntija miten puolueellista tuomarien toiminta oli. Mutta kun moni asiantuntijakin on sitä mieltä, että tuomaripeli oli puolueellista minulla ei ole syytä olla uskomatta. Mutta hienon pelin pelasi Suomen joukkue. Etenkin  kun ottaa huomioon, että oli nuorehkoja ja toistaiseksi aika kokemattomia pelaajia. Kyllä hopeamitalikin on loistosuoritus.

EU parlamenttivaalit on sitten pidetty. Valtakunnallinen äänestysprosentti on siivottoman pieni muistaakseni 40,9%. Asuinpaikkakunnallani Kauniaisissa äänestysprosentti oli tavanomaiseen tapaan valtakunnan korkeimpia 71%. En viitsi hehkuttaa Kauniaisten puolesta kun tiedän että Kauniaisten kehuminen jostain kumman syystä ärsyttää joitakuita ihmisiä vaikka kuinka asiaa tosiasioilla perustelisi. En minä ainakaan kuulu mihinkään kultapossukerhoon ja silti viihdyn täällä. Minun äänestämä ehdokas ei päässyt  EU-parlamenttiin, mutta onneksi hänellä on kansanedustajan tehtävä eduskunnassa ettei ihan tyhjän päälle jäänyt.

Unohdin johonkin Visa korttini ja jouduin sen varmuuden vuoksi kuolettamaan.

Ehkä noin viikko puolitoista sitten aloin kuunnella autostani ajossa lähtevää kummallista laahaavaa ääntä. Aivan kuin joku paikka olisi alkanut koskettaa vasenta eturengasta. Ääni voimistui kovasti kun käännyin oikealle mutta kun ajoin suoraan tai käännyin vasemmalle ääntä ei aluksi kuulunut ollenkaan.

Aluksi kuvittelin leikkisästi, että tämä on joku salainen vihje. Kun oikealle kääntyminen oli äänekästä mutta ei vasemmalle tai suoraan ajaminen laskin leikkiä, että varmaan pitää äänestää vasemmistoa tai keskustaa vaaleissa kun oikealle kääntyminen antaa niin kovaa ja pelottavaa ääntä.

Leikki sikseen. Vanhempi poikani sanoi heti kun kerroin oireet, että todennäköisesti kyse on vasemmanpuoleisen etupyörän laakerista. Se on rikkoutumassa. Tämä auton pito on eläkeläiselle kallista mutta minkäs teet kun asuu paikassa josta on huonot kulkuyhteydet. Varasin korjaamoajan helatorstain jälkeiselle perjantaille. Toivotaan, että vika oli tuo arvioitu ja hinta pysyy arviossani.

Onneksi olen jo saanut kaikki sairastelulaskuni yli puolen vuoden ajalta maksettua.Yllättävän paljon niitä tulikin.

Eli pääsee heti maksamaan auton korjuuta. Ei sitä hyväpalkkaisessa työssä käydessäni muistanut mitä kaikki maksaa. Alussahan minä eläkkeelle jäätyäni elinkin yli tulojeni. Aloin vain ihmetellä kun Visa laskut nousivat ja pankkitilin saldot alenivat. Onneksi älysin aika nopeasti ja tein "suu säkkiä myöten" budjetin.

Mutta tämä eläkeläisten kiusaaminen valtion toimesta on siivotonta. Kun eläkkeiden indeksisidonnaisuutta aikoinaan alennettiin  purnattiin, että se tuli aikojen saatossa alentamaan eläkkeitä suhteessa vallitsevaan palkkatasoon. Kun parina viime vuotena eläkeläiset saivat palkansaajia edullisemman indeksikorotuksen säilyttääkseen ostovoimansa muutettiin ja alennettiin eläkkeiden indeksikorotusta 0,4% v 2015. Kun samaan aikaan inflaatiota arvellaan n 4% suuruiseksi. Tosi kivaa!

No, pitää olla silti optimisti. kai sitä jotain keksitään!

Kiva kun on kauniit ilmat ja lämmintä vaikka ensi viikolle kylmää luvataankin..

Tulipa pulma :)

Kun katsoin mitä ohjelmaa televisiosta  tulee uutisten jälkeen klo 21 nyt keskiviikkoiltana törmäsin ongelmaan. Katsonko demarien vaalikehumisia TV1:ltä vai Viidakon tähtösiä SUB-kanavalta? Yhtä roskaa molemmat. Viidakon tähtösetkin ovat melkein saman näköisiä maaleissaan kuin naikkoset Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella. Päädyin kolmanteen, joka kaikesta huolimatta on sentään pykälän verran älyllisempää eli Facebookiin ;) 

Ruokakokeiluja

Yhden hengen eläkeläistaloudessa tuppaa jääkaappiin ja pakastimeen jäämään kaikenlaista sekalaista. Ja helposti jää pilaantumaan ja joutuisi heittämään pois.

Ostin varhaiskaalikerän kun se oli edullisesti vielä tarjouksessa. Ajattelin tehdä siitä kiinalaista kaalisalaattia, joka säilyy jääkaapissa hyvin parikin viikkoa  herkullisena. Mutta sitten keksin yhtäkkiä, että voinkin tehdä jotain herkullista kaalipataa.

Löysin parikin kivaa reseptiä. Ensimmäinen oli kaali-vihannespata, jonka resepti on tässä. Vaikka siinä oli käytetty herne-maissi-paprika pakastetta laitoin sinne muita pakastimestani löytyviä vihanneksia. Pääsen näin kohta sulattamaan pakastimen kun olen saanut sen syötyä tyhjäksi. Tein ison kattilallisen, jolloin sitä voi syödä useampana päivänä ja sitten jopa osan pakastaa.

Kun en saanut koko kaalinkerää enkä kaikkia jääkaapin porkkanoita käytettyä tuohon ensimmäiseen kaali-vihannespataan löysin toisen mielenkiintoisen reseptin, kaali-linssipadan. Kun en ole kovin kokenut ruoanlaittaja niin tämä kaali-linnsipadan resepti oli hiukan hankala kun siinä ei ollut mittoja, mutta olen jo oppinut säveltämään ruokaa tehdessäni. Onneksi minulla oli kaapissa kuivattuja linssejä ja maustamiseen ohjeessa mainittua sambal-oelek chili-tahnaa. Siihen sain sitten laitettua loput kaalit ja suikaloidut porkkanat. Paprikaa oli sen verran paljon, että pilkoin vain kaksi vihreän ja punaisen. Keltaisen jätin jonkun salaatin raaka-aineeksi.

Ai että tästäkin tuli hyvää. Tuo sambal-oelek antoi hyvin potkua. Jos minulla ei olisi ollut sitä olisin varmaan laittanut muutaman pisaran punaista tabascoa tai cayenne-pippuria. Niitä yritän pitää aina maustehyllyssä. Vihreää miedompaa tabascoakin on hyllyssä mutta sitä saa työntää ruokiin paljon kun se on sen verran mietoa.

Ei minusta mitään ruokablogistia tule. Sen verran olen osaamaton enkä muutenkaan voi sanoa olevani mikään ruoka-hifistelijä. Kunhan kirjoittelen arjen sattumuksista mitä milloinkin päähän juolahtaa.

Muovinen suojakupu mikrossa

Olen muutamana aamuna vaihteen vuoksi tehnyt itselleni kaurapuuroa. Kun elän yhden hengen taloudessa tuntuu niin pienen määrän keittäminen turhan monimutkaiselta. Ns pikakaurahiutaleet eivät miellytä minua maultaan ja olenkin päätynyt valmistamaan kaurapuuron kätevästi lautasella mikrossa aivan tavallisista kaurahiutaleista. Vain 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä ja 3 minuuttia normaalin mikron  täydellä teholla (minulla on 900 W). Sitten vaan hyppysellinen suolaa ja voinokare.

Isäni oli eläessään huipputarkka ja -täsmällinen perusinsinööri. Jäätyään leskeksi hän joutui opettelemaan aivan ruoanvalmistuksen alkeet. Hänen bravuurinsa olivat aamuisin kaurapuuro ja pikku herkutteluhetkiin suklaakiisseli.

Olin kerran koko perheen kanssa yöpymässä isän luona käydessämme pääkaupunkiseudulla. Silloin huomasin hänen tehneen tarkkana miehenä nomogrammin (käyttökelpoisen kätevä käyrästö, kumma ettei selitystä löytynyt suomalaisesta Wikipediasta, olisin laittanut tähän linkin) aamupuuron keittämisestä. Sen avulla pystyi Elovena merkkisistä kaurahiutaleista keittämään optimaalisella sähkökulutuksella (isäni oli sähköinsinööri!) ja hautomisella 1 ja 2 hengen annokset kaurapuuroa. Kun meitä oli yöpymässä 4 henkeä  (vaimoni, 2 lastamem ja minä) ei nomogrammi voinut suoraan toimia ohjeena keittoprosessille ja isäni oli yritettävä ekstrapoloida tarvittavat 'säätöparametrit'. Hän pyysi anteeksi, ettei pystynyt siksi varmistamaan sitä aamupuuron tasaista laatua mihin hän oli yksin tottunut.

Tuttavapiiriini kuului eräs minun ikäinen isäni työtoverina jonkin aikaa työskennellyt insinööri. Kun kerroin hänelle asuinseudulleni palattua tästä isän tekemästä kaurapuuron keittonomogrammista tämä tuttavani nauroi ja sanoi hyvin uskovansa että juuri minun tarkka ja täsmällinen isäni teki tuolla tavoin.

Itse olen joskus aikuisena muutaman kerran oikein harmitelut miksi en ole 100% perinyt tuollaista jämptiyttä isältäni. Sainhan vielä koulunkäyntinikin ensimmäiset 8 vuotta saksalaisessa koulussa preussilaisessa järjestyksessä. Ilmeisesti olin perinyt boheemit piirteeni hämäläiseltä äidiltäni, joka osasi olla suurpiirteisempi venäläiseen soromnoo (kirjoitin sen siinä muodossa kun suomalaiset ovat sitä tottuneet käyttömään!). Eli saatan olla eräänlainen hybridi tuossa tarkkuudessa ja täsmällisyydessä. Joskus saatan syyllistyä jopa muiden ihmisten inhoamaan 'pilkun viilaamiseen'.  Eli olematta insinööri on minulla sen verran insinööriysgeenejä verissä. Isän puolelta esi-isissäkin oli muutamia sotilasinsinöörejä jo 1800-luvulla.

Syyllistyn aina välillä rönsyilemään jutuissani. Minunhan piti kirjoittaa mikronaaltouunin muovisesta suojakuvusta ja kaurapuurin keitosta.

Olen yrittänyt löytää selvtystä miksi kaurapuuro valmistuuu nätisti kun lautasta ei peitä suojelevalla muovikuvulla. Kerran erehdyin suojaamaan lautasta muovikuvulla ja koko puurolautanen roiskahteli suojakuvulle valmistuksen aikana. Ilman suojakupua se vain kauniisti turposi imiessään vedet.

Olen yrittänyt turhaa googlettaa mistä tuo johtuu ja milloin kupua olisi hyvä käyttää ja milloin ei.  Ääh miten inhoan tuota jo puhekieleen googlettaa verbiksi muodostunutta nettihakemisen synonyymiä. Mutta suurin osa ihmisistä ymmärtää siitä mistä on kysymys.

Lukijoissa on varmaan joku, joka tietää tuollaisen kuvun käyttöohjeet. Sitä ei kannata kertoa, että mikro ei välttämättä ole terveellinen ruoan valmistustapa. Sitä arvelen itsekin kertomatta, mutta on se yhden ihmisen taloudessa silti kätevä apuväline.

Lisäsin luomuvihannekset ruokavaliooni

Olen saanut tarpeekseni tomaateista, jotka eivät maistu tomaateilta ja kurkuista, jotka eivät maistu kurkuilta. Sain kaupasta niin järkyttävän makuisia terttutomaatteja, että päätin tehdä noissa vihanneksissa ainakin suunnan muutoksen. Enkä katunut. Kun tein katkarapusaalaatin niin voi että oli hyvää.

Nuo ostamani terttutomaatit olivat todella ihan järkyttävän makuisia. Minusta ne maistuivat aivan mullalle vaikka miten hyvin ne pesin ennen käyttöä. Järkyttävää.

Muistan vieläkin erityisesti Kanarian saarilla syömiäni vastapoimittuja tomaatteja. Voi mikä makunautinto. Yllättävää on, että Kanarian saarilta talvella lentokoneella rahdatut tomaatit ovat nekin maukkaita vaikka eivät suoraan pensaassa olekaan kypsyneet.

Tuli vielä mieleen Espanjassa syömäni munakkaat, jotka oli tehty samana tai edellisenä päivänä munituista kananmunista. Aah, mikä makunautinto.

Porkkanoitakin olen aika usein osatnut luomuna. Mutta niitö olen ostanut ihan tavallisina, samoin erilaisia kaaleja.

Maksan luomuvihanneksista ihan sovinnolla kohtuullisen lisähinnan. Ehkä sellainen 1/3 on kohtuullinen lisähinta siitä luomusta. Tosin kateellisena seuraan miten Saksassa ja Yhdysvalloissa luomutuotteet mahtuvat tuollaiseen hintahaitariin. Meillä on vieläkin aivan käsittämättömiä hintaeroja luomu- ja tavallisten vihannesten välillä.

Katsotaan nyt miten kauan kukkaro tätä menoa kestää. Ensi vuodelle kun eläkkeisiin on luvattu kiinteäksi päätetty vain 0,4% indeksikorotus eli eläkkeistä on sitten purettu se leikattu indeksikin. Ja hintataso ja erilaiset verot ja maksut nousevat taatusti huomattavasti enemmän.

Minulla on talven 2013-2014 aikana mennyt sairaskuluihin lähes 2000 euroa vaikka olen ollut vain julkisen terveydenhuollon asiakas. Sairauksia ja hoitojaksoja on toki ollut useampiakin. Eläkeläisen kukkarosta tuo on aika hyvä summa. Erilaiset terveydenhoitomaksujen maksukatotkim ehtivät v 2013 puolella rikkoutua mutta sitten ne tietenkin vuoden 2014 alussa nollautuivat.

Sanovat muuten asintuntijat mitä tahansa, että luomuvihannekset eivät eroa tehoviljellyistä niin on se vaan kumma miten ihmisen makuaisti on havatsevinaan valtaviakin makueroja.

Eläkeläisten kurjistaminen

Eläkkeisiin luotiin takavuosina ns taitettu indeksi. Sen seurauksena eläkkeiden nousua rajattiin suhteessa palkkatulojen nousuun.

Muutamana viime vuotena eläkeläiset ovat hiukan hyötyneet tuosta aikaisemmin epäedullisesta taitetusta indeksistä kun työehtosopimusten palkankorotukset ovat olleet tosi pieniä verrattuna elinkustannusten nousuun.

Ilmeisesti tämä on alkanut jossain harmittaa. Sitä en osaa arvioida olisiko tuo uusin leikkaus ideoitu valtionvarainministeriössä vai onko eläkevakuutusyhtiöt sellaisen lobanneet säästääkseen ulosmaksetuissa eläkkeissä?

Mutta eläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaaminen uudelleen ja sen määrittely vuodelle 2015 vain 0,4%  on siivotonta vaikka se on prosenteissa sama kuin useissa työehtosopimuksissa vuodelle 2015 sovittu korotus .

Katselin tuossa nopeasti netistä tilastotietoja. Mediaanieläke oli v 2010 oli 1164 euroa kuukaudessa. Palkkatulojen mediaani oli samaan aikaan yli 3000 euroa/kk.  Tuosta mediaanieläkkeestä 0,4% korotus on 4.66 euroa kuukaudessa. Paljoa se ei ole mediaanipalkastakaan eli noin 1,2 euroa kuukaudessa mutta kuitenkin melkein kolminkertainen.

Vaikka tuo mediaanipalkkakaan ei ole tuon suurempi on siinä kuitenkin hiukan pelivaraa kestää pieniä hinnankorotuksiakin. Mutta tuolla 4,66 euron korotuksella ei ole varaa mihinkään hinnankorotuksiin ilman että eläkeläinen alkaa kurjistua.

Pahimmassa asemassa on pääkaupunkiseudulla vapaiden markkinoiden vuokra-asunnossa asuva yksinäinen eläkeläinen. Varsinkin jos sattuisi tupakoimaan ja autoilemaan. Kallistuneet alkoholijuomien hinnankorotukset pystyy sentään kompensoimaan siirtymällä Tallinnan viinakauppojen asiakkaaksi.

Olen viimeksi käynyt muutaman kerran Tallinnassa joitakin vuosia sitten. Itse juon alkoholipitoisia juomia sen verran vähän, että olen toistaiseksi raatsinut ostaa tarvittavat juomani Alkosta. Alkosta saa yllättävän hyviä rutikuivia kuohuviinejä, jotka ovat lempijuomiani. Tallinnan laivoilta tai Tallinnasta olen harvoin kantanut juotavia. Mutta ymmärrän pieneläkeläisiä, jotka mielellään tissuttelevat Tallinnasta tuomillaan edullisilla juomilla. Niillä voi nähdä kaksikin funktiota. Saa hyvää jumppaa kun raahaa niitä kantamuksia Tallinasta ja laivalta ja samalla säästää vähiä eurojaan. Haittapuolena ovat toki mahdolliset kielteiset terveysvaikutukset mutta mitä ei ihminen kestäisi jos pääsee siihen ihanaksi kuvittelemaansa humalatilaan.

Mutta pieneläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaamista huonojen työehtosopimusten tasolle en pidä asiallisena.

Kun aikoinaan taitettu indeksi luotiin eläkkeisiin sitä perusteltiin, että luovutaan sidonnaisuudesta palkkojen nousuun. Nyt se kuitenkin tehtiin kun eläkkeet parina vuonna nousivat enemmän kuin työehtosopimuksilla säädetyt palkat. Tässäkin unohtuu sopimusvapaus. Erinomainen työntekijä voi sentään käyttää asemaansa neuvotellaakseen iselleen työehtosopimuksen turvaamaa minimiansiotasoa korkeamamasta palkasta. Todellisuus on sillä tavoin aika raaka. Vain työnantajaliittoihin kuuluvat isot työnantajat väittävät pitäytyvänsä  noissa sopimuksissa kun politrukit eivät sellaisesta tykkää. Mutta erinomaisten työntekijöiden suhteen "sorrutaan" liukumiin. Erityisesti tämä tietenkin koskee erilaisia johtohenkilöitä ja heidän kannusteitaan. Siellä vain taivas on rajana ;)  Mutta eläkeläisellä ei oikein ole millään perusteella mahdollisuutta neuvotella eläkeyhtiönsä kanssa eläkkeen rukkaamisesta ylöspäin vaikka olisi kuinka hyvä eläkeläinen ja olisi päättänyt kuolla hyvin nopeasti säästääkseen eläkeyhtiän varoja.

Putinin selityksiä

Kiinnitin huomiota Putinin pitkässä 4 tunnin Moskovan television tentissä seuraavaan: Putin esitti todisteena, että itä-Ukrainassa vastarintaa tekevät ja julkisia rakennuksia miehittäneet ovat ukrainalaisia kun he ovat paljastaneet jopa kasvonsa. Eli häne mukaansa siis vain venäläiset erikoisjoukot peittävät kasvonsa kommandopipoilla yms.

Ja mitä näemme uutislähetyksissä? Lähes pelkästään kasvonsa peittäneitä aseistautuneita miehiä! Siis Putinin omankin selityksen mukaan kyse on ei-ukrainalaisista. Siis mitä ilmeisimmin he ovat venäläisiä kun ei kai siellä ole mitään kolmansien maiden kommandopipojen taakse verhoutuvia joukkoja 

Turhake

Siivosin keittiön kaappeja. Yhden kaapin äärimmäisestä nurkasta löysin useita vuosia käyttämättömänä olleen sähkökäyttöisen munankeittimen. Ostin sen jossain vaiheessa Clas Ohlssonilta. Taisin kokeilla sitä kerran ja totesin sen verran hankalaksi käyttää ja jäi nurkkaan. Pienessä kattilassa munien keittäminen on nopeampaa ja helpompaa.

Pakkauksessa oli vielä hintalappu päällä. Se maksoi siihen aikaan 11€. Tällä hetkellä vastaavan hinta on 19,99€ eli 20€. Aikamoinen inflaatio ehkä noin 6 vuodelle. Tosin kuoret ovat eri malliset mutta toimintaperiaate on ihan sama.

Ainoa ero perinteisen kattilan ja tuon munankeittimen välillä on, että kattilassa keittämistä pitää valvoa, jos haluaa muuta kuin kovia munia. Mutta kun keitän munat vain koviksi se on aika helppoa. Munakello päälle ja menet sitten joskus hälytyksen kuultuasi ottamaan pois levyltä. Ei se ole minuutin päälle.

Ja kuorten helpoksi irroittamiseksi sinun on joka tapauksessa suoritettava tuollainen kylmällä vedellä tapahtuvä äkkijäähdytys molemmissa keittotavoissa. Löysissä munissa tuota taas ei tarvitse tehdä kun sahaat vain kuoresta hatun irti ja alas syödä lusikalla. Äiti opetti, että älä käytä siihen hopealusikkaa. Se kai mustuu jos sillä syö löysiä kananmunia.

Minä ainakin pidän em syistä johtuen tuota munankeitintä aikamoisena turhakkeena.

Lanttukukko

Olen aina hiukan varovainen tunnustamaan, että en pidä kalakukosta mutta rakastan lanttukukkoa. Olen jotenkin ymmärtänyt, että savolaisten mielestä heidän kalakukkonsa on numero 1 ja karjalainen lanttukukko on joku arvoton jäljitelmä.

On otettava huomioon, että olen asunut Savossa viitisentoista vuotta. Ja molemat vaimoni ovat olleet savolaisia. En ole moniavioinen joten vaimot ovat olleet eri aikaan. Aitoina savolaisina molemmat ovat tykänneet erityisestä kalakukosta. Kyllä me joskus lanttukukkoakin söimme ja koko perhe piti siitäkin. Mutta minä olin ainoa, jolle se oli ehdoton ykköänen.

Ihmettelen mikä tekee valmiin lanttukukon niin kalliiksi. Parasta lanttukukkoa sain Joensuussa Tsupukka nimiseltä leipomolta, mutta surukseni se on iät ajat sitten lopettanut toiminnan. Olen muutaman kerran saanut Joensuussa vieraillessani heidän lanttukukkoaan heti kun se on valmistunut. Iiihanaaaaa!

Kerran matkustin junassa ja vastapäätä sattui istumaan puhelias savolainen. Hän teki jonkinlaista maallikkogalluppia ja kysyi minultakin kumpi ompi parempi kalakukko vai lanttukukko. Jostain syystä rohkenin kertoa oman totuuteni. Hämmöästys olikin mukava. Hänkin aitona savolaisena tykkäsi enemmän lanttukukosta.

Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Helsinkiläiset tuttuni olivat järkyttyneitä siihen aikaan kun Savossa asuin. Minä viihdyin Savossa erinomaisesti. Kiteytinkin joskus näille hämmästelijöille: savolaisia joko vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi he eivät jätä ketään.

Älä ammu viestintuojaa

Tallink SIljan henkilöstöjohtaja kertoo Ruotsin television ohjelmassa päivänselvän tosiasian ja sai kimppuunsa raivoisat ilmeisesti yltiöfeministit tai tyhmät ja ajattelemattomat naistoimittajat. Ja miksei tyhmimmät feministi-miehetkin.

Yle uutisoi.

"Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV4:n Kalla Fakta -ohjelmalle, että naisten tulisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he laivalla juovat, sillä naiset tietävät, mihin se voi johtaa. Ausmees myös sanoi, ettei jokaista humalaista raiskata."

Ja tuo on jo samassa uutisessa väännetty muotoon:

"Ruotsissa on paheksuttu henkilöstöjohtajan lausuntoa, joka sälyttää vastuun rikoksen uhrille."

Siis tämähän on ihan järjetöntä. Eikö tuollaista tosiasiaa saa edes sanoa ääneen?

Tässähän on ihan sama kuin jos ei saisi sanoa, että varo yömyöhällä kulkemadta humalassa Helsingissä Kaisaniemen puiston läpi sillä on vaara että tulet ryöstetyksi ja/tai pahoinpidellyksi. Jopa mieskin!

Suurin osa pääkaupunkiseudulla asuvista tietää ja ymmärtää tuon tosiasian. ja sen sijaan, että kävelisivät yöllä pimeässä Kaisaniemen puiston halki humalassa ottavat taksin kotiinsa.

Eikä kukaan sano, että tuollaisen tosiasian kertoja väittäisi uhriä itseään syylliseksi tuohon pahoinpitelyyn tai ryöstöön. Mutta minä rohkenen sanoa ääneen, että käyttäytyy tyhmästi ja ajattelemattomasti.

Jokaiselle terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle, miehelle tai naiselle, nuorelle tai vanhalle pitäisi olla selvä ettei raiskaus ole missään tapauksessa sallittua. Ei vaikka kuinka provosoivasti ja viettelevästi nainen olisi pukeutunut. Tuota asiaa pyritään erityisesti korostamaaa Suomeenkin rantautuneilla ns lutkamarsseilla ja aivan oikeutetusti  Mutta kyllä naisiltakin voisi odottaa jonkinlaista itsesuojeluvaistoa. Maailmassa löytyy hulluja riittämiin ja kovassa humalatilassa altistuu helpommin noille hulluille. Jos joutuu uhriksi on turha vedota lakikirjaan.

Oletteko muuten törmänneet ravintolassa kovasti humalassa olevin naisiin, jotka ovat pukeutuneet seksikkäästi ja humalassa vielä käyttäytyvät erityisen "huorahtavasti"? Ja yllättävän aggressiivisesti! Minä olen törmännyt ja pidän sellaista kohtaamista äärimmäisen epämielyttävänä. Onneksi en ole hullu raiskaaja ja ymmärräm asetelman humalatilan  aiheuttamaksi. Ja lähden pakoon. Voimakkaasti humalainen nainen on mielestäni yksinkertaisesti vastenmielinen.

Minusta tuo Tallink Siljan henkilöstöjohtaja teki rohkean ja sellaisena kunnioitettavan teon lausuessaan ääneen tuollaisen tosiasian ja varoituksen. Eivät kaikki nuoret naiset eikä vanhemmatkaan välttämättä ymmärrä tuollaista tosiasiaa. Eikä sen kertominen tarkoita, että syyllistää uhria raiskauksesta. Se on valistusta tyhmille.

Normaaleille miehillekin pitää sanoa varoituksen sanoja. Oikeuskäytäntömme raiskausasioissa lähenee koko ajan Ruotsia. Suunnitelluilla lakimuutoksilla ollaan liian helposti mahdollistamassa suhteellisen normaalienkin pariutumisriittien tulkinta raiskaukseksi. Suosittelen lukemaan Miesten tasa-arvo ry:n antaman lausunnon  lakimuutosehdotuksista, joita minäkin olen kommentoinut puolisentoista vuotta sitten täällä.

Muutamia näkökulmia hintakilpailusta

Ehdin hiukan yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana tehdä työtä monenlaisissa yrityksissä.

Joissakin yrityksissä jouduin enemmän tai vähemmän läheisesti osallistumaan päätöksiin, joissa määrättiin mm hinta- ja palvelutasoa.

Mielenkiintoinen oli hinnoittelu, jossa hinnat pidettiin lähimpiä kilpailijoita kalliimpina. Näitä yrityksiä on uraani mahtunut useampia. Eräässä yrityksessä suoritettiin vuosittain selvitys kilpailijoiden myyntihinnoista ja omat  hinnat muodostettiin niiden pohjalta nostamalla hintoja 10 prosenttia kilpailijoiden hintoja korkeammiksi. Siihen rohjettiin lähteä, koska myytyjen hyödykkeiden laatu oli kiistattomasti kilpailijoita laadukkaampaa ja siten, että sen saattoi ostaja itsekin havaita. Lisäksi kokonaisuuteen liittyvä palvelu pidettiin korkealuokkaisena ja kaikin tavoin kilpailijoita parempana.

Eräässä toisessa yrityksessä hintatasoa pidettiin korkeana ja samaan aikaan siihen liittyvä palvelu pidettiin erittäin korkealuokkaisena. Asiakastyytyväisyyttä mitattiin säännöllisesti. Kun asiakkaat olivat hyödykkeisiin ja palveluun erittäin tyytyväisiä ja heidän suurin tyytymättömyyden aihe oli vain korkeat myyntihinnat katsottiin hinnoittelun onnistuneen. Tärkeää oli, ettå asiakas laskuja maksaessaan kiroili hintoja mutta joka kerta joutui kuitenkin toteamaan, että on ne (=myyjä) vaan niin helkkarin hyviä. Ja niin kauan kuin hinnat pysyivät korkeina mutta eivät ylittäneet asiakkaan kipukynnystä, mikä olisi saattanut aiheuttaa toimittajan vaihtamisen. Eli hinnassa sai olla kohtuullinen preemio ylivoimaisesta laadusta ja luotettavuudesta. Harva asiakas oli valmis ottamaan riskejä ja vaihtamaan toimittajansa halvempaan mutta vähemmän laadukkaaseen.

Siten olen havainnut hintakilpailua toisin päin. Jos hyödykkeet ovat vakiolaatuisia tai muuten bulkkia kilpaillaan hinnalla esimerkiksi ottamalla kilpailijoidem hintataso ja määrittämällä oma hinta vaikkapa miinus 10%.. Tämän kaltaisella strategialla näyttäisi saksalainen Lidl tulleen Suomen K- ja S-ryhmien kilpailijaksi elintarvikkeiiden vähittäismyynnissä. Ja näyttäisi hyvin menestyneen. Markkinaosuuden lisännyttyä tuntuu nykyään, että hintatasoa olisi kuitenkin nostettu.

Samanlaiselta tuntuu matkapuhelinoperaattorien hintakilpailu. Mutta kuvioon on tullut mielenkiintoinen sivupolku, että johtavilla matkapuhelinoperaattoreilla kuten Elisalla ja Soneralla on omat halpistyttärensä, Saunalahti ja Tele-Finland. Matkapuhelinmarkkinoilla oli pitkään hinnoittelukuvio sellainen, että kaikilla oli erilaiset velotusperusteet, joten hintojen vertailu oli hyvin vaikeaa. Moni asiakas joutuikin siten enemmän uskomaan mainonnan kehuja ja ylisanoja, jotka joskus hipoivat totuudellisuuden rajoja.

Puhelinoperaattorien laadukkuuden vertailu on vaikeaa tai vähemmän tärkeää kuin edulliset tariffit. Minulta on moni tuttu kysynyt ja olen mielipiteeni kiteyttänyt toteamukseen, että kaikki ovat ihan yhtä hyviä silloin kun kaikki toimii. Ja silloin kun on ongelmia niin ne ovat mitä ilmeisimmin yhtä huonoja. Tavallinen yksityisasiakas ei ole kiinnosta ongelmineen kun ongelmien selvitys on usein ihmistyötä ja se on nykyään kallista.

Eli tuota hintakilpailua on monenlaista, enkä minä tuossa edellä kuvannut kuin muutamia mieleeni jääneitä tapauksia. Halusin vain korostaa, että monella allalla on yrityksiä, jotka eivät suinkaan kilpaile hinnoilla vaan panostavat palveluun ja kuluttaja on siitä jopa valmis maksamaan. Ja usein niissä yrityksissä, jotka minä tunnen, henkilöstön palvelutaso ja -alttius saavutetaan hyvällä johtamisella ja yritysilmapiirillä. Tuottavuus pysyy korkeana kun työmotivaatiot ovat paikallaan. Näin korkeampi hintataso usein näkyy suoraan kilpailijoita parempana kannatavuutena.

Minä uskon vakaasti, että moni yritys pystyisi kohentamaan tulostaan jos panostaisi henkilöstöön ja nostaisi sillä tavoin palvelunsa laatua ja voisi silloin periä korkeampia hintoja ja saavuttaa parempia tuloksia. Mutta tuntuu että tällainen yritysmix on Suomessa kuitenkin aika harvinainen ja rahaa yritetään vain repiä työntekijöiden selkänahasta.

Määrääkö osakeyhtiölaki voiton maksimointiin?

Taas jossain uutislähetyksessä syötti toimittaja meille samaa jo vuosikaudet toistettua mantraa, että osakeyhtiön on jo lain perusteella tuotettava mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille eikä siksi jotain juttua voida toteuttaa rikkomatta osakkeyhtiölakia.

Osakeyhtiläissä sanotaan sen I osan 1 luvun 5 § seuraavasti.

'Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.'

Voiko tuota enää selvemmin ja ytimekkäämmin sanoa? Toisaalta tuo toteamus on itsestään selvää. Ei mikään osakeyhtiö pärjää pitkän päälle ellei se tuota voittoa. Mutta ei tuossa sanota että voittoa on maksimoitava eli tuotettava mahdollisimman paljon.

Kyllä osakeyhtiö voi asettaa sen rinnalle muitakin tavoitteita. Tietenkin siinä yhteydessä on otettava huomioon osakkaiden tasa-arvoinen kohtelu ja päätöksenteon pitää olla lain, yhtiöjärjestyksen ja mahdollisen osakassopimuksen mukaista. Mutta vaikkapa jonkinlaisen yhteiskuntavastuun huomioon ottamiselle ei pitäisi ainakaan osakeyhtiölain perusteella olla mitään esteitä.

Eri asia on sitten saadaanko yhtiön sisällä konsensusta tuollaisesta yhteiskuntavastuusta ja miten sitä toteutetaan vähemmistöjen oikeuksia kunnioittaen.

Mutta ahneuden ja voittojen maksimoinnin väittäminen osakeyhtiölain vaatimukseksi on ihan potaskaa. Kun sen joku on joskus saanut toimittajille syötettyä mantraksi niin sitä meille vaan koko ajan tuputetaan yhä uudelleen.

Piti minunkin ihan tarkistaa, että olisiko tuollainen säädös jossain vaiheessa ujutettu osakeyhtiölakiin. Epäilin kyllä kun vuosia sitten kuulin mutta siitä kuin itse opiskelin aihetta ja jouduin soveltamaan on kulunut jo paljon aikaa. Tulipahan tarkistettua.
         

Puheenjohtaja Juha Sipilän lääkkeistä

Kuuntelin tuossa Ylen iltauutisista taas Keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilän nyt jo lähes mantraksi muuttunutta neuvoa miten valtion omaisuutta, lähinnä osakeomistuksia pitäisi myydä. Ja lopputulos olisi, että noista saisi myydessä saman verran kuin on arvioitu julkisen vallan vuotuisten kulujen ylittävän julkisen vallan tulot. Eli kyse on kestävyysvajeesta.

Yhtäkkiä sitä kuunnellessani minulle avautui ahaa elämyksenä oivallus, että tuohan on idioottimaista. Pidän kovasti vertailusta miten lapset talvipakkasella hankkivat hetkeksi lämmintä kun paleltaa. He pissaavat housuihin. Olen minäkin ollut pikku poika ja tehnyt sitä. Hetken aikaa on ihanan lämmintä kunnees alkaa paleltaa entistä enemmän kun lämmin pissa ehtii jäähtyä. Ja se tapahtuu nopeasti.

Jos ei tehdä mitään rakanteellisia muutoksia julkisen hallinnon ylipaisuneisiin kuluihin niin että ne jatkossakin pysyisivät nykyisen kestokykymme puitteissa auttaisi tuollainen omaisuuden kertamyynti helpotusta vain yhdelle vuodelle ja sitten seuraavana vuonna ei olisikaan enää mitään myytävää ja pitäisi taas turvautua lainoitukseen.

Moni on arvostellutkin julkisen vallan omaisuuden myynnistä. Erinomaisen kirjan aiheesta on kirjoittanut Yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen. Kirja nimeltään Kansallisomaisuuden ryöstö. Barrikadi-sarja 13. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36139-9 - tosi mielenkiintoinen.

Elämme masentavia aikoja. Ilahduttavaa oli lukea kuitenkin lukea professori Timo Vihavaisen blogikirjoitus Juho Kusti Paasikiven Silmämitta ajatuksista Venäjän suhteissa. Oli pakko taas todeta että näyttää Paasikiven viisaudet kovasti unohtuneen kun poliitikot kieriskelevät ns Nato-kiimassaan kuin järkensä menettäneinä. Onneksi mielipidekyselyt kuitenkin vielä paljastavat kansa ajattelevan toisin. Tosin ei meillä mitään turvaa ole siltä, että Yle ja Helsingin Sanomat alkaisivat johtavien poliitikkojen avustuksella käynnistää kansalaisten aivopesun. Ei siinä kauaa menisi kun kansa olisi jo saatu Natoon liittymisen puolelle. Nenästä vedettävää porukkaahan suuri osa  Suomen kansasta tuntuu olevan. Sekin taisi olla yksi niitä Paasikiven aikoinaan tokaisemia mietteitä. Mutta tämä asia nyt ei liity enää tuohon otsikkoon.
 

Sote uudistus

En ole kirjoittanut kovin paljoa sote uudistuksesta. Enkä nytkään ajatellut mitenkään pitkään kirjoittaa. Mutta jotkut asiat ovat mietityttäneet ja mietityttävät edelleen.

Yksi asia on alun alkaen ihmetyttänyt ja ihmetyttää koko ajan. Miksi sosiaalitoimea ja terveydenhoitoa yritetään väkisin ympätä samoihin raameihin? En ymmärrä mitä synergiaetuja noiden kahden lohkon yhdistäminen tuottaa.

Ymmärrän, että terveydenhuollossa lääkärit ovat avainasemassa. Mutta en ymmärrä mitä erityisosaamista lääkärit tuovat sosiaalitoimeen. Molemmat ovat valtavia lohkoja julkishallinnossa. Mutta ne ovat erilläänkin minun mielestäni niin isoja lohkoja, että virtaviivaistettuinakin pystyisivät kantamaan omat hallintokustannuksensa. Onko tässäkin taustalla vain usko kaavamaiseen suuruudeen ekonomiaan? Jos näin on niin olisihan mukaan voinut laittaa koko koulutus- ja tutkimussektorin. Olisi tullut vielä lisäsäästöjä.

Jos koko sote rakennetaan 5 yliopistosairaalan ympärille saadaan helposti aikaan samanlainen soppa kuin Tampereella, jossa terveystieteen tohtori  (ylihoitaja) pantiin lääkärien pomoksi. Näen sieluni silmissä miten jossain yksikössä johtoon nimitetäänkin lääkärin sijasta joku sosiaalipolitiiikan asiantuntija. Siitäpä soppa syntyisi.

Kun nyt on päädytty yliopistosairaalavetoiseen järjestelmään ja näitä sairaaloita on vain viisi on rakennelma todella harvainvaltainen ja todennäköisesti kaikkea muuta kuin läpinäkyvä tai valvottavissa. Miten tuollaista harvainvaltaa voidaan ylipäänsä valvoa? Vaikka en ole mikään poliitikkojen kannattaja ovat he sentään poliittisessa vastuussa äänestäjilleen. Yliopistosairaaloiden korkeat virkamiehet olisivat helposti kokonaan julkisen kontrollin ulkopuolella. Vaikka poliittinen vastuukin on käytännössä olematon se on kuitenkin paremmin olemassa kuin virkavastuu.

Lääkärit ovat tehokkaasti järjestäytyneet. Jos kehitys siirtyy entistä enemmän lääkärijohtoiseksi voi minun mielestäni vaarana olla, että primäärisesti lääkärien taloudellista asemaa kohennetaan entisestään.

Kokonaisuutena vaikutelmaksi on minulle jäänyt, että tämän uuden sote-ratkaisulinjan ovat päättäneet politikoinnin asiantuntijat todellisten manageroinnin osaajien sijasta.

Lohdullista on, että tässä on silti minusta vähemmän haihattelua kuin kaikissa muutaman viime vuoden aikana esiin tulleissa suurkunta yms vaihtoehdoissa.  Uskoisin, että tämä valittu linja sentään toimii eikä sisällä mitään niin uhkarohkeaa että joutuisimme ojasta allikkoon. Kurotaanko tällä umpeen kestävyysvajetta on sitten ihan toinen juttu. Mutta jos nyt tällä ratkaisuvaihtoehdolla ei kuitenkaan ihan täystörmäystä tehdä vaikkei säästöä saataisikaan.

Nuoruuteni haaveammatteja

Ensimmäiset ammatit, joita aloin miettiä haaveammatiksi olivat kapellimestari ja elokuvaohjaaja. En muista kumpi niistä tuli ensin. Voi olla että se ensimmäinen haave oli kapellimestarin ammatti. Riehuin usein alle 10 vuotiaana sohvan päällä lyömässä tahtia radiosta tulevan klassisen orkesterimusiikin tahdissa.

Elokuvien tekeminen alkoi kiinnostaa vasta 13-14 iässä kun olin melkoinen elokuvafriikki. Ehdottomia suosikkejani olivat italialaiset neorealistiset ja ranskalaiset uuden aallon elokuvat.

Molemmat ammatit pitivät sisällään isojen  ja monimutkaisten kokonaisuuksien johtamisen.

Soitin koulussa koulun barokkiorkesterissa muutamia erilaisia nokkahuiluja. Ykistyisesti olisin halunnut viulun mutta isäni piti sitä liian vaikeana soittimena. Ja olisi hänen mielestään vaatinut kalliit viulutunnit. ja se olisi 1950-alussa ollut kallis menoerä. Olihan isäni valmistunut insinööriksi vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Ja koulunkäyntinikin maksoi kun kävin Helsingissä saksalaista koulua enkä maksutonta kansakoulua. Saksalaisen seurakunnan orkesterissa minulle tarjottiin koulun musiikinopettajan puolelta soitettavaksi käyrätorvea, mutta en ehtinyt sitä aloittaa kun vaihdoin suomalaiseen kouluun oppikoulun 5. luokalle ja lukioon. 

Kun pidin uruista sain viulun tilalle pyytämäni haitarin siitä kun sai mielestäni urkumaisia äänia Sitä vanhempani pitivät helpompana soittimena. Tosin aika nopeasti oivalsin, että on hyvin erikoista ryhtyä soittamaan haitarilla klassista musiikkia.. Minä ryhdyin.

Elokuvan tekemistä ryhdyin miettimään kun ostin ensimmäisillä kesäansioillani itselleni 2x8 kaitafilmikameran. Sen käyttö oli opettavaista ja sai siinä jonkinlaisen tuntuman elokuvan tekoon, jossa kaiken A ja O oli, että on aluksi jonkinlainen käsikirjoitus kuvattavasta aiheesta tai tarinasta. Mutta kaitafilmikamera oli sittenkin aika alkeellinen vekotin. Sen lopputuloksena oleva filmi oli alkuperäistäja sen jäsentely leikkaamalla tai lisäämällä välitekstejä oli hankalaa kun filmi piti katkaista ja liimata takaisin. Ja aina kun leikkauskohta kulki esitysprojektorissa kuva valkokankaalla tärähti. Eli elokuva piti yrittää koostaa yksittäisistä perättäisistä kohtauksista.niihin kajoamatta, koska jokainen leikkaus filmiin tavallaan tuhosi filmin eheyden.

Ostin jossain vaiheessa 16 mm kaitafilmikamerna, joka oli jo enemmän ammattimainen mutta havaitsin, että sen filmi maksaa aivan liikaa koululaisen kukkarolle ja myin vekottimet pois.

Sitten tulivat kuvioihin jos hauskasti sanon "viini, laulu ja naiset". Aloin innostua vastakkaisesta sukupuolesta kovasti jo 13-14 vuotiaana. Ja kyllä sellaisen asian ilmestyminen tärkeisiin asioihin aiheutti, että ei siinä enää ehtinyt koulun lisäksi paljon muuhun.

Ja nuo erityiset ammattihaaveet jäivät. Jäin 14-vuotiaana kesätöihin matkatoimistoon  ja jäin alalle lähes 20 vuoden ajaksi, vaikka välillä kokeilin muutakin. Eli matkailualalla tein uran juoksupojasta johtajaksi. Matkailuala oli mielenkiintoinen ja vauhdikas ala ja vieläkin tapailen vanhojen työtovereiden kanssa.

Mutta sitten hurahdin 1970-luvun lopussa uusiin amerikankeksintöihin mikrotietokoneisiin. Sain nuorelta lankomieheltä lainaksi hänen  ylioppilaslahjansa hienon ohjelmoitavan taskulaskimen. Sen loistavan käyttöopaskirjan avulla opettelin ohjelmoimaan ja tein ensimmäisen  toimivan tietokoneohjelman  ensimmäisen viikonlopun lopussa.

Eli vaihdoin 34-vuoden ikäisenä ammattia matkailualan ammattilaisesta  tietokoneiden ohjelmoijaksi. Rakastuin kerta kaikkiaan näihin kiehtoviin koneisiin ja niiden kiehtovaan ohjelmointiin. Opettelin ammatin huipputaidot muutamassa vuodessa  ja tein uuden työuran yli 30 vuoden ajan josta jäin sitten täysin palvelleena myös eläkkeelle.

Myöhemmin olen oppinut ymmärtämään, että minunlaiselleni personallisuustyypille olin löytänyt juuri oikean ihanneammatin. Ei ihme, että rakastuin työhöni ja ammattiini ja viihdyin siinä niinkin hyvin.

Saattaa hyvin olle, että löysin juuri oikean ammatin itselleni. Siksi minua ei ollenkaan harmita vaikka en päässytkään kapellimestarin tai elokuvaohjaajan uralle. Mutta seuraan kyllä suurella antaumuksella elokuvia ja  konserteissa seuraan tarkoin kapellimestaria.

Onko herrasmies muodin mukainen?

Oma isäni opetti minulle nuorena paljon hyödyllisiä asioita. Eräs mieleeni iskostunut oli, että herrasmiehellä on aina hyvin kiillotetut kengät ja suorissa housuissa on terävät prässit eikä mitään pusseja. Ja paidan piti olla hyvin silitetty. Eikä näm olleet mitään naisten velvollisuuksia vaan miesten tuli itse huolehtia näistä asioista.

Tänään tuli postissa hieno monisivuinen mainos miesten Brothers vaatekaupasta. Esite tuli ulkomailla työskentelevän poikani nimellä. Osoite oli poimittu väestörekisterikeskuksesta, koska pojallani on postiosoite Suomessa minun luonani toistaiseksi. Arvasinkin, että ei noin hienoja esitteitä lähetetä minkään eläkeläisikäisten rekisterin perusteella. Emmem varmaan olisi  riittävän bränditietoinen  ostajaryhmä.

Mutta kun avasin esitteen se oli minulle järkytys. Kyllähän minä olen nähnyt miten muotiin on tullut omituinen piirre, jossa nuorten miesten vaatteet ovat päällä kuin kyseinen henkilö olisi kasvanut äkillisesti liikaa pituutta.

Muistan omasta nuoruudestani miten nopeasti pituutta kasvaneet näyttivät hiukan koomisilta kun pitkät housut olivat melkein kuin kutistuneet ja housun lahkeet roikkuivat jossain pohkeiden korkeudella.

Samanlaiselta näyttivät puvun takitkin kuin pituutta olisi yhtäkkiä venähtänyt ja puvun takki tai blazer olisi käynyt liian ahtaaksi ja lyhyeksi. Jos hihatkaan eivät riittäneet ranteisiin asti vaan kädet olivat ikään kuin kasvaneet ulos koko vartalosta.

Mutta nyt järkytyin kun katsoin Brothhers nimisen yrityksen loisteliasta tuoteluetteloa. Koko luettelo oli tuollaisia kutistuneita nuorten miesten vaatteitta täynnä ja näytti silmissäni koomiselta, Vaikka tiesinhän minä että muoti on taas vaihteeksi muuttunut tuollaiseksi. 

Minullahan on käynyt juuri päinvastoin. Kaikki vaatteet roikkuvat päällä kun olen laihtunut. Ja vaatteet tuli teetettyöä mittojenmukaan silloin kun epäilin etten koskaan enää onnistu laihduttamaan.

Tästä palaan isäni erääseen opetukseen koskien muodikkuutta. Hän oli hyvin tarkka ulkoasustaan ja esiintyi aina huolitellusti pukeutuneena. Mutta muistan kuinka hän sanoi kun minäkin saatoin joskus nuorena sanoa jotain mikä nyt on muodissa. "Herrasmies on joko edellä tai jäljessä muodissa. Ei koskaan muodin mukainen ja sen orjuuttama. Vaan aina oman tyylinsä mukaisena." Siinähän sitä oli nuorelle asennetta ja oppia, joiden arvon vastan kymmeniä vuosia myöhemmin ymmärsin.

Pussy Riot - tyttömielenosoitus

Olen ehkä jotenkin jälkiherännäinen kun vasta nyt kirjoitan jotain tuosta Pussy Riot performanssista. Mutta vasta nyt kun olen lukenut viikkokaupalla Putininin demonisointia on jotkut asiat jo alkaneet suorastaan kuvottaa.

Tänään tuli vain yhtäkkiä taas jossain Putin kritiikissä esiin tuo Pussy Riot ryhmä. Jotenkin yhtäkkiä tuli mieleeni visio mitä tapahtuisi Suomessa vastaavassa tilanteessa.

Ajatelkaa, että joku vähäpukeinen tyttöbändi tunkeutuisi Helsingin tuomiokirkkoon ja ryhtyisi laulamaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöä halveksivaa laulua ja tanssimaan riettaasti alttarilla. Tai ajatelkaa, että sama temppu tehtäisiin johonkin islamilaiseen moskeijaan.

Veikkaan, että poliisit tulisivat paikalle, media tuomitsisi ja todennäköisesti myös tuomioistuimessa tulisi rapsut.

Mutta mediassa tuo Pussy Riot ryhmän "vaino" esitetään jotenkin tuomittavana sananvapauden loukkauksena. Tytöthän olivat vain kertomansa kotimaansa epäkohdista ja halusivat maksimaalista julkisuutta. Eihän siinä voi olla mitään pahaa kun oli kyse kuitenkin pahuuden yhteiskunnan arvostelusta.

Vaikka kuinka tuota vertausta päässäni mietiskelin en huomaa, että siinä olisi mitään kohtuutonta. Mitä todella Suomessa olisi tapahtunut vastaavassa tilanteessa?
  

Päivän mietelause

Takkirauta blogissa on usein joku tuollainen lyhyt päivän mietelause. Arvostan hänen blogiaan ja luen sitä säännöllisesti mielenkiinnolla.

Tänään olen lukenut jos jonkinlaista tekstiä Venäjän presidentti Vladimir Putinista erilaisissa asiayhteyksissä. Putiniin on yhdistetty jos jonkinlaisia demonisia ominaisuuksia ja se on meiltä täällä Suomessa onnistunut nopeasti. Vaikka monessa asiassa saattaa olla perääkin niin kaikenlaiset huhut ja juorutkin uppoavat Suomessa ja muuallakin lännessä ihan täydestä.

Minulle tulikin mieleen, että lasten kasvatukseen voitaisiin ottaa peikkojen ja mustalaisten sijaan avuksi esimerkiksi joku panostava julistus, jos lapset eivät syö puuro- tai murolautastaan: "Syö nyt äkkiä tai Putin tulee ja vie puurosi!"

Tuosta olisi hyötyä kahtaalla. Olisi hyvä uusi poliittisesti korrekti pelote pikkulapsille. Ja lapset saisivat samalla tarpeellista asennekasvatusta, etteivät alkaisi liian myönteisesti kuvitella itänaapuristamme. Onhan näyttelijä Ville Haapasalo saanut jo aivan liikaa sijaa televisioruudusamme Venäjän asiantuntijana matkustellessaan ympäri naapurimaata ja lähialueita lämpimän joviaalisti esiintyen. Eihän sellainen sovi. Mitä lie vääräoppeja saanut Venäjällä opiskellessa ja leffoja tehdessä.

Eli "Varo nyt ettei Putin tule ja vie soppalautastasi".  Soppalautanen sanan voit toki korvata omaan demonisointiisi sopivammalla ilmaisulla.
         

Paperittomien terveydenhoito Suomessa

Lueskelin taas hämmästellen Hesarin juttua täällä vauvaa odottavasta nuoresta naisesta, joka on ilmeisesti joko Bulgarian tai Romanian romani. Tekisi mieli välillä huutaa kovaa: "Kiva, kiva, tulkaa vaan kaikki tänne synnyttämään ja hoitamaan terveyttänne ja hampaitanne. Meillähän noissa lainahanoissa on vielä hiukan väljyyttä. Eikä meidän omista palveluista ole niin väliä." No eihän nyt noin saa olla. Kai minulla jotain myötätuntoa pitäisi olla. Totta kai. Mutta en silti ymmärrä miksi kustannusten pitäisi mennä suomalaisten piikkiin.

Jutussa on muutama ihmetystä herättävä väite ja yksityiskohta. Ymmärrän kyllä, ettei Bulgariassa ja Romaniassa terveydenhuolto koske kansalaisia, jotka eivät käy töissä. Siellä terveydenhuolto on liitetty asumisen sijasta, kuten meillä, työn tekoon.

Mutta nyt tuleekin se ihmeellinen kysymys tuosta Hesarin kirjoituksesta: "Laa­jo­jen ter­veys­pal­ve­lui­den tar­joa­mi­nen kai­kil­le vas­taa par­hai­ten Suo­mea si­to­vien ih­mis­oi­keus­so­pi­mus­ten sa­na­muo­to­ja", sa­noo THL:n tut­ki­ja­pro­fes­so­ri Ilmo Keskimäki."

Mitähän tuo "... vastaa parhaiten ... ihmisoikeussopimuksen sanamuotoja"? EU jäseninä kuuluvat sekä Bulgaria että Romania samoihin ihmisoikeussopimuksiin kuin Suomi. Muistikuvani mukaan juuri noissa kohden vaatimuksia korostettiin ennen jäseneksi hyväksymistä.  Luulisi, että niiden sanamuodot sitovat aivan samalla tavoin Bulgariaa ja Romaniaa.

Eli miksi Suomea noiden ihmisoikeussopimusten  sanamuodot sitovat mutta ei Bulgariaa ja Romaniaa?

Kun me koko ajan väitämme (vai onko vain pelkkää katteetonta uskoa?) olevamme siellä Euroopan ytimessä  niin kai me nyt Olli Rehnin avulla saisimme asian nopeasti painostettua kuntoon.

Vai höynäytetäänkö jossain hyväuskoista ja hyväntahtoista hölmöä?

On ikävä havaita itsessään miten tällaiset ilkeät mielipiteet ja asenteet pullahtavat esille. Haluaisin olla hyvä ihminen. Erityisesti nyt kun olen kuitenkin itse saanut osakseni sekä sydämen ohitusleikkauksen että syöpähoidot tuntuu hyvin pahalta kirjoittaa tällaista. Enhän minä keneltäkään hyviä hoitoja halua evätä. Mietin vain miten heidät omat kotimaansa saataisiin vaikka pakottamalla ja painostamalla kustantamaan näille "paperittomille" heidän tarpeelliset hoitonsa. En minä halua asettaa ulkomaalaisia eri asemaan suomalaisiin verrattuna. Minusta se on väärin. Haluaisin vain löytää jonkun muun maksumiehen kuin suomalaisen veronmaksajan joka nyt jo pakkovelkaantuu hurjaa vauhtia kun menoja on enemmän kuin tuloja.

Vääntäkää nyt tuostakin rasismikortilla jotain vastenmielistä. 

Pitääkö osata suomea että pääsee kansalaiseksi

Minulle oli yllätys kun kuuntelin venäjänkielisistä Ylen uutisista miten venäläiset osallistuvat Yki kielitutkintoon osoittaakseen tarvittavan suomenkielen taidon päästäkseen kansalaisiksi.

Eipä tarvitse. jos olet todistettavasti luku- ja kirjoitustaidoton tai sitten yli 65 vuotias sinua kohdellaan joustavammin. Luku- ja kirjoitustaidottomankin on pitänyt osallistua suomenkielen opetukseen ja hallitset ymmärtämisen ja puhumisen alkeet. Mitä tuolla nyt sitten tarkoitetaankin kun meillä kuitenkin on isot määrät julkisista varoista kustannettavia erilaisten eksoottisten kielien asiointitulkkeja.

Miesvaltaisessa muslimien machokulttuurissa riittää kun mies osaa joten kuten puhua ja kirjoittaa. Naisen tehtävät ovat pitää mies tyytyväisenä ja synnyttää jälkikasvua. Eikä kumpaankaan tarvitse luku- ja kirjoitustaitoa. Eikä hänenkään kai tarvitse suomea osata kuin vain siteeksi.

Kun olen viime aikoina ollut sairaaloissa aika usein on huomioni kiinnittynyt vastaanotolle tuleviin hunnutettuihin naisiin. Käsittämättömän usein heillä on mukana miespuolinen saattaja. Ilmeisesti  vahtina toimii aviomies, veli tai poikalapsi ja joskus asiointitulkki.

Lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen aikuisella iällä voi olla todella vaikeaa jos muutenkin koulusivistys on puutteellinen tai sellaista ei ole ole lainkaan.

Ymmärrän venäläisten mielenkiinnon kielitutkintoon kansalaisuuden hakemiseksi. Heillä on kuitenkin jo kommunismin aikana ollut luku- ja kirjoitustaito mikä myös helpottaa kieliopintoja.

Suomalainen yhteiskuntamme perustuu nykyään myös naisten panokseen työelämässä. Ja kyllä sellaisiin valmiuksiin on välttämätöntä omata kohtuullisen suomen tai ruotsin taidon lisäksi myös luku- ja kirjoitustaito. Jos ei sitä omassa kotimaassa aikoinaan tarvinnut ei tarkoita etteikö se Suomessa olisi välttämätön taito.

Muuten nainen jää helposti pelkäksi kotiapulaiseksi, seksipalvelijaksi ja synnytyskoneeksi.

Olen viisi vuotta sitten kirjoittanut aiheesta blogissani. silloin olin ihmeissäni, ettei ihmisoikeusjärjestönä esiintyvä feministijärjestö Ihmisoikeusliitto ole ollenkaan huolissaan meille tulleiden musliminaisten valinnanvapaudesta vaan kantaa huolta lähinnä lestadiolaisäitien valinnanvapaudesta (Kouros oli järjestön toiminnanjohtaja tuolloin):

"Kouroksen mukaan nyt selvittelyn alle otettava asia on äärimmäisen haastava.

- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros pohtii."
Kyllä minä myönnän, että lestadiolaisten kritisointia tuskin leimataan rasismiksi, siksi sitä voi niin helposti harrastaa. Näyttää ikään kuin että jotain tehtäisiinkin ja se vuorostaan oikeuttaa jokavuotisiin valtionapuihin yms.

Mutta jos arvostelisit syytä maahan saapuneiden musliminaisten alistettuun asemaan hyökättäisiin   sinua vastaan rasismileimakirveellä ja vuotuiset valtionavut (ja sitten työpaikkasi!) olisivat vaarassa.

Hyvin Suomeen sopeutuneet  koulutetut ja sivistyneet maahanmuuttajat ovatkin julkisesti ihmetelleet, että miten voi olla mahdollista, että vielä 20 vuoden jälkeen Suomessa asuva maahanmuuttaja saattaa tarvita asioimistulkkia.

Kun tyttäreni haki Yhdysvaltain kansalaisuutta jokunen vuosi sitten ihmettelin kovasti vaatimustasoa. Vaikka hänellä oli peräti kaksi yliopistotason loppututkintoa ja sujuva englannin taito niin töitä piti tehdä, että sai tarvittavat tiedot ja valmiudet kansalaisuuden saamiseksi.

Muistan myös kun isäni haki Suomen kansalaisuutta  vuonna 1956 mitä kaikkea selvitystä piti tehdä anomuksen liitteeksi. Mutta oli se hienoa kun kotona oli tasavallan presidentti Urho Kekkosen omakätisesti allekirjoittama paperi kansalaisuuden myöntämisestä. Siihen aikaan oli niin juhlallista. Siihen saakka isä oli asunut Suomessa ns muukalaispassilla, jota myös Nansenin passiksi oli aikaisemmin nimitetty luojansa norjalaisen tutkimusmatkailijan mukaan. Näin sen jossain isän asiapapereiden joukossa mutta ne jäivät isän asunnon mukana luontevasti sisarelleni enkä tiedä onko se enää tallella. Joitain tuollaisia historiallisia juttuja olisi ollut kiva säilyttää sukupolvien yli.

Tällaista tänään mietteissä.