Hernekeittoa ja kuohuviiniä

Toissa päivänä alkoi tehdä mieli hernekeittoa. Ostin ainekset ja laitoin kuivatut herneet likoamaan yön yli. Torstaina iltapäivällä tein hernekeiton. Aika iso kattilallinen siitä tuli ja mietin että pakastanko osan. Vai syönkö sitä kolmena peräkkäisenä päivänä. Yleensä saman ruoan syöminen kolmantena päivänä alkaa tympiä vaikka olisi hyvääkin.

Kyllä itse tehty hernekeitto oli ja on hyvää. Suola oli ainoa jota olin laittanut ehkä hivenen liikaa.

Olen viime aikoina maistellut erilaisia kotimaisia tilaviinejä. Osan olin ostanut jo viime vuonna kun kävin Valamon luostarissa. Ja nyt muutama viikko sitten käytiin pojan kanssa mökiltä käsin Pälkäneellä Rönnvikin viinitilalla. Kun olin juonut kaikki varastoimani tilaviinit teki mieli punaviinin sijasta jotain valkoista ja kuivaa. Kun varastossani ei ollut valkoviiniä ollenkaan avasin yhden kuohuviinipulloista. Ei ollut omia lempikuohuviinejäni mutta oli kuitenkin kuivaa. Hyvää palanpainiketta hernekeitolle.

Olin viime vuonna ostanut korkin jolla vajaan samppanja- tai kuohuviinipullon voi sulkea. Alkosta ostin. En minä aina jaksa yksin juoda kokonaista pulloa kerralla niin tuollainen korkki on paikallaan. Eikä kaikista suosikkikuohuviineistäni ole pikkupulloja. En ollut vielä aikaisemmin käyttänyt tuota korkkia mutta näytti se hyvin hoitavan tehtävänsä.

Tavallisen viinipullojen sulkemiseen tarkoitetun ns vakuumikorkin olin ostanut myös viime vuonna mutta se oli ollut jo pitkään käytössä. Noita vakuumikorkkeja ja -pumppuja sai Alkon lisäksi Clas Ohlssonilta, missä sellainen oli paljon Alkoa halvempi.

Seuraava arkiruoka jota taidan taas pitkästä aikaa tehdä ehkä ensi viikolla on lihamakaronilaatikko. Lopetin nimittäin lihamakaronilaatikkoeinesten käytön sen jälkeen kun luin tuoteselosteen ja kauhistuin mistä kamarasta ja broilerinnahasta yms se on oikein tehty. Sama juttu kävi makkaroiden kanssa kun luin tuoteselosteita. Kotimaisista makkaroistakin ostan korkeintaan jotain A-luokan ruokamakkaroita.

Minulla on lihamakaronilaatikosta kaksi versiota. Toisessa on jauhelihan sijasta käytetty soijarouhetta. Sellaista teen jos tiedän että kasvisyöjiä (sellaisia lakto-ovo-vegetaristeja kuin on tyttäreni ja vaimoni) on tulossa kyläilemään. Jopa Amerikassa asuva tyttäreni muistelee laittamaani lihamakaronilaatikkoa vaikka en laitakaan jauhelihaan tavallista sipulia. Kas kun en itse syö muita sipuleja kuin valkosipulia. Valkosipulia käytän jos tiedän että en ole menossa mihinkään. Syytä en tiedä, mutta minulla haisee valkosipuli ihohuokosista vielä seuraavana päivänä. Mutta lihamakaronilaatikossani on chili- ja cayennepippureita, soijakastiketta yms ettei voi väittää mauttomaksi.

Ei nuo oikein ole karppaaja-laihduttajan diettiin sopivia, mutta sallin joskus itselleni poikkeamat. Pitää olla armollinen.

Alkoi tulla nälkä kun kirjoittelen tätä mutta pitää vaan olla kovana ja mennä nukkumaan.