Katsoin eilen Youtube'ista elokuvan nimeltä Swastika (suomeksi hakaristi). Se on jaettu seitsemään n 13 min palaseen Youtube'issa. Tuo moneen viipaleeseen jakaminen lienee Youtube'in rajoitus ilmaiselle. Vaikka elokuva on 38 vuotta sitten julkaistu se lienee tuolla Youtube'issa luvattomasti kuten tuhannet muutkin videopätkät.
Enhän minä olisi tiennyt koko elokuvan olemassaolo ellei historiaa harrastava ystäväni olisi minulle kertonut tilanneensa sellaisen Amazonista DVD:nä.
No minä olin tietenkin niin hätähousu että piti heti löytää tuo katsottavakseni ja sieltähän se löytyi Youtube'ista.
Elokuva on kooste ennen näkemättömistä harrastelijaelokuvista, joita mm Hitlerin lähipiiri oli kuvannut. Siis aineistoa joka julkaisuhetkellä 1973-74 oli suurelta yleisöltä näkemättä.
Ystäväni tiivisti hyvin arviointinsa elokuvasta ja viittasi meidän keskusteluissamme usein esillä olleeseen teemaan ihmisen moraalista. Se kuvasi ihmisiä hyvin tavanomaisissa yhteyksissä eikä pelkästään sitä filmiä katsomalla voinut uskoa, että kyse oli suorastaan demonisia hirmutekoja tehneistä henkilöistä. Niin sympaattiselta vaikutti elokuvan atmosfääri.
Olen usein moraalifilosofisissa keskusteluissa ystävieni kanssa esittänyt miten meissä kaikissa on sisäänrakennettuna pimeyden voimia. On vain kysymys mikä saa ne meissä toteutumaan. Hyvä tieteellinen esimerkkikoe on kuuluisa Milgramin tottelevaisuuskoe. Suosittelen kaikille siihen tutustumista. Se kertoo paljon meistä ihmisistä.
En puutu noihin vanhoihin hirmutekoihin tässä sillä ongelma ei ole mitenkään yksinkertainen. Tottakai minäkin tuomitsen ne jälkikäteen jyrkästi. Joskus halutaan nähdä helppo selitys, että jotkut ihmiset ovat vain "pahoja" ja sillä siisti. Norjan kesäiset järkyttävät massamurhat tulkitaan juuri tuollaisen pahan ilmenemismuodoiksi.
Raja pahaan on hiuksenhieno. On ihan turha hurskastella että jotkut pahaa tehneet olisivat pelkästään sairaita poikkeusyksilöitä eikä kukaan meistä "kunnon ihmisistä" voisi syyllistyä sellaiseen. Tuollaisen moraalisen ylemmyyden kuvitteleminen itsestään osoittaa vain ymmärtämättömyyttä.
Tuollaiset Hitlerin Saksan aikaan kuvatut filminpätkät näyttävät tavallisia "kunnon ihmisiä" ihan tavanomaisissa asioissa mitä nuo "kunnon ihmiset" tekevät. Ei siellä filmissä näy murhanhimo ja -kiihko silmissä heiluvia massamurhaajia vaikka kuvausten kohteena sellaisista teosta vastuullisia olikin. Asiayhteys vain oli erilainen.
Olen joskus piruuttani todennut keskustelukumppaniani ärsyttääkseni, että me suomalaisethan olimme todellisuudessa toisessa maailmansodassa Hitlerin ja natsi-Saksan liittolaisia. Että kovin suureen hurskasteluun ei välttämättä ole perusteita. Sekään asia ei tietenkään ollut noin yksinkertainen mutta antaa ponttaa keskusteluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti