Sunnuntain mielenosoitus

Olin seuraamassa sunnuntaina mielenosoitusta, jonka järjesti 'Minun Suomeni on kansainvälinen'-Facebook-yhteisö tai ennemminkin sen takana oleva järjestö 'Kansainvälinen Suomemme'.

Erääni ystäväni kanssa käymäni puhelinkeskustelun innoittamana kirjoitin lauantaina kritiikkiä blogiini luettuani järjestön puheenjohtajan Tino Singhin haastattelun perjantain Helsingin Sanomissa. Siinä oli muutamia minua kovasti ärsyttäviä mielipiteitä ja todistamattomia väitteitä jonka johdosta tuon kritiikkini kirjoitin. En ole enää vuosiin luottanut Helsingin Sanomiin puolueettomana tiedonvälittäjänä joten ihan varma en sitten kuitenkaan ole oliko haastattelussa kaikki aidosti Tino Singhin mielipiteitä vai toimittajan värittämiä, kuten monasti tapana on. Tosin isäni joskus eläessään jo 1960-luvulla muistutti minulle kun kun vielä kotona asuessani purin harmistumistani Hesarin johonkin väritettyyn kirjoitukseen: ei Hesari missään väitä olevansa puolueeton vaan se sanoo olevansa ainoastaan riippumaton. Niin no. Riippumatonkin se on kaikesta muusta paitsi Erkon suvusta. Nuo puolueeton tai riippumaton käsitteet ovat monella helposti menneet sekaisin olen havainnut. Ja kyllä valistunut lukija havaitseekin, että Hesari on vallassa olevien hännystelijä. Vallan vahtikoiran sijasta varsinainen vallan sylikoira.

Hesarin edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen joskus sanoi jotenkin niin: Helsingin Sanomat kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Jo silloin naureskelimme huolestuneina monen viisaan ystäväni kanssa, miten Hesari kovin selektiivisesti osaa myös vaieta. Olen aiheesta kirjoittanut melkein 5 vuotta sitten kun Hesari jätti kokonaan kertomatta miten Suomessa eduskunta hyväksyi EU:n perustuslain päivää ennen itsenäisyyspäiväämme. Luulisi jokaisen ymmärtävän minkälaista on tuollainen sensuuri jos valtakunnan päälehti ei tuollaisesta asiasta uutisoi mitään.

No niin. Eiliseen mielenosoitukseen. Mielenosoituksen teemaksi oli otettu 'Hiljaisuuden rikkomisen päivä'. Minua ihmetytti että mikä hiljaisuus nyt rikotaan? Media on täynnä toimituksellista rasisminvastaista ja monikulttuurisuutta puolustavaa kirjoittelua ja maahanmuuttoa ainakin minun mielestäni asiallisesti kritisoineiden, pääasiassa perussuomalaisten kirjoittajien ja poliitikkojen jyrkkää arvostelua, rasisteiksi ja vihakirjoittajiksi leimaamista yms. Etunenässä on median kohteena ollut maahanmuuttokriittisyydellä eduskuntaan päässyt fil.tohtori Jussi Halla-Aho. Eli miten voi rikkoa jonkun hiljaisuuden jos sitä ei ole edes ollut?

Nyt jälkeenpäin on monessa uutisoinnissa kerrottu mielenosoituksessa kyseessä olleen osanoton norjalaisten suureen murheeseen järkyttävän ja järjettömän massamurhan johdosta. Tuollainen myötätunto on tietenkin kaunista ja ihailtavaa. Tosin näyttää hiukan käyneen, että norjalaisen sosiaalidemokraattisen veljespuolueen murhetta ovat meidän kotoiset demarimme, puoluesihteeri Mikael Jungner etunenässä ryhtyneet käyttämään sisäpoliittisena leimakirveenä erityisesti perussuomalaista kansanedustaja Jussi Halla-Ahoa vastaan mutta myös yleisemmin koko Perussuomalaiset-puoluetta vastaan. Koville on Perussuomalaisten jytky vaalivoitto ottanut demareitakin.

Muutamassa mielenosoituksen banderollissa oli viestinä, että osoitetaan mieltä vihaa ja väkivaltaa vastaan. No eihän tästäkään kukaan täysjärkinen ihminen voi olla eri mieltä.

Ja vielä eräänä avainsanana esiintyi 'kansainvälisyys'. No ei siinäkään mitään pahaa ole. Hyvä asiahan on, jos globaalissa maailmassa selviydymme tulevaisuudessakin vuorovaikutuksesta ja kaupankäynnistä yms. Minulla on lapset (yht 5 henkeä) opiskelleet Suomen lisäksi Yhdysvalloissa, Norjassa, Iso- Britanniassa, Kanadassa, Hollannissa ja Keniassa.

Mutta sitten jossain yhteydessä tuli esiin taas sana monikulttuurisuus ja miten meidän Suomestamme pitäisi tehdä entistä monikulttuurisempi. Saksan Merkel ja Iso-Britannian Cameron ovat molemmat kertoneet että heidän maissaan monikulttuurisuus on epäonnistunut. Ja meillä vakuutellaan joka tuutista, että me kyllä osaamme tehdä kotouttamisen paremmin ikään kuin noissa maissa ei olisi koskaan mitään yritetty. Eikö me todella opita mitään?

Olen jo nuoresta lähtien ollut frankofiili ja ihaillut Ranskaa ja ranskalaisia. Kyllä Ranska on edelleen ranskalainen ja siellä vallitsee edelleen ranskalais-katolinen valtakulttuuri. En tiedä onko siitä haluttu tai yritetty tehdä koskaan monikulttuurista. Mutta kyllä minäkin edustan näkökantaa että maassa eletään valtakulttuurin ehdoilla ja ymmärrän siksi hyvin esimerkiksi huntukiellon. Vaikka kuinka musliminaiset väittävät hunnun käytön johtuvan heidän omasta halustaan niin minä en oikein usko että kykenevät vastustamaan tuollaista naista alistavaa kvasiuskonnollista pakkovaltaa. Huntua käytetään silkan perhesovun säilyttämiseksi. Mutta ei riitä voimat tai rohkeus siitä kieltäytyä. Jos huntu taas kielletään lain voimalla on vähemmän rohkeankin helpompi selittää alistavalle miehelle, veljelle tms että on lainvastaista kantaa sellaista vaatekappaletta.

Ja rakastan ranskalaisia autoja, erityisesti Citroen merkkisiä. En minä sitikoita ole koskaan saksalaisten autojen veroiseksi yrittänyt väittää, mutta kyllä sitikoiden kaasu-nestejousitus niin ihanasti hivelee takapuolta huonoilla teillä. Vaimo teki stopin sitikoille ja sanoi, että meille ei enää noita ilmapalloautoja (tarkoitti kaasu-nestejousitusta) osteta. Perustelu oli vankka: sitikoiden ja niiden jousituksen, vaikka se on uskomattioman kestävä, niiden korjaukset on kalliita. Sitten ajoin diesel-Renault'lla yli 500'000 km niin oli sekin ranskalaisen pehmeä. Tuo km-määrän selittää, että minulla oli Kuopiossa asuessani aivan uskomattoman hyvä hovikorjaaja ja -huoltaja joka piti auton timmissä.

Ikävä kyllä minulla ei koskaan ollut tilaisuutta opiskella ranskaa. Ja se vaikutti aika vaikealta. Ja kun olen myös Italian, italiankielen ja italialaisen oopperan ystävä niin opiskelin aikoinaan italian alkeet. Vaikka Ferrari, Maserati, Lancia ja Alfa Romeo kaikuvat ihanilta niin arkisempi Fiat ei kyllä hirveästi houkuttele.

Nyttemmin olenkin sitten jo vuosia ajanut hyvin proosallisesti Volvolla. Vaikka se on mielestäni aika persoonaton ja mieleni tekisi välillä huutaa liikenteessä muille autoilijoille, "Minä olen kuitenkin sitikka mies vaikka ajelenkin Volvolla" niin Volvo on kyllä osoittautunut todelliseksi laatuautoksi. Sisällä hiljainen, ovet toimivat kevyesti eikä ole kitinöitä tai natinoita korissa. Eikä mitään kovin olennaista puutu. No automaattivaihteisto puuttuu ja huomasin poikani uudessa autossa tavaratilassa 12 V pistotulpan.

No menihän ihan autojutuiksi.

Marssittiin rautatientorilta eduskuntatalon portaille, jossa Tino Singh puhui. Puhe löytyy tästä. Kyllä puheessa oli selviä ja aika suoria vihjauksia mm Jussi Halla-Ahoa vastaan vaikka ei nimeltä mainittukaan. Paikan päällä tuntui välillä kuin olisin kuunnellut Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa Brezhnevin puhetta, missä muutaman lauseen välein yleisö taputti. Niin täälläkin eduskuntatalon portailla joku löi aina välillä jollain noitarummulla tahtia - no se taisi tapahtua vain marssin aikana.

Puheen jälkeen porukka siirtyi lähistöllä olevan Finlandia talon puistikkoon jossa oli ohjelmana musiikkia, jonkinlaista monikulttuurisuuden edistämistä leikin varjolla jne. Päivä oli kaunis, aurinkokin paistoi ihan mukavasti ja puiston nurmikoilla oli kiva nauttia mukavasta iltapäivästä.

Päivän päätteeksi videodokumenttia työstävä kaverini haastatteli minuakin videolle. Huvittavaa oli, että muutaman metrin päähän asettui pyhäpuvussa, kun suurin osa väestä oli shortseissa ja vastaavissa, nuorehko mies kuuntelemaan haastatteluani. No ei se mitään, mutta sitten oli huvittavaa kun hän heti havaittuaan haastattelun päättyneen käveli hiukan vaivaantuneen näköisenä lähelleni ja hänen kysymyksensä oli: "Mitä järjestöä edustatte". Vastasin: "Olen yksityishenkilö" ja hän tuntui kovasti häkeltyneen näköiseltä. Oli kai odottanut että kun aika järeällä videokalustoilla tehdään pitkää haastattelua että kyse on jonkun järjestön edustajasta. Mutta ei enää kysellyt kaveriltani minne tämä nauhoitus tulee nähtäväksi. Muutamasta muustakin merkistä, joita en tässä yksilöi, päättelin että siinähän se Supo taas vain teki työtään. Ihan hyvä jos ääriliikkeitä seurataan.

Mutta oli kiva sunnuntai-iltapäivä ja sen kruunasi, kun kävimme kaverini kanssa intialaisessa ravintolassa syömässä.