Plácido Domingon konsertti

Keskiviikkona vihdoinkin koitti juhlailta. Peräti kaksinkertainen juhlailta. Ilta alkoi Plácido Domingon konsertilla Hartwall Areenalla. Ja konsertin päätyttyä lähellä puoltayötä kävin lentokentällä vastassa nuorinta tytärtäni joka palasi kahden vuoden Afrikan työrupeaman jälkeen takaisin Suomeen asumaan ja vanhempien iloksi jopa pääkaupunkiseudulle.

Olen ollut joskus aikaisemmin Hartwall Areenalla mutta silloin oli kyse jääkiekko-ottelusta. Vietimme illan luksuskabinetissa, jossa oli hyvät ruoat, juomat ja hienot saunatilat. Jääkiekko-ottelu näkyi hienosti jopa saunatiloissa olevasta ikkunasta.

Nyt olin ostanut liput kolmannen kerroksen parvelle. Muistaakseni liput maksoivat 89 euroa per henkilö eli ei ne ihan halpoja olleet. Kalleimmat liput olivat muutaman kympin kalliimpia.

Kannatti. Konsertti oli loistava. Kyllä Plácido Domingo on vertaansa vailla oleva mestari vielä hiukan yli 70 vuotiaanakin. Upea ääni, hyvä näyttelijä ja naisia hurmaava ulkonäkö vielä tuossakin iässä.

Plácido Domingo oli tuonut mukana oman kapellimestarin Eugene Kohnin. Kohn oli minulle ennestään tuntematon. Mutta ymmärsin hyvin miten tärkeää on laulutaitelijan ja kapellimestarin saumattomaksi hioutunut yhteistyö eli hyvin ymmärrettävää. En tiedä miten kauan kapellimestari oli harjoituttanut Lohjan kaupunginokesteria mutta hyvin yhteistyö tuntui sujuvan.

Toinen solisti oli argentiinalaisyntyinen sopraano Virginia Tola. Hiukan ihmetytti ettei missään mainoksissa mainittu sanallakaan hänestä vaikka hänen osuutensa oli melkein puolet koko konsertista. Aivan kelpo sopraano. Ilmeisesti jonkinlainen Plácido Domingon suojatti jonka uraa mestari itse yrittää auttaa. Onhan Virginia Tola menestynyt vuonna 2000 Plácido Domingon perustaman nuorten oopperalahjakkuuksien Operalia kilpailussa ja saanut zarzuela ja yleisön suosikki palkinnöt. Toisaalta on kai 70 vuotiaan oopperalaulajankin vedettävä välillä henkeä ja siten Domingo ja Tola sopivasti vuorottelivat esityksiä.

Ohjelmisto ei ollut täysin mieleeni. Olisin mielelläni kuullut enemmän Giuseppe Verdin oopperoista ja muitakin verismin oopperahelmiä. Toisaalta tulipahan avarrettua näkemystä kun oli kuultavana paljon uuttakin.

Ylimääräisinä saatiin mestarilta kuulla Besame Mucho, johon koko yleisöjoukko rytmikkästi yhtyi innostuksesta. Ja loppuhuipennuksena kuulimme ylimääräisenä melkein Domingon tavamerkiksi muuttuneen Granadan. Nuo linkit Youtube'iin eivät valitettavasti ole tästä konsertista mutta ovat kuitenkin Domingon aikaisemmin esittämiä.

Hartwall Areenan katsomon kolmas kerros oli epämiellyttävä sellaiselle henkilölle joka ei viihdy korkeissa paikoissa. Katsomon rivit nousivat ylöspäin hyvin jyrkästi ja alaspäin katsoessa saattoi helposti huimata. Seuralaiseni joutui melkein miettimään kokonaan poistumista paikalta. Seuraavan kerran ostan Hartwall Areenalle konserttiliput hyvin lähellä permantoa olevilta alakatsomon riveiltä.

Lisäksi pitää todeta ettei Hartwall Areena ole todella akustiikaltaan mikään konserttisali. Ehkä se on riittävän iso jotta megatähdille saadaan riittävän isot kuulijamäärät mutta kyllä minua jäi vaivaamaan vahvistimien muokkaama äänen laatu. Sähköiseksi se oli ihan hyvä mutta sähköiseltä se kuulosti. Hyvä levytys kuulostaa paremmalta vaikka ei siinä ole tietenkään sellaista live esityksen latausta. Eli kyllä tämä konsertti oli kaiken kaikkiaan yksi niitä once-in-a-lifetime tilaisuuksia.

Nyt harmittaa näin jälkeenpäin etten koskaan ehtinyt kuulla ihailemaani Luciano Pavarottia livenä hänen jo kuoltua. Siinä olikin suurin syy miksi nyt lähdin Domingon konserttiin. Ei tarvitse jälkeenpäin katua.