Musikaalisia helmiä

Sunnuntaina näin ja kuulin televisiossa pari todellista musikaalista helmeä. Kotimainen pianisti Iiro Rantala esiintyi turkulaisen salsabändin Grupo Kaneyn kanssa. Oli sellaista rytmistä tykitystä suoraan selkäytimeen että minulla hytkyi selkäytimessä vielä pitkään ohjelman loputtua. Kyllä Iiro Rantala on melkoinen pianisti. Uskoisin, että tuossakin esityksessä oli loistavalla improvisaatiolla oma osuutensa.

Seuraava ohjelma oli Plácido Domingon oopperauran lempirooleista. Musiikkina se oli ihan toisenlaista, mutta tasoitti vaivattomasti hetki sitten vielä edellisestä ohjelmasta johtuneen hytkyvän tunteen sisälläni. Ehkä se ei olisi tehnyt sitä ellei kyse olisi ollut arvostamani laulajan esittämästä lempimusiikista. Erityisesti italialaiset oopperat säveltäjänero Giuseppe Verdi etunenässä ovat olleet lapsesta asti lempimusiikkiani ja nyt tunnin pituinen ohjelma oli melkein pelkästään tätä lempimusiikkiani.

Olikin aika osuvasti muutamaa päivää ennen kuin Plácido Domingo esiintyy Hartwall Areenalla Helsingissä. Minullakin on sinne lippu kuten kerroin jo maaliskuisessa blogikirjoituksessani. Nostatti oikein odotuksen huippuunsa muutaman päivän kuluttua tapahtuvaan konserttiin. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun olen Hartwall Areenalla konsertissa. Olen ollut siellä aikaisemmin vain edustustilaisuudessa saunomassa ja syöpöttelemässä (ja miksei juomassakin) ja jossa tilaisuudessa jääkiekon katselu oli lähes sivuroolissa.

Olen itse joskus nuorena soittanut sekä yksin että orkesterissa. Jos soiton kuuntelussa on oma lumonsa kuuntelijalle niin suuri on sen lumo esittäjälleenkin. Esittäessäsi musiikkia olet ikään kuin sen keskellä ja se vain soljuu sisältäsi hyvin automaattisesti ikään kuin ei olisi kyse ollenkaan tahdonalaisesta toiminnasta. Uskon että joskus soittaneet lukijani tietävät tuon kokemuksen. Se on ihan oman laisensa eikä ainakaan minun mielestä mikään muu tunnu samalla tavoin sanoisinko ekstaattiselta. Aivan kuin olisit leijunut esityksen ajan jossain muissa sfääreissä. No jaa. Jos jotain lähinnä sitä muistuttavaa haluaisin löytää muualta niin ns flow-kokemus luovaa työtä tehdessä hiukan muistuttaisi sitä selittämättömyydellään. No ehkä musiikin esittämiseen liittyvistä psyykisistä prosesseista löytyy tieteellistä kirjallisuuttakin. Pitää tutkia.